torstai 5. marraskuuta 2009

Torstai









Lapsi vetäisi eilen verhot ikkunasta. Alkoi sataa lunta, eikä maiseman peittämisessä ollut enää mitään mieltä. Mies tahtoi kuitenkin edes jotain suojaa, joten ripustin lakanat ikkunaan ja jos muistatte nuo räjähdyskonsulttien jättämät tärähdykseltä suojelevat pikku toffeepalat, niin ne saivat kelvata lakanoiden pidikkeiksi.
Mietin millaista olisi, jos ikkunasta avautuisi meri tai laakso, jotain muuta kuin betonille rajattu sisäpiha.

Hieno lumitorstai.
Tutustuin syvemmin erääseen ihanaan ihmiseen, muistin taas millaista on kun tapaa jonkun, joka liikkuu samalla taajuudella. Aivan kuin radiosta asemaa hakiessa osuisi kauan etsimiinsä sointuihin.

6 kommenttia:

  1. Mukavan häiritsevä postaus ja upean yhtenäinen kuvailmaisu jatkuu.

    Tuossa keskeirajauksessa on jotain todella ahdistavaa, varsinkin kun kuvan etuala ei koskaan hengitä. Keskellä kuvaa selin seisovassa hahmossa on jotain kutkuttavan ajatuksia herättävää..

    VastaaPoista
  2. Tuo viimeinen lause. Se on hieno, ja ihan tosi. Hienoja ovat myös kuvat, jälleen.

    Sepä se olisikin unelmien täyttymys: ikkunoista avautuva meri.

    VastaaPoista
  3. minäkin tapasin eilen ihanan ihmisen, kuin vanhan tutun, mutta kuitenkin ihka ensimmäistä kertaa:)
    olin ihan hirmu iloinen ja onnellinen koko päivän. eikä haitannut yhtään että kengät kastui ja naama kastui ja tukka valui räntäsohjoa ennen kuin pääsin kotiin asti.

    mulla näkyy ikkunasta vastapäinen talo ja sen katto jolla istuu silloin tällöin huuhkaja.

    VastaaPoista
  4. Niin ihania kuvia. Samoin edellisessä, jossa marjat on kuin punaisia paperilyhtyjä.

    VastaaPoista
  5. Aivan rakastettava blogi! Löysin tänne nyt ensimmäistä kertaa, ja aion löytää jatkossakin.

    VastaaPoista
  6. Buster:
    kiitos Buster!
    Tarkkaa analyysiä jälleen.
    Näitä kuvia ottaessa en ole ainakaan tietoisesti pohtinut sommittelua. Blogin suhteen koitan pysyä sellaisessa inspiroivassa hälläväliä kulmassa( missä pysyminen tuottaa koko ajan enemmän ja enemmän vaikeuksia), ettei mene ajatus tukkoon.

    Olina:
    kiitos kaunis Olina!

    Niimpä, toivon, että voisin joku päivä vuokrata huoneen meren rannalta vaikka kuukaudeksi.

    Outi:
    voi Outi, minulle jäi kans niin hyvä mieli! Vaikea pukea sitä sanoiksi, mutta kovin kiitollinen olo tuli.

    Huuhkajat kattojen yllä, sellaisen maiseman ottaisin minäkin mieluusti ikkunani taakse.

    Ulla:
    voi kiitos Ulla!!
    Olipa ihanasti sanottu tuo "marjat kuin punaiset paperilyhdyt" .

    Unha:
    kiitos, kun jätit viestin Unha!
    Tule toki uudestaan!

    VastaaPoista