Skibotnin kylä ja merenlahti, jossa yksitoista päivää sitten kolme suomalaista naista kävi kastautumassa.
Pari viikkoa sitten lueskellessani vanhaa Ibsenin Peer Gynt- kirjaa, jonka isäni oli aikoinaan ostanut divarista, luiskahti sivujen välistä kellastunut vesileimapaperi. Paperiin oli kirjoitettu kirjoituskoneella tekstiä. Sivun yläreunassa lause alkoi näillä sanoilla:
"Tapahtuu Norjassa. Hauskasti ja hyvällä maulla, muttei ylellisesti kalustettu huone. Talvipäivä."
"Tapahtuu Norjassa. Hauskasti ja hyvällä maulla, muttei ylellisesti kalustettu huone. Talvipäivä."
Ja kas, noin viikko tuosta hetkestä olin Norjassa, + 1 astetta lämmintä, paksu 70-luvun untuvatakki päällä. (Onneksi tällä kertaa jotain kevyempää repussa.)
Harkitsin muoviin säilöttyä, kuivattua turskaa, mutta meillä se olisi jäänyt koriste- esineeksi.
Village of Skibotni and a bay, where 11 days ago three Finnish women went for a quick swim. I considered buying some dried cod, but it would have probably ended up as a piece of decoration on our shelf.
Ooooooh! isoon ääneen, miten kauniit kuvat ja koko posti. ihan toisesta maailmasta. ja niinhän ne onkin.
VastaaPoistaolen ollut Solveig-asussa Peer Gyntin maailmassa. se oli kivaa.
ohhoh, nyt kaikki tuntuu niin lattealta sanoa näiden kuvien rinnalla. olen siis ihan hissuksiin ja ihailen vain.
Voi huokaus. Aivan ihana maisema. Tuli ihan ikävä Skibotniin. Siitä on liian kauan, kun olen siellä käynyt. Jospa ensi kesänä. Vaikka talvisaikaan siellä käyminen olisi varmasti Elämys, isolla e:llä kirjoitettuna. Todellinen Elämys.
VastaaPoistaMinäkin oon kerran käynyt Jäämeren rannalla, uimaan asti meidän leirikouluryhmästä ei tosin uskaltanut kuin pari korkeintaan. Täytyypä kaivaa valokuva-albumi esille ja palata hetkeksi vuorten ääreen.
VastaaPoistaAika epätodellisen näköistä..huh! Tuollainen maisema pistää varmaan aika hiljaiseksi.
VastaaPoistaOutin eka rivi pätee minuunkin. Voi että. Sinä olet niin taitava. Tämä kaikki tässä Tytössä ja Jäämeressä on kaunista.
VastaaPoistaKuivattu kala voi olla ongelma. Sain kerran lahjaksi yhdeltä vanhalta mieheltä kuivatun kokonaisen kalan. Hän iski sen pöytään, ei mitään kääreitä ei mitään. Kala siinä ja minä katsoin kalaa. Kiitin oikein hartaasti ja arvokkaasti hienosta lahjasta, mutten tiennyt mitä sillä olisin tehnyt. Katseltiin sitä sitten kotonakin jonkin aikaa ja sitten laitettiin pois.
Lahjana se oli kyllä hieno.
Tai siis juuri noin ajattelen kuin Outi, sanat on kyllä nyt ihan sekaisin. Parasta olla hiljaa.
VastaaPoistaIris huokailee vieressäni, että Celia on onnentyttö :)
VastaaPoistaKaunis, kaunis ja edellinen posti...se taivas!
Aivan ihana teksti tuossa löytämässäsi lapussa...ihan helmi. Voi kuvitella, miten näytelmä siitä alkaa. Tuollainen laittaa aina mielikuvituksen liikkeelle. Pohjoisessa saa niin hienoja kuvia, äärettömyys ja tyttö. Hieno.
VastaaPoistaOi, kaunista!
VastaaPoistaIslantilainen ystävä toi meille jouluksi kuivattua kalaa, olisiko ollut juuri turskaa. Se haisi todella voimakkaasti, mutta uskaltauduimme maistamaan. Voita päälle, kuin voileipä. Oli hyvää.
Kaunista - ja kaunis sinä.
VastaaPoistaKuivattua kalaa...hmm. Mä oon olllut yli puolet elämästäni kasvissyöjä. Viimeisen vuoden käytännössä vegaani, kunnes syksyllä päätin ryhtyä syömään kalaa. Ensin vain niin, että jos joku tarjoaa, syön. Sitten uskaltauduin jo itse laittamaan. Osaan tehdä maistuvaa uunilohta. En vielä muuta. (Enkä uskalla edes yrittää.)
Tuota tokaa kuvaa voisin katsella pienen ikuisuuden. Ja nyt haluan Jäämerelle. En ole koskaan ennen halunnut.
VastaaPoistaoi-joi kun on kaunista! nyt mieli kiitää Lappiin ja Jäämerelle. Sitä en ole koskaan talvi-ilmeessä nähnyt. Kiitos eritoten noista hiihtokuvista. Kaamos on niin epätodellisen upea!
VastaaPoistaVoi mitä ihanuuksia tänne onkaan ilmestynyt viimepäivinä. Ihastelen, katson, katson uudestaan, luen, maistelen ja ihastelen.
VastaaPoistaOuti:
VastaaPoistaoi kiitos kaunis Outi!
Tiedätkö tuossa kylässä on taiteilijaresidenssi, jonne voi hakea. Aivan Jäämeren rannalla.
Malla:
vaikka vierailumme Skibotnissa oli kovin pikainen, teki paikka minuun suuren vaikutuksen. Kuulimme myös kaskelotista, joka eksyi noille rannoille n. 10 vuotta sitten. Se oli aika surullinen tarina.
Jenna:
mahtava leirikoulu paikka teillä!
Vesi oli kuulema 4astetta lämmintä.
Niina:
kyllä se aika vaiteliaaksi veti, ihmeellistä ajatella, että jotkut heräävät joka aamu tuohon maisemaan.
Himalainen:
voi kiitos ihana Himalainen kauniista sanoistasi!
Juu, meillä olisi käynyt varmaan aika lailla samoin. Ois mennyt kuivatun kalan katselemiseksi koko homma. En oikein osaa sellaista syödä.
Mutta totta, hieno lahja ja tarina.
Marika:
kiitos Marika ja suloinen huokaileva Iris!
Kirjailijatar:
paperissa luki Kotkan kaupunginteatteri ja se on mitä luultavimmin 60- luvulta. ( Pientä salapoliisityötä) .
Isoinpapu:
kiitos, Isoinpapu!!
Ahaa, eli ei leipää lainkaan,kuulostaa aika hurjalta. Ensi kerralla täytyy kokeilla.
Emma:
kiitos kaunis Emma!
Kuvassa on ihana Neiti I punainen takkini päällään.
Nyt alkoi kiinnostaa. Tahtoisin nimittäin oppia laittamaan uunilohta. Ne harvat kerrat, kun olen yrittänyt, niin kala ei maistu oikein miltään. Onko sulla joku hyvä resepti?
Nuttu:
kiitos kovasti, Nuttu!!
Minäkään en ennen ollut erityisen kiinnostunut koko merestä, nyt haluan sinne pian uudestaan.
Kukka- Maaria:
voi kiitos Kukka- Maaria!!
Kaamos taitaa sielläkin olla jo ohi. Me nähtiin Saanan huipulla vilahdus auringosta.
Neiti Nimetön:
kiitos Neiti Nimetön!!
Kivaa kuulla taas sinusta!
Ohhhoh! Jäin kyllä katsomaan suu auki. Upeata!
VastaaPoistaHmm. Ei tätä reseptiksi oikein voi kutsua. Lohifile uunivuokaan ja siihen päälle puristettua sitruunamehua ja suolaa, ehkä tilliä ja/tai valkopippuria. Uuni 200, kalan koosta riippuen tunti tai vajaa.
VastaaPoistaMä sanoisin, että suolaa pitää olla tarpeeksi, jotta kala maistuu. Mutta ei liikaa, jotta ei maistu suolalle. Oon tehnyt kokeiluja, laittamalla eri kohtiin eri määrän/erilaista suolaa. Arveluni perustuu vain tähän, voi olla, että joku asiantuntevampi sanois jotain ihan muuta.