Harmaa, raakile päivä, jota edelsi farkku- uni.
Farkku- unessa olin katsomassa asuntoa, jonka omistajalla oli Suomen suurin farkkukokoelma( oli päässyt ennätystenkirjaan kuvan kanssa) . Nainen oli tapetoinut farkuillaan talon lattiat, seinät,katon, lavuaarin ja vessanpöntön. Hän oli erikoistunut kivipestyihin farkkuihin.
Olen selvästi miettinyt liikaa asumista. Vuokra vai omistus. Kivi vai puu. Yhdessä vai kahdessa tasossa. Kauas vai lähelle. En tiedä, mutta ei ainakaan kivipesty.
Kuuntelen tätä ja napsuttelen sormia.
Olen suuri Frida Hyvösen ystävä. Siis musiikkinsa ystävä.
VastaaPoistaIhan hullu uni! Naurattaa. Siitä tulee mieleen eräs dokumentti aikojen takaa. En oikein edes muista sen keskeisintä ajatusta, mutta mieleeni jäi kuva nuoresta jenkkipariskunnasta, jotka olivat menossa naimisiin ja häitä järjesteltiin. He tekivät lahjalistan, jossa kaikki oli samaa sarjaa. Siis ihan totaalisen kaikki. Astiat, vuodevaatteet, matot, jotkut kaameat verhokapat, pienet kodinkoneet... Se oli sellainen jonkun ketjukaupan kodin kokonaissarja, josta löytyi suurinpiirtein vessapaperiakin sitä samaa kuosia. Ja se kuosi -se on piirtynyt iäksi verkkokalvoilleni. Se oli jotain ihan huiman järkyttävää. Vaaleankeltaisella pohjalla, aika kirkkaan vihreita pikkukukkia + sellainen synteettisen sävyinen lohen värinen boordi, jossa oli samaa kukkaaihetta isompana. Se oli ihan uskomaton. Ja ne nuoret halusivat kuorruttaa sillä kotinsa.
Tahtoisitko huomisesta kypsemmän päivän? Saat, jos haluat :)
Minä paistoin raakileluumuja pannulla ja laitoin niiden päälle hunajaa ja balsamicoa. Laitoin luumut salaattiin ja ne olivat herkkuja!
Mun viime yö oli todellinen unien ilotulitus. Kummallisia yhdistelmiä, tuttuja ja tuntemattomia ihmisiä ja paikkoja.
VastaaPoistaHankala tuo asumisasia, koska kaikkea ei voi saada: yksi valinta sulkee aina muita pois jne.
Frida Hyvönen oli mulle uusi tuttavuus, kiitos siitä!
Hymy unellesi.
VastaaPoistaLapsen kanssa kaksi tasoa on hankala. Nm. kokemusta on.
Tässähän alkaa ihan harmittamaan, etten nähnyt viime yönä unta - tai siis en muista näkemääni. Usein kyllä muistan. Olen villi uneksija, olen joskus blogissakin tilittänyt epämääräisiä uniani joihin usein liittyy eläimiä. (viime keväänä, aika hankalana mutta ihanana ajanjaksona, mm. strutsit, varikset, lampaat ja kamelit)
VastaaPoistaTanjan luumut tosiaan kuulostaa herkulta!
Vaikuttumus. Upea uni, kauhea uni. Tulin kuitenkin hirmu hyvälle tuulelle, kiitos unestasi.
VastaaPoistaMua naurattaa tuo uni. Mulla on kyllä itselläkin hyvin mielikuvituksellisia unia, mutta taidat olla vielä vilkkaampi unien luonnissa..
VastaaPoistaTanja:
VastaaPoistaFrida Hyvönen on ihan paras!
Ystävä juuri hehkutti hänen Flow- keikkaansa, olisin niin tahtonut sinne, mutta nyt ei vaan päässyt. Voi surkeuden surkeutta, mutta ens kerralla menen kyllä.
Kuvailit tuon jenkkikuosin niin hyvin, että voisin väittää sen imeytyneen nyt mun vekkokalvoille:)
Amerikka on kyllä täynnä mitä älyttömimpiä visuaalisia juttuja. Oikea dokumentaristin unelmamaa, tavallaan.
Täytyy kokeilla noita paistettuja luumuja, kuulostaa tosi hyvältä!
Emma:
Helsinki on kyllä aika haasteellinen paikka asua, varsinkin jos haluaa ostaa oman asunnon, eikä halua betonineliöön eikä ole miljonääri, mut juu valintoja nämä on.
Liivia:
kahdessa kerroksessa on kyllä haasteensa, luulen, että me päädytään ihan vaan yhteen tasoon.
Maijja:
oi, strutsiuni olis ihana tai kameliuni.
En ole tainnut koskaan nähdä noista eläimistä unta, tai en muista nähneeni.
Onnellinen sinä kameliuneksija!
Anonyymi:
kiitos kaunis, anonyymi!
Merja:
muistan unessa olleeni aika kauhuissani, me oltiin nimittäin jo ostamassa sitä asuntoa ilmoituksen perusteella, kunnes farkkutodellisuus iski päälle.
Mulla on välillä vähän liiankin vilkas unielämä.
Ei saa nukutuksi kun unet herättävät.
Voi ei, nauratta ja apua kivipesty :)
VastaaPoistaEka unikuva, upea!
haluan nähdä tuon unen!
VastaaPoistaasuntoasioissa pohtimista riittää. meilläkin. ja ei kuitenkaan pohdita tarpeeksi, ei ole tarpeeksi rahaa ja sitten lopulta jumitetaan paikallamme. mutta pääasia että on jokin huppu pään päällä!
Marika:
VastaaPoistaoi kiitos Marika!
Aino:
mietin, että voi, kun voisin lavastaa tuollaisen farkkuasunnon. Se ois kiva juttu tehdä.
Voitas pitää unitapaaminen siellä.
Niimpä, välillä ottaa niin päähän nämä asuntoasiat.
Mä oon huomannut, että mulle tärkeintä on alue- maisema, jos on kiva alue, niin ei haittaa vaikka oliskin vähän tylsempi kolo.
Tuohon alue-maisema-asiaan haluttaa kommentoida. Se on minusta yksi tärkeimpiä kotiasioista, että mitä seinien ulkopuolella on.
VastaaPoistaEdellisessä asunnossa oli hieno ympäristö. Sieltä pois muuttaminen oli siksikin hankalaa, että vertailukohta oli niin liian hyvä ja kriteerit sit sen mukaiset. En millään meinannut kelpuuttaa mitään. Tämän kodin kun löysin, tykkäsin heti asunnosta, mutta ympäristö arvelutti. Muistan hyvin hyvin elävästi sen tunteen, joka minulla oli näistä teistä täällä ja kaikesta, kun lähdin asuntonäytöstä. Asunto oli periaatteessa jo luvattu minulle, mutta minun piti jäädä toviksi miettimään. Pihaan tulo tässä on jotenkin ankea, iso tie lähellä. Käytännössä tämä talo on oikeinkin mukavalla aluessa, mutta ihan siellä ankeimmassa reunassa. Kesällä on helpompaa, kun on puissa lehdet, mutta talvea jännitän. Varsinkin kuraista vaihetta. Toivotavasti kaikki menee mukavasti, ja pystyn näkemään sitä kauneutta ja hyvää, mitä täällä myös on.
Yhden mukavan asian olen hoksannut tien toisella puolen olevista, aika rumista kerrostaloista. Siellä asuu hyvin paljon ulkomaalaisia, se on minusta kiva juttu. Ja nyt kesällä erityisesti. Heidän puheensa ja astioiden kilinä ja kaikki elämän äänet tekevät taloista jotenkin viehättävät. Usein illallisaikaan menen siihen viereiselle kalliolle ulkoilemaan koiran kanssa ja kuuntelemaan. Mutta talvella on parvekkeiden ovet kiinni...
Tanja:
VastaaPoistatykkään sun kodista hurjasti!( sen kuvan, minkä olen blogin kautta saanut) ja kuten sanoit rumia kerrostaloja kestää paremmin, kun niiden ulkopuolella on jotain muuta esim. pari vanhaa kaunista taloa( voi olla toki ennemmänkin:), isoja puita, puistikkoja. Tai sisällä esim. eksoottisten ruokien tuoksu rappukäytävässä, astioiden ja ihmisten kilinä, leikkivät lapset, keinun narina.
Koska meillä ei ole varaa ostaa Helsingissä mitään sellaista ihanaa puutaloa eikä meistä ole maallemuuttajiksi, niin olen keskittynyt kaikenlaisiin muihin onnellisiin yksityiskohtiin ja miettinyt uutta mahdollista kotia sijainnin kautta.
Talvi tekee kaupungista usein hiljaisen tavalla, jota usein tahtoisi paeta.
Kiitos Tanja ihanasta pitkästä kommentista!
Olis tehnyt mieli jäädä tarinoimaan aiheesta pitempääkin.
Sinkuksi (oi kun en tykkää tuosta sanasta) heittäydyttyäni minun on alkanut tehdä mieli muuttaa kaupunkiin, siis keskustaan. Tai siitä olen oikeastaan aina tykännyt, mutta parisuhde sekoitti ajatukseni. Oulussa oli aina mahdolisuus asua ihan keskustassa, ja voi kun se olikin mukavaa. Nyt sitten mulla on koira, ja en kerta kaikkiaan voi viedä sitä kaupunkiin. Se ahdistuisi siellä. Mutta sitten, kun koiraa ei enää ole (paha ajatus ja tunne), aion muuttaa. Tässä seudussa on se vika, että tämä on jotenkin kummaa epäaluetta -kaupungista kun tulen kotiin, bussireitti kulkee sellaisen puoliteollisuusalueen läpi. Se on minusta huono. Mutta se on hyvä tässä, että minun ikkunoistani näkyy ihan kivaa.
VastaaPoistaTanja:
VastaaPoistasilloin kun muutin Helsinkiin oisin tahtonut muuttaa ihan keskustaan tai sen liepeille.
Nyt viihdyn paremmin ratikka/metro matkan päässä keskustasta.
Oon alkanut haikailla koiran perään. Meidän vanha koira kuoli tässä kesän lopulla, joten en osaa vielä ajatella tosissaan toista. Suruaika.
Meidän ikkunoista avautuu kaksi hyvin erilaista maisemaa, pidän molemmista, toinen on kauniimpi talvella, toinen on enemmänkin kesäkuva.