Eilen kävin uimassa sateessa, välillä pidin silmiä kiinni, oli niin hyvä olla. Jospa tänäänkin pääsisi tai huomenna.
Sitten olisi ihana lähteä Tukholmaan katsomaan Nina Roosin maalauksia Moderna Museetissa. Pidän Roos: n tavasta ajatella ja maalata.
Hän puhuu usein siitä, kuinka tänä päivänä kaikki pitäisi ymmärtää heti. Maalaus tulisi "tajuta" ensimmäisellä silmäyksellä. Kirjan koukuttaa jo parin sivun jälkeen, kaikkien henkilöiden olla helposti seurattavia ja selkeitä. Hahmoja, joihin voi aina vaivatta samaistua.
Onneksi kaikki eivät alistu siihen.
Elokuu viimeinen viikonloppu. Tekisi mieli leipoa, taas. Mustikkaista ehkäpä. Joka päivä tekisi mieli leipoa mustikkaista.
Hei. Mä suunnittelen porkkanakakkua, mutta mulla ei ole tosi hyvää reseptiä. Tehtiin eilen porkkanamehua, niin siitä tulee kauheasti porkkanapurua. Haaveilen kyllä mustikoista kans... Mustikoista ei vaan voi saada tarpeekseen. Matka Tukholmaan kuulostaa kivalta. Syksyiseltä. En ole käynyt siellä ikiaikoihin. Viimeksi silloin, kun V oli 10 viikkoa vanha, eikä silloin ehditty muuta kuin käydä festarilla, jota varten sinne mentiin. Nyt pitäisi päättää: leipomaan, ompelemaan vai töihin?
VastaaPoistaMä rakastan Jean-Luc Godardin elokuvia! Minuun on iskenyt jenkkiläinen tapa ilmaista suurta ihatusta rakastaa sanalla. Tässä tapauksessa tuo sana on kuitenkin koko painonsa arvoinen. Hyvin mukavaa viikonloppua sinulle ja perheellesi!
VastaaPoistaOih, hukun tuohon keskimmäiseen kuvaan! Ja viimeinen tekee uteliaaksi!
VastaaPoistaNiin, miksi kaiken pitäisi olla niin helppoa? Ajan henki on se. Ja niinpä, onneksi ei.
Hannna:
VastaaPoistaleivoin eilen mustikkakakkua, joka oli fiasko. Ihan uus resepti. Vannon etten kokeile sitä enää koskaan. Jotenkin onnistuin kadottamaan mustikan maun kokonaan, jäljelle jäi pahvinen pohja. Kauhea pettymys.
Mäkin olen etsinyt hyvää porkkanakakku reseptiä, jos löydät, niin vinkkaa mullekin.
Tanja:
minäkin rakastan Godardin leffoja, ehdottomasti rakastaa tässä tapauksessa ja monessa muussakin.
Oikein ihanaa ja lempeää viikonloppua sinulle Tanja!!
Satu:
niimpä.
On surullista, että kaikki mikä vaatii hieman enemmän aikaa ja pohtimista, mikä poikkeaa siitä mihin on totuttu eikä avaudu nopeasti käytettäväksi, tyrmätään usein heti.
Hei, en ole vähään aikaan Godardin elokuvia nähnyt, niidenkin joukossa on tosi erilaisia. Ehkä nuo Anna Karinan tähdittämät 60-luvun leffat tuntuvat kaikkein "näteimmiltä".
VastaaPoistaMutta joo -- itsekin olen aina ollut enemmän kiinnostunut asioista, joita ei ole heti
helppo ymmärtää, eikä tässä ole kyse älyllisestä snobbailusta tai yrityksestä olla fiksumpi kuin muut -- ehkä maailma on vain kiinnostavampi, kun siinä on jotain arvoituksen kaltaista. Mene ja tiedä.
Leslie:
VastaaPoistaälyllinen snobbailu on asia erikseen, sitä en todellakaan tarkoittanut.
Enkä myöskään tarkoita sitä, että vaikeaselkoisuus olisi jotenkin tavoiteltavaa tai että se tekisi esim. kirjasta jotenkin "hienomman" tai "älykkäämmän".
Enemmänkin kyse on siitä, että jos maailma on monimutkainen, tämän hyväksyy myös sitä kuvaavassa taiteessa. Tietenkin hyvällä viihteellä on aina oma paikkansa, ja senkin voi tehdä hyvin tai huonosti.
Täälläkin yksin Godardin leffojen rakastaja! Ei olekaan kauaa kun yhden katselin.
VastaaPoistaHienoja ajatuksia nuo Roosin. Samaa mieltä.
Minua ei mikään niin ärsytä, kun että joku kysyy maalauksestani, että mikä tässä on sanoma. Tulen jotenkin vihaiseksi.
Taidekoulussa opettaja sanoi, että miettikää tällaisiä kyseliöitä (että niitä riittää) varten lause valmiiksi. Vaikka se olisi ihan huttua, mutta tarvitte sen.
En halua alistua edes tuohon.
Minulta saattaa itseltänikin mennä kuukausia jopa vuosia, että tajuan mitä olen maalannut. Alitajunta on toiminut.
Liivia:
VastaaPoistatuo sanoma on kyllä jotenkin aivan ihme juttu, koska monesti tuntuu, että kysyjällä on jo valmiiksi selvä käsitys siitä, mikä on ns. hyvä sanoma esim. rakkaus voittaa aina tai lapsissa on tulevaisuus tai jotain muuta yhtä omaperäistä.
Minulta on usein penätty seuraavaa: mitä tuo esittää tai just mitä haluat tällä sanoa. Kerran yhdessä näyttelyssä keksin joka kerta uuden vastauksen samalle maalaukselle ja kysymykselle. Ensiksi se esitti koiraa veneessä, toisella kertaa tyttöä keittiössä.
Tykkään maalamisessa just siitä, että se on säilynyt minulle mysteerinä. Koskaan ei voi tietää millainen työstä tulee tai mistä se "kertoo" .
Miks ihmeessä täytyis voida verbalisoida se mitä on tehnyt?! Usein näyttelyissä huomaa taiteilijan kirjoittaneen ylevältä ja hyvin käsitteelliseltä kuulostavan ajatuksen, jonka on poiminut joltain suurelta filosofilta. Tähän kai heitä koulitaan jo opiskeluaikana.
VastaaPoistahei hoi pitkästä aikaa:) ihania kuvia. jätän sanat sanomatta ja uppoan niihin. on haikea haikeus niskassa ja nämä kuvat tekee nyt hyvää.
VastaaPoistaTYkkään tuosta keskimmäisestä kuvasta.
VastaaPoistaJust niin. Puhutte fiksusti.
Olen palannut taas... jopa kolmas päivä ja tuo kolmas kuva... jotain siinä vetää, mysteeri
VastaaPoistaIna:
VastaaPoistaihan samaa mieltä, älytöntä, että kaikki pitäisi purkaa sanoilla- sanoihin, niin kuin vasta silloin se olisi oikeasti olemassa.
Yksi taiteilija kaverini vitsailee usein hakemusta kirjoittaessaan, että taas pitäisi keksiä jotain korkealentoista ja höystää se parilla käsittämättömällä lauseella.
Outi:
ihanaa olet palannut!!
Voi haikeutta, toivottavasti sellainen pehmeä, hyvä haikeus niskassa lepäilee hetken.
Kiitos Outi!!
Isoinpapu:
kiitos kaunis, Isoinpapu!!
Marika:
kiitos Marika!!
Sadepäivän luonnoksia kolmannessa kuvassa. Tahmeilla puuväreillä piirretty:)