Muistin välistä pudonneita

Piti tehdä lista asioista, jotka pitäisi tehdä. Sen sijaan, että olisin tehnyt listan, etsin liljan kuivuneita terälehtiä. Ties minne olin ne pistänyt.
Yksi terälehti löytyi Buster Keatonin otsalta. Siitepölyä silmillään.

Lapsena minulla oli lukuisia leikekirjoja, jokaiselle ihailemalleni laulajalle, näyttelijälle, tv- sarjalle tai elokuvalle oli omansa. Muistan erään leikekirjan, johon olin leikannut matkatoimiston esitteistä kuvia ja kirjoittanut alle, mitä teen missäkin paikassa.
Palmujen ja valkoisen hiekan keskellä on kuva pitsimekosta ja teksti: tässä on ihana helma, mutta rispaantuu varmaan helposti.
Selailin vasta näitä kirjoja.

Nyt pitkästä aikaa tekisi mieli aloittaa leikekirja. Muistikirjan väliin olen aina keräillyt kaikenlaista, mutta se on eri asia. Pursuilevat muistikirjat ovat minusta parhaita. Sellaiset, jotka repsottavat ja pullistelevat joka suuntaan.

Tänään on tuntunut tiistailta. Tiistai on oikeastaan aika hyvä päivä.

Pihapiirin punaiset asiat

Päivän punaisia asioita, vaikka ajatukseni ovatkin toisaalla toisissa väreissä.

Lilja on tiputtanut kolmetoista terälehteä. En tahtoisi vielä luopua siitä. Moni kukka on minusta kauneimmillaan siinä vaiheessa missä useimmat heittävät sen pois. En ole varma pidänkö kuitenkaan kuivakukista. Joistakin kuivuneista kukista kyllä.
Liljan pudonneet terälehdet lepäävät nyt mustan muistikirjan välissä.

Mietin tänään kuinka lapsena rakastin syksyssä pimeää ja taskulamppua. Minulla oli aivan tavallinen taskulamppu. Yhdellä pihapiirin kaverilla oli sellainen suorakulmion muotoinen lamppu, johon sai vaihdettua punaisen ja vihreän valon. Sitten oli niitä lamppuja, joissa oli harvinaisen voimakas valo, mutta ei koskaan niin voimakas, että se olisi yltänyt kaukaisten puiden latvoihin tai taivaaseen asti.

Tyyny, peitto ja lilja

Ensimmäinen ajatus aamulla. Pakko saada uusi, hyvä tyyny. Ja peitto. Repaleisen yön voi pelastaa hyvä sänky, tyyny ja peitto.

Palasin kouluun ja huomasin, että täytyy hankkia muutama kaunis perusvaate ja kengät.
Eilen suojatiellä ohitseni pyyhälsi aivan ihanat tossut punaisilla nauhoilla. Harmittaa, etten koskaan uskalla sanoa: anteeksi teidän kenkänne ovat aivan suurenmoiset, saanko udella mistä tuollaisia saa?

Halusin kohotusta ja ostin liljan. Tuntuu kuin kotiimme olisi muuttanut vanha rouva, joka käyttää todella vahvaa hajuvettä.

Pidettyjä kuvia

Nurmelle pudonneiden omenoiden seuraan oli liittynyt keltaisia lehtiä. Mies muovipussi kainalossaan keräsi omenat muovipussiin ja pyöräili pois.

Olen katsellut mummoni vanhaa valokuva- albumia. Haluaisin viimeinkin saada aikaiseksi ja asetella omat kuvat kansien väliin.

Mummoni valokuva- albumista löytyy muutama kuva, jonka takana on kirjoitusta, aina kaunokirjaimin. Yhdessä kuvassa lierihattuinen nainen istuu kaarisillan edessä suuren kiven päällä, katsoo suoraan kameraan, katsoo kasvot vakavina. Näyttää kuin hänen selkänsä takana koski pauhaisi.

Kuvan takana lukee: Ei raukee koskaan side ystävyyden.

Eilen kokeilin lahjaksi saatua piikkimattoa. Olisin voinut jäädä koko päiväksi makaamaan piikkimatolle.

Sandaalisipsutteluni koki eilen kolauksen.

Tuli kylmä ja vastaan nainen talvikengissä. Katsemme kohtasivat elokuun viimeisenä iltapäivänä. Olin muutenkin aika kesäinen: ohut tunika ja liehuhousut. Kun taas hän, nainen talvikengissä, oli hyvinkin lämpimästi varustautunut, suorastaan puhkui tulevaa pimeää vuodenaikaa.

Mietin, että olisi ehkä kiva tilata jokin lehti, mutta mikä, en tiedä. Ehkä jokin ulkomaalainen. Ehkä. Sitten olisi kiva oppia maustamaan tofua, niin että maku ei katoa matkalla.

Eilen näin elokuvan, jossa oli ihana talvivalo. Siitä tuli jotenkin toiveikas olo. Siitä valosta.

Ehdotuksia viikonlopulle

Eilen kävin uimassa sateessa, välillä pidin silmiä kiinni, oli niin hyvä olla. Jospa tänäänkin pääsisi tai huomenna.

Sitten olisi ihana lähteä Tukholmaan katsomaan Nina Roosin maalauksia Moderna Museetissa. Pidän Roos: n tavasta ajatella ja maalata.
Hän puhuu usein siitä, kuinka tänä päivänä kaikki pitäisi ymmärtää heti. Maalaus tulisi "tajuta" ensimmäisellä silmäyksellä. Kirjan koukuttaa jo parin sivun jälkeen, kaikkien henkilöiden olla helposti seurattavia ja selkeitä. Hahmoja, joihin voi aina vaivatta samaistua.
Onneksi kaikki eivät alistu siihen.

Elokuu viimeinen viikonloppu. Tekisi mieli leipoa, taas. Mustikkaista ehkäpä. Joka päivä tekisi mieli leipoa mustikkaista.

Jokailtainen kävely meren rannalla. Parasta tässä paikassa, missä asumme, on meri. Ja se, että nurmea ei ole kynitty tyhjäksi kaikesta muusta. Olen löytänyt nyt elokuussa ihmeellisiä harmaan sävyjä juuri meren rannalta.

Kirjastosta ihanan Jhumpa Lahirin Tuore maa.
Lapselle on kasvanut hunajalle tuoksuva, kihara takatukka.
Soittamattomien puhelujen lista on vihdoin kaventunut, unessa ( taas unia) minulle soitettiin puheluvarikolta, paikka, jossa yksinäinen, entinen puhelinkeskuksen yhdistän mies hoitaa soittamattomia puheluita . Mies kehoitti minua soittamaan soittamattomat ja lupasi yhdistää.