Pienen tauon jälkeen avasin sadeaamuna radion, ensimmäiseksi pehmeä miesääni kehotti minua liplatuksen keskeltä kokeilemaan "heidän" laitureitaan, joista on aina vain muutama askel veteen.
Mietin pitäisikö hankkia laituri, mistä pääsisi aina veteen. Ikkunan takaa kuuluu sateen valkoista huminaa.
Lapsi on innostunut peruuttamisesta, s- kirjaimen mausta suussa ja vadelman pieniin pilkkomisesta.
Minä innostuisin just nyt valokuvausreissusta vaikka Nepaliin tai Istanbuliin, jossa saisi kuvata ja olla ihmeissään, nukkua, syödä ja katsella.
Hyvä toive, sinne voisin minäkin. Suloisia vadelmatunnelmia.
VastaaPoistaKylläpä tuollaisen laiturin haluaisin, aina vain muutama askel veteen. Ihana mielikuva, kiitos Celia tästä.
VastaaPoistaKun meidän pojat oli tuollaisia suloisia pieniä, sanoimme aina, että heillä on hötyä käsissä ja jaloissa, tuollaista pehmeää ihanaa, ainetta jota ei edes ole, niin kevyttä se on. Suloinen pieni sinulla.
Sadeilta täällä, radio on hilja, halusin kans olla ihmeissään! Minusta ihmeissän olo on ihana, laituri olis ihana ja reissu Nepaliin...
VastaaPoistaIhmettelen sun kuvia, nämäkin ovat ihania!
Syysleimu:
VastaaPoistakiitos, Syysleimu!
Tänään selvisi, että taidan päästä eräälle matkalle:)
Himalainen:
kiitos kaunis sinulle, Himalainen!
Lapsen iho on kyllä kauneinta maailmassa ja sen tuoksu.
Marika:
ihmeissään olo on aivan luksusta, omasta asenteesta siinä varmasti on kysymys, mutta joskus vaan kaipaisi vaihtelua.
Voi kiitos, Marika!