Jokailtainen kävely meren rannalla. Parasta tässä paikassa, missä asumme, on meri. Ja se, että nurmea ei ole kynitty tyhjäksi kaikesta muusta. Olen löytänyt nyt elokuussa ihmeellisiä harmaan sävyjä juuri meren rannalta.
Kirjastosta ihanan Jhumpa Lahirin Tuore maa.
Lapselle on kasvanut hunajalle tuoksuva, kihara takatukka.
Soittamattomien puhelujen lista on vihdoin kaventunut, unessa ( taas unia) minulle soitettiin puheluvarikolta, paikka, jossa yksinäinen, entinen puhelinkeskuksen yhdistän mies hoitaa soittamattomia puheluita . Mies kehoitti minua soittamaan soittamattomat ja lupasi yhdistää.
Upeita sävyjä näissä kauniissa kuvissasi! Ja mikä uni! :D Näin sen jo kuvina mielessäni!
VastaaPoistaMinun vaikea tarttua puhelimeen ja soittaa. En tiedä miksi. Ehkä se samainen mies ottaa minuunkin yhteyttä.
Hienot sävyt ja ihana tunnelma näissä(kin) kuvissa. Ja onnea kiharatakatukkaihmisestä, olin tosi iloinen kun siitä siskoltasi kuulin :)
VastaaPoistaAika monelle kai soittaminen on jotenkin hankalaa, minullekin. Varsinkin jos pitää soittaa oudoille ihmisille, kasvokkain on jostain syystä mukavampaa. Yleensä kai aloitus on vaikeinta, sitten kun puhelu on jo menossa niin helpottaa. Sama koskee montaa muutakin asiaa, kuten vaikka esseen kirjoitusta ;)
Minä puhelimessa aina aloitan sanomaan jotain juuri silloin kun toinenkin aloittaa, olen niin huono ennakoimaan puhelimessa, ja sitten tulee niitä, eiku sano sää vaan ensin -juttuja. Ääh, tylsää, ja puhelimessa muutenkin tylsää, kun ei nää toisen ilmeitä ja kädenliikkeitä ja muuta sellaista eläväistä.. Mutta hieno oli unesi, ehkä sillä oli joku tarkoitus. :)
VastaaPoistavesi taitaa olla aika alhaalla, meidänkin läheisellä rannalla. elokuinen tunnelma kuvissasi, tykkään sävyistä..
VastaaPoistaKaunis kuvasarja. Taas niin omaperäisesti sanottu, että.
VastaaPoistaHunajalta tuoksuva takatukka...oi voi:) Onnellinen olet kyllä kun saat päivittäin meren nähdä.
Tosiaan hienoja harmaita noissa kukkakuvissa. Pehmeitä, tykkään!
VastaaPoistaVoi näitä sun unia, heh :)
VastaaPoistaKaunis on löytämäsi "ihmeellinen harmaa"!
Satu:
VastaaPoistavoi kiitos Satu!
Mulla on paha tapa siirtää ja siirtää esim. just työ tai joitain virastopuheiluita. Sitten on vaan pakotettava itsensä soittamaan.
Pomsikas:
tosi kiva kuulla sinusta!!!
Asutko vielä Hämeenlinnassa? L kehui teidän näyttelyä kovasti.
Takatukkaihminen on jo kohta vuoden, aika menee niin nopeeta.
Syysleimu:
mulla on joitain ihmisiä, joiden kanssa vois puhua sujuvasti tuntikausia puhelimessa, sitten taas toisia, joiden kanssa se tuntuu jotenkin vaikealta, työläältä jopa.
Kaikista tylsintä on virastopuhelut ja odotusmusiikki.
Aino:
vesi on matalalla, hurjasti lenkkeilijöitä tulee vastaan, melkein tekis itsekin alkaa juosta.
Kiitos Aino!
Liivia:
kiitos kaunis Liivia!
Meren läheisyys on kyllä Helsingin parhaita puolia. Ehkä paras.
Neiti Nimetön:
Voi kiitos Neiti Nimetön!!
Marika:
joo, päätin, etten enää ala näitä unia täällä tilittää. Menee niin sekavaksi.
Elokuussa harmaat ovat vielä niin lämpimiä ja lempeitä.
Kiitos Marika!!
Ei,ei et saa lopettaa!
VastaaPoistaLisää unijuttuja!
Tykkään :)
Hämeenlinnassa olen vielä ainakin kesään asti, mutta en ehkä sinne jaksa sitten enää jäädä. Pohjoinen vetää omansa kotiin, johan tässä on ehditty etelässä vetelehtiä.
VastaaPoistaOli niin ihanaa nähdä L pitkästä aikaa, aion ehdottomasti käydä katsomassa sen näyttelyn nyt syyskuussa.
Rakkautta, rakkautta vaan. Näihin väreihin.
VastaaPoistaMarika:
VastaaPoistaoi ihana Marika,
yleisön pyynnöstä unia.
Pomsikas:
onnea kovasti opintoihin!
Kävin blogissasi kurkkimassa, hienoja juttuja olit tehnyt!
Tanja:
voi kiitos Tanja!