Taiteiden yönä näin tyrnimarjoja puussa, missä niiden kai kuuluukin olla, kunnes ovat tarpeeksi vahvoja ja ponnekkaita poimittaviksi.
Sitten näin isän, joka opetti poikaa ajamaan polkupyörällä ilman apurattaita. Isä yritti kuvata ne sekunnit, jotka poika ja pyörä pysyivät pystyssä. Näky oli liikuttava, mutta toi myös mieleen sirkustempun, josta ei ole aivan varma, kuuluuko sen olla hauska vai saako sille nauraa vai itkeä.
Saatoin kuvitella kuinka leikkipuiston esiripun takaa ilmestyy avustaja, joka heittelee samaan aikaan isän olkapäille pieniä kiinalaisia akrobaatteja, jotka pyörittävät käsissään pieniä, kultaisia vanteita.
En jaksanut lähteä pitemmälle yöhön.
Söin mustikkapiirakkaa sinisin sormin ja ajattelin niitä heliumtäytteisiä meduusoja Helsingin yllä.
Ehdinpäs kerrankin kommentoimaan ensimmäisenä ;-)
VastaaPoistaEn minäkään käynyt tällä kertaa taiteiden yössä erästä kaunista kasvitieteellistä puutarhaa kauempana. Viime vuosina olen yrittänyt vierailla paikoissa, jotka ovat "poikkeuksellisesti auki taiteiden yönä" joskus myös ilmaiseksi. Pari vuotta sitten kuuntelin sivistyneesti Bachin sellosarjoja viululla soitettuna saksalaisessa kirkossa. Vielä 90-luvun alussa seurasin tuttujen koulukaverien rap-ryhmää kadunkulmassa Espalla. Poikien yhtyeen nimi oli Herpes. Oi aikoja, oi tapoja.
Itse en ole ikinä ollut Helsingin Taiteiden yössä, mutta se kyllä kiinnostaisi. Joskus vielä! Sinulla on ollut omat näytöksesi, taidetta sekin kun osaa oikein katsoa :) Hienoja kuvitelmia...
VastaaPoistaArvaa, minä olin kerrankin lähdössä. Nätti mekko ja hauskat sukkahousut jalassa. hienostelukengätkin. Tutun bändiä katsomaan olin menossa ja kavereita. Jumituin kuitenkin matkan varrella parhaan ystäväni luokse syömään ja juomaan pari viinilasia. Juuri palasin kotiin. Onnellisena ystävästä. Ei haittaa, vaikka jäi TAAS taiteiden yö väliin - luulen että yöelämä olisi ollut himpun verran ahdistavaa minulle lopun kaiken. Olen tullut sellaiseksi.
VastaaPoistaPäivällä kaupungilla näin yllättäen vanhan Oulun tutun. Oikein kivan. Kahviteltiin hyvä tovi ja juteltiin. Siinä oli minulle jo niin paljon.
Hyvin hienot kuvat tässä!
Ja hauska sanavahvistus: fasapons - se kuulostaa ihan juhlalliselta.
Hienoja hetkiä se kun lapsi oppii ajamaan ilman apupyöriä. Juhlallista, vaikka ei kuitenkaan, hyvin arkista. Mutta se ilo lapsella. :)
VastaaPoistaTaidetta ja taikaa... viehättävä tuo sirkuskuvaus...näin heti silmissäin...Ja silmäni takertuivat ylimpään kuvaan. Ei muuta tarvita, kauniskaunis.
VastaaPoistaMinäkään en jaksanut lähteä. Jotenkin koko tapahtuma on muuttanut luonnettaan vappumaiseen juhlintaan, ettei se enää jaksa taidetapahtumana kiinnostaa. (Vaikka siellä mielenkiintoisia asioita olisikin tarjolla.) Mies näki meduusat läheltä, ne täytettiin hänen työpaikallaan. Siellä olisin voinut olla paikalla, jos olisin älynnyt...nyt saan tyytyä kännykkäkuviin.
VastaaPoistaLeslie:
VastaaPoistakasvitieteellinen puutarha onkin ihana paikka, siellä voisin viettää yön jos toisenkin.
Minua nuo usein aika humaltuneet suuret ihmismassat ovat alkaneet sen verran väsyttää, että usein taiteiden yöni typistyy johonkin yhteen pieneen juttuun, yleensä keskustan ulkopuolella.
Herpeksestä Bachiin siis:)
Neiti Nimetön:
Helsingin t. yössä on kyllä paljon tosi kivoja tapahtumia ja just ydinkeskustan ulkopuolelta saattaa löytää jonkun hauskan pikku art happeningin.
Kiitos kaunis, Neiti Nimetön!
Tanja:
tahtoisinpa nähdä sinun hienostelukengät ja hauskat sukkahousut!
Multa puuttuu hienostelukengät, soisin niiden olevan sellaiset kuten Hitchcockin leffojen kohtalokkailla naisilla, toki niissä naisissa on paljon eroja, mutta esim. kuten Kim Novakilla Vertigossa.
Taiteiden yösi kuulostaa just hyvältä.
Kiitos Tanja!!!
Syysleimu:
muistan itse, kun opin ajamaan polkupyörällä, se oli kyllä ihan mahtava tunne!
Satu:
voi kiitos, Satu!
Emma:
totta, vappu siitä tulee helposti mieleen, jo kaupan jonosta näkee, että mitä on luvassa, kun joka toisella mäyräkoira kainalossa ja toisessa kainalossa six- pack.
Voi, onpa jännittävää, siis, että miehesi työpaikalla täytettiin meduusoja.
Ne olisin kyllä tahtonut nähdä, mutta täytyy tyytyä tosiaan toisten kuviin.
Luulen, että sinulla oli paras taiteiden yö. Voin kuvitella että lentävät eläimet olisivat kiehtovia, jos sellaisiin törmäisi yksin ja vahingossa jossain, mutta että tuhansien ihmisten kanssa keskustassa... Ei. Yksi parhaista jutuista oli se, kun kerran näin juuri laskeutuneen kuumailmapallon läheltä, vahingossa. Näin sen kaukaa ja ihmettelin pyörän selästä, mikä taivaasta roikkuu. Hetken oli absurdi tunnelma. Siitä lähtien olen aina toivonut näkeväni tuon tapauksen uudestaan, mutta voi olla että hohto ei enää olisi sama.
VastaaPoistaNuttu:
VastaaPoistameillä oli kyllä tosi mukava taiteiden yö, ei mitään sen kummempaa, mutta just hyvä.
Hieno tarina! Enpä ole tainnut koskaan todistaa mitään taivaasta roikkuvaa. Kerran näin, kun mies lennätti isoa leijaa, jonka sisältä putosi maahan kasa karamelleja, mutta se oli odotettavissa ( joukko lapsia odotti suu auki alapuolella) .
Mekin oltiin menossa, oltais ehditty bussiin, mutta sitten jäätiinkin kotiin. Olisin halunnut nähdä meren myös, mutta oikeastaab enemmän V:n katsomassa sitä. Matka senaatintorille ja siellä olo ja sieltä pois tulo alkoi kuitenkin tuntua niin ahhdistavalta, että jäätiin istumaan metsäkeinuun, syömään mustikoita ja jätskiä, ja V nukahti sinne - maailman paras asia tehdä, kun on vielä vähän kesä. Saks. vieraamme olivat ja näkivät, tulivat myöhään.
VastaaPoistaViimeinen kuva, upea!
VastaaPoistaIhan posliininukke sun tyttö!
Taiteiden yö kuulosta niin mielenkiinoiselta, mutta mua ahdista vähän (tai oikestaan paljon) ihmismassat :(
hannna:
VastaaPoistajos ois voinut katsella merta etäältä, ihmismassojen yläpuolelta, niin se ois ollut hyvä.
Mustikoita metsäkeinussa voittaa kyllä mennen tullen heliummeren.
Marika:
oi kiitos Marika!
Meidän tyttö piiloutui nektariinien ja omenoiden sekaan.
Juu, niin minuakin ahdistaa, varsinkin, kun nämä
ihmismassat ovat aika humalassa.