Olin unohtaa tämän eli Tromssan. Kävimme siellä nopeasti. Söimme äkkimakeat leivokset, kokeilin kolmea violettia paitaa, yksi taisi olla vihreä. Iloitsimme kaupunkiolosta ja pienestä vilinästä. Vaikka olimme olleet tuolloin vasta viisi päivää "metsässä", oli minulla jo ikävä kaupunkeja; erilaisia rakennuksia, katuja ja toisia ihmisiä.
Kuten huomaatte tämä matkakertomus ei lopu ikinä. Vielä toukokuussa tuomien jo kukkiessa postailen tunturikokemuksistani ja ihmettelen kuinka sinistä taas on. Niin hidasta tämä minun kulkuni. Ei, kyllä tähän tulee vielä loppu.
These pictures are from Tromssa, we had a quick visit there. It quenched my thirst for urban milieu. It was a sweet little town, with amazing surroundings.
ohoo, mutta nyt onkin hieno punainen. vai olisiko purppura? violettiin vivahtava, niinkuin ehkä ne paidat joita kokeilit? miten voikin olla tuon värinen vesi, ja taivas?
VastaaPoistamä olen kyllä kans niin kaupunkilainen, että viikonloppu metsässä riittää. "kyllä olikin taas kiva latautua", aina huokailen sellaisen kokemuksen jälkeen, ja hyrisen tyytyväisenä kun pääsen takaisin kaduille ja kahviloihin..
Heh, hassu :)
VastaaPoistaUpean värinen taivas! Kuvat on parhain muisto pitkällä tähtäimellä. Kiitos taas näistä!
Mielettömät värit noissa kuvissa!
VastaaPoistaVioletti Tromssa, vau! Ja sinä kokeilit violetteja paitoja, sopi jotenkin hyvin yhteen nämä kaksi ajatusta/kuvaa. Olen ollut Tromssassa kesällä ja se oli kyllä viehättävä paikka. Sellainen idyllinen kalastajapaikka...siitä on kauan aikaa.
VastaaPoistaHidas kulku on niin hyvä!
VastaaPoistaVihdoinkin täällä. Koneen vaihdos vei kaikki suosikkini ja on kestänyt haahuilla osoitteet takaisin.
VastaaPoistaMutta olen päässyt nauttimaan matkakertomuksesi yhtenä suupalana. Minä jaksan lisää vaikka kuinka!
Outi:
VastaaPoistamaisema oli violetti ( tai sitten se purppura:) , kun lähdimme takaisin Kilpisjärvelle. Ja tunnelma jotenkin hämyisän eksoottinen, aivan kuin olis jossain etelässä.
Juu, minäkin taidan kuitenkin olla enemmän kaupunkimatkaaja.
Neiti Nimetön:
kiitos sinulle Neiti Nimetön!
Ihana kuulla, että jaksatte vielä näitä katsella.
Jonna:
voi kiitos Jonna!
Houkuttelin toisen matkatoverin malliksi ja olimme myöhästyä taksista, mutta se oli sen arvoista. Kunpa joskus saisi kuvailla aivan rauhassa vailla huonoa omatuntoa ja kiirettä.
Kirjailijatar:
kiitos kaunis, Kirjailijatar!
Idyllinen kalastajapaikka se minustakin oli, ympäröivä maisema oli niin huikea. Ja yliopisto on pakko vielä mainita, sen positiivisen vaikutuksen huomasi kyllä.
Tanja:
hienoa, näin jatkamme siis!
Kiitos Tanja!
Liivia:
tein vasta elämäni ensimmäiset varmuuskopiot. Onneksi sait pelastettua tiedostosi ja osoitteet alkavat löytyä!
Muutaman postauksen verran olisi vielä matkaa jäjellä. Kiitos Liivia!
Joo, mä en kyllästy ikinä. Ajatella että lumisessa maisemassa on oikeasti näin paljon voimakkaista värejä.Ihania. Kiitos!
VastaaPoistaVoi miten kauniita kuvia taas!
VastaaPoistaKiitos, kiitos, kiitos!