Tänään on tuntunut aivan sunnuntailta.
Tiedän miltä tuntuvat perjantai, lauantai, sunnuntai ja maanantai. Ti, ke ja to ovat epämääräisempiä, eivät niin selvästi tunnistettavia. Jos pitäisi osoittaa tunnistusrivistä, että tuo tuossa on torstai, niin en ole varma osaisinko.Ylimmän kuvan teksti on vanhasta kotivihkostani. Siis vihreäkantisesta vihkosta, jonka kannessa lukee nimeni, 3b ja kotivihko. Löysin sen sattumalta viime viikolla. Luin vihkoa, mutta en pystynyt sisällön perusteella päättelemään mihin tarkoitukseen vihko oli. Yhden tarinan nimi oli "Kesän lapset" ja sen ympärillä oli neonkeltaisia alleviivaustussilla tehtyjä tähtiä.
Posliininukke on vanha leluni. Lapsena minua hämmästytti se, että nukkea kutsuttiin posliininukeksi, vaikka posliinista siinä olivat vain nilkat, kädet kyynärvarsista alaspäin ja pää, siis vain se mikä näkyi vaatteiden alta. Huijausta.
Today I've had a very Sunday feeling.
Friday, Saturday, Sunday and Monday have their very own feel, their unique vibration and rhythm are immediately there. But Tuesday, Wednesday and Thursday are trickier days to recognize, I'm not so sure whether I could pick them from the identity parade.
I photographed my old porcelain doll. When I was a kid, I was deeply amazed how one could even call her a porcelain doll, since the only things made out of porcelain were her ankles, lower arms and head - just the limbs that stuck out from under her clothing. As if a child wouldn't peek underneath and find out the deception. What a scam.
Nukke on erittäin viehättävä, kaunis.
VastaaPoistaMä olen tänään ollut maanantaissa. Johtunee siitä, että eilen palattiin reissusta, mitä tehdään tavallisesti vain sunnuntaisin.
Vanhat kouluvihkot on ihania, mulla useita tallessa! Voi niitä äidinkielen aineita... :) Vanhan päiväkirjani lupasin etsiä tyttäreni luettavaksi, sen ensimmäisen. En ymmärrä miksen enää pidä päiväkirjaa. Ehkä blogi on sen korvike.
VastaaPoistaOlen lukenut usein myös omia ainevihkojani ja päiväkirjojani. Onneksi ovat tallessa.
VastaaPoistaTuo mitä sanoit alleviivaustussista sai mut tuntemaan itseni eri sukupolveen kuuluvaksi. Ei semmoisia ollut kun minä olin kolmannella;-)
Ah, tuota ekaa kuvaa!
VastaaPoistaOmat kouluvihkoni obvat jo kadonneet, mutta olivat vielä tallella jossain vaiheessa varhaisaikuisuudessa. Muistan varsinkin aineen Isäni, jossa kerroin kuinka meidän kuusihenkinen perhe melsakasi aina aamulla samassa sängyssä ja kuinka isän kanssa mentiin kimpikompia, eli yksi lapsi isän selässä ja kaikki muut koko järjestyksessä konttausasennossa isän alla...mitähän ope on tuuminut.
Ilona:
VastaaPoistanukke on mun eka posliininukke, keräsin viisi- vuotiaana posliininukkeja eli pyysin isää tuomaan sellaisen aina matkoilta.
Tänään on tuntunut just lauantailta. Ja se on hyvä se!
Satu:
mulla on monta aloitettua päiväkirjaa, onnistun jotenkin aina hukkaamaan ne, sitten aloitan uuden ja löydän vanhan. Näin se aina menee. Kunnes taas kirja menee hukkaan.
Tahtoisin kans kirjoittaa kunnolla päiväkirjaa, joskus kirjoitin aamusivuja, mutta nyt sekin on jäänyt.
Violet:
hienoa, että ovat tallessa!
Laskeskelin, että se taisi olla vuosi 88, kun olin kolmannella eli elettiin neonkeltaisen alleviivaustussin kulta- aikaa.
Liivia:
kuulostaa ihanalta aineelta!
Kimpikompi- mainio sana, mulle ihan uusi, mutta pitää ottaa heti käyttöön.
Mä muistan, kun meillä oli sellainen aineen aihe kuin mitä tein viikonloppuna ja eräs tyttö luokaltamme kirjoitti 10sivuisen erittäin yksityiskohtaisen selostuksen tuosta aiheesta.
Minä olen koko tämän päivän elänyt keskiviikkoa. Keskiviikkona taas luulin, että on maanantai ja eilen perjantaina luulin päivän olevan sunnuntai. Tunnistusriviin jos päivät siis laitettaisiin, en kyllä tunnistaisi tällä hetkellä yhtäkään oikein. Tätä se loma teettää.
VastaaPoistaMinä löysin viikolla joitakin vanhoja tarinoitani, joita olen kirjoittanut ala-asteella. Ne olivat kierrätyspaperikasassa, mutta pelastin ne sieltä. Haluan säästää ne muistona lapsuuden ajoilta.
Posliininukkesi näyttää kauniilta, herkältä.
Takerruin ihan samaan kuin Violet. Ei munkaan kouluaikana mitään sellaisia tusseja ollut..
VastaaPoistaMulle tiistai on yleensä viikon paras päivä. Tiistai tuntuu siltä että pääsen kiinni omaan rytmiini, lapset ovat koulussa/tarhassa, ja edellisenä päivänä, maanantaina, on hoidettu viikonlopun löysäilyt ja sotkut..
-88 olin juuri ostanut poikaystävän kanssa oman asunnon;-)
VastaaPoistai've found your blog just some minutes ago and i'm already in love with the bautiful pictures you take!! especially the coulours in the "juhlat"-post are nice.
VastaaPoistayou've had a cool doll :) with very pretty hair.
Onkohan minun vanhoja kouluvihkoja vielä tallessa? Ehkä pitäisi joskus vanhempien luona penkoa komeroita sillä silmällä. Nukke näyttää kauniilta, huijauksesta huolimatta. Ja olen ihan samaa mieltä siitä, että ti, ke, ja to ovat päivinä vaikeasti tunnistettavia. Muilla viikonpäivillä on selvästi omat luonteensa. Mutta hei, käypäs kurkistamassa blogiini. Siellä on jotain, mikä ehkä kiinnostaa sinua :)
VastaaPoistaPitää vielä kehaista, että aiemman Juhlat-postauksen kuvat on tosi hienoja, kelpaisivat hyvin matkailun edistämiskeskuksen brosyyriin, kohtaan "suomalaiset kesäjuhlat".
VastaaPoistaJoo, minullakin oli lauantaina varsin keskiviikkoinen olo, ja perjantaina jouduin muistuttamaan itselleni, että nyt on tosiaankin viikonloppu. Mutta tänään minulla ei ole epäilystäkään siitä, mikä viikonpäivä on - työt nimittäin alkavat huomenna.
Malla:
VastaaPoistalomalla viikonpäivät menettävät merkityksensä, ainakin sen merkityksen, minkä arki on niille antanut, ja koko viikko voi olla yhtä keskiviikoa.
Lapsuuden kirjoitukset ovat kyllä aarteita.
Ihana, että sait omasi pelastettua!
Merja:
tais olla 80- luvun villitys tuo neonkeltainen alleviivaustussi.
Tiistaissa on kyllä oma tenhonsa, se fiilis, että nyt on maanantain ankeus voitettu ja viikko päässyt käyntiin.
Violet:
oho, jo oma asunto.
Blue.parakeet:
oh, thank you so much!
So nice that, you found your way here!
Come again!
Maija:
olipa ihana ylläri, kiitos vielä!
Mä en yleensä koskaan voita mitään arpajaisissa tai kerran voitin pikkuauton, josta sai ikkunan auki.
Leslie:
oi, voi kiitos, Leslie!!
Juu, jos maanantaina alkaa työt/ koulu, niin sunnuntaista ei voi erehtyä. Niin se menee.
Niin, semmonen 19 neliön yksiö kahdelle, pankin rahalla ostettu, sittemmin erotessa miehelle jäänyt pieni luukku...
VastaaPoistaHei nyt kommentoin tänne asian vierestä vielä: lähetitköhän minulle jo postiosoitteesi? En ole saanut osoitettasi, vaikka kommentoit lähettäväsi sen pikapikaa :)
VastaaPoistaNyt vain siltä varalta kysyn, jos vaikka vahingossa laitoit väärään osoitteeseen. Arpajaisvoitto kuopsuttelee täällä jo lähtökuopissaan :)
hihii;) mulla menee päivät aina iloisesti sekaisin. johtuu varmaan siitä kun ei ole säännöllistä työaikaa. tai siis työviikkoa. tiistai voi yhtäkkiä ollakin sunnuntai ja sunnuntai maanantai. mutta maanantailla on kyllä aina hieman pistävä ote..
VastaaPoista