Olisiko kovin vaarallista kirjoittaa jostain aivan muusta? Antaa kuvien mennä menojaan. En pidä siitä, jos kuva määrittelee liikaa sitä, mitä voin kirjoittaa.
Tämä tammikuu on ollut tähän mennessä aika lempeä ( koputan kaikkia mahdollisia puita) . En tiennyt, että sellaisiakin tammikuita on olemassa, mutta on niitä.
Minä huomasin nyt vasta tulla katsomaan matkakuviasi, jotenkin olin mielestäni käynyt täällä ilman että huomasin uusia postauksia. Hmm. Mutta kiinnostavia kuvia ja kiinnostavan kuuloinen reissu! (Meidän lukijoiden kannalta toki mukavaa, että olet palannut kotiin.) Näissä kuvissa on hämmentävän hieno taivas.
VastaaPoistaOn hyvä, jos tammikuu on ollut lempeä. Minustakin vuoden alku on tuntunut ainakin välillä lempeältä. Ensi viikolla voin taas olla toista mieltä.
Huikeat värit! Oli varmasti unohtumaton kokemus hiihtää tuolla. Hiihdin viime talvena yksinäni hissukseen Sallassa erään tunturin laelle. Se oli hyvä reissu, oli aikaa ja tilaa ajatuksille. Tuollaisissa maisemissa ajattelee vähän niinkuin väkisinkin jotenkin mahtipontisempia ajatuksia. Vaikka toisaalta tulee sellainen pieni olo kaiken sen suuruuden ytimessä.
VastaaPoistaOih,tuo taivas! Mieletön.
VastaaPoistaMinäkään en tykkää siitä,jos kuvat määräävät liikaa kirjoittamista. Mutta joskus se tuntuu nimenomaan väärältä kirjoittaa jostain muusta kuin mitä kuvissa on. Kummaa.
Tammikuu oli lempeä ihan näihin päiviin saakka,nyt alkaa tympiä. Tuntuu,että kevääseen on ihan liian pitkä aika vielä...
those colours are amazing!
VastaaPoistaOlet niin oikeassa! Monta vuotta tammikuu on ollut märkä huopa, jonka haluaisi siirtää pois. Tänä vuonna (ensimmäistä kertaa vuosiin) en ajattele vain kevättä ja kesää. Osansa on säällä: makuuhuoneen ikkunasta näkee, kuinka lähikoulun teinit on pakotettu taas luistimille. Siellä ne lumisaateessa menevät jääkentällä, farkunlahkeet rutussa.
VastaaPoistahieno kuvasarja. mä haluaisin olla tuossa missä on se iso punainen pipontupsu.
VastaaPoistaanna kuvien mennä ja tekstin tuoda ja viedä. noin vahvat kuvat puhuu puolestaan.
mutta jos saa vielä kyssärin heittää, niin näitkö revontulia..?
Ensimmäinen kappale sisältää monta oivallusta ja asioita joita olen itsekin miettinyt.
VastaaPoistaMaija:
VastaaPoistaminä voisin olla tästä lähtien aina tammikuun kaksi ensimmäistä viikkoa reissussa tai vaikka kolme. Se teki tästä kuukaudesta jotenkin paljon kevyemmän. Varmaan johtuu myös tuosta lumesta.
Tuo taivas oli siellä uskomaton.
Kirjailijatar:
kuulostaa hienolta ja vähän pelottavaltakin hiihtää yksin tunturin laelle. Varsinkin pimeän aikaan tähtitaivaan alla, olisi varmasti huikee kokemus.
Niina:
onneksi valo alkaa koko ajan lisääntyä( sen on pakko). Muuten ei jaksaisi. Mua tää kylmyys väsyttää, se sais jo loppua. Heti.
Marie:
thanks Marie!!
Solveig:
ihanaa olla tässä asiassa oikeassa!
Noita märkä huopa- tammikuita on riittänyt.
Onnea asua jääkentän vieressä, luistelua on niin kaunista katsella.
Outi:
kiitos kaunis Outi!
Näin elämäni ensimmäisen kerran revontulia. Vihreä kaari, joka levisi hiljakseen tähtien päälle.
Oli mielettömän kaunista.
Violet:
kiitos Violet!
Mietimme eilen just mitä postikorttiin kuuluu kirjoittaa, siis sellaiseen "kunnon" postikorttiin, jonka lopussa on lämpimät terveiset Rohdokselta, vaikka.
Mikähän tässä tammikuussa oikein onkaan! On ollut aina minulle ehdottomasti vuoden mitättömin ja hankalin kuukausi, vaan toisin on tänä vuonna. Mielen maisemat pakkasista huolimatta nimenomaan lempeät ja leppoisat.
VastaaPoistaSanctuary:
VastaaPoistatuo mitä sanoit: niin totta!
" .. mitättömin ja hankalin kuukausista.." .
Ihanaa, että sinullakin on ollut hyvä tammikuu.