Olen hämmentynyt marraskuun kauneudesta. Tuntuu kuin olisin kaikki aikaisemmat marraskuut kulkenut sokeana tai sokkona, en tiedä. Taannoinen metsä, jossa kuljimme, oli aivan ihmeellisen kaunis. Välillä hiilenharmaa, hopeinen, kuluneen kullan hohde, jossa on häivähdys sameaa syklaaminpunaista.
En osaa pukea sitä sanoiksi. Käy niin kuin minulle usein luontoa kuvatessa. Kuvat ovat vain todella hatara toisinto siitä, mitä näin.
Juuri nyt mielessä pyörii Laura Lindstedtin Sakset. Intensiivinen, hieno kirja. Ihan turhaan olin pelännyt tuota kirjaa rankan aiheen tähden. Se on kirjoitettu niin kiehtovalle kielellä, että voisin vain ahmia sitä.
Nyt on kyllä sellaiset kuvaherkut että!!!
VastaaPoistaWAU.
No juuri niin! Mullekin iski voimakas, hämmentävä marraskuun ihailu. Onkohan nyt jotenkin erityisen sävykäs marraskuu? Vai enkö oikeasti vain muista?
VastaaPoistaTai sitten on mieli muuttunut.
Mutta kaunista on, pimeydestä huolimatta.
Mä niin tykkään tuosta ylimmästä. kaikista.
Voi huokaus näitä kuviasi. Niin kauniita. Minulle tuli ihan taikametsä näistä mieleen.
VastaaPoistaMie olen ihan heikkona epätarkkoihin kuviin.. ja heijastuskuviin.. Molemmat ovat kiusallisuuteen saakka omia maneereitani, joita vastaan taistelen.
VastaaPoistaSiitä huolimatta tai ehkä juuri siksi alin kuva on suosikkini. Kauhuleffametsä kätkee sisäänsä vaikka mitä salaisuuksia heti kun sisään astuu, mikä on upea kontrasti valoisalle pellolle.
Mahtava setti, jälleen. Haluaisin itsekin irtautua siitä hirveästä yrittämisestä, joka nousee pintaan aina kun otan kameran käteen. Se on niin kovin hedelmätöntä eikä ole johtanut kehitykseen. Päin vastoin, ehkä sittenkin..
Voih, olen ihan huolissani, kun en ole ehtinyt katsella marraskuuta vielä laisinkaan, metsää ainakaan. Mutta nyt lähden kävelemään rauhassa, valossa.
VastaaPoistaJumalaiset kuvat!
ehkä marraskuun idea on juuri siinä että se pitäisi mennä kokemaan metsään. kaupungissa se on vain tätä tasaisen harmaata ja epämiellyttävän märkää. parasta olisi jos marraskuun voisi kokea muumilaaksossa, käpertyisin kerälle ullakkohuoneeseen suolakurkkupurkin kanssa ja vaihtaisin silloin tällöin muutaman sanan Ruttuvaarin kanssa;)
VastaaPoistakuvasi on todella kauniit. etenkin jäin tuijottamaan tuota lätäköstä pilkistävää maailmaa..
Sun kuvissa on marraskuu niin kaunis!
VastaaPoistaNe viimeiset postaukset vievät aivan eri maailman... hienoja, hienoja kuvia, kiitos näistä Celia!
PS!Kiitos vinkista! Perjantania kävin maalla ja nappasin kirjahyllylstä lukemista, näin se alkaa:
ESIMENE PEATÜKK
Kinnituisanud elutuba
Taevas oli peaaegu must, kuid lumi paistis kuuvalgel selgelt sinine...
Kuu vaatas aknast sisse ja kumas vastu mööbli valgetelt talvekatetelt ning tülli mähitud kristallist lühtrilt... :)
Tuntuu, että olen kulkenut silmät kiinni viimeisen viikon. Pää vaan ruksuttaa. Mutta vau mitkä kuvat olet ottanut. Tykkään tosi paljon. Tätä just tarvitsen, noita värejä.
VastaaPoistaVoi että mitä kuvia! Aah, niin hienoja. Ja nuo edelliset, koskien sitä takki-juttua, mikä tunnelma!
VastaaPoistaOlen itsekin huomannut tämän marraskuun kauneuden, ja aivan eri lailla kuin ennen. Jotenkin tuntuu, että vaikka luonto nyt lepäilee, se elää kuitenkin hiljaiseloa kaikessa romuluisuudessaan. Ja se on häkellyttävää.
ihanan näköistä! itse olen aina pitänyt niin usein parjatusta marraskuusta. johtunee varmaan siitä, että syntymäpäivät sijoittuvat tähän kuukauteen ;) harmaus nostaa kaikki muut värit hienosti esille!
VastaaPoistaOoh, kuvasi sytyttää! Varsinkin kun en täällä näe missään noita sävyjä..
VastaaPoistaHuomenta,
VastaaPoistaMuutaman päivän koneelta poissa ja täältä löytyy vaikka mitä ihmeellisen kaunista - niinkuin nuo ruusunmarjat ja punaisen takin kaunis puna-onpa hieno niinkuin kaikki kuvasi myös.Vaikka kirjoitin synkästi marraskuun harmaasta niin on tämä kaunis kuukausi tämäkin eikä ollenkaan edes synkkä kun menee ovesta ulos.
"Oi miten ihana metsä!": sanoi kaksi vuotias tyttäreni kuvasi nähdessään. Äiti oli samaa mieltä.
VastaaPoistaLiivia:
VastaaPoistakiitos Liivia!!
Isoinpapu:
samaa olen miettinyt itsekin, kuinka marraskuu tuntuu tänä vuonna jotenkin niin toisenlaiselta. Hurjasti erilaisia ruskeita ja sellaista ihanaa punertavaa mustaa.
Kiitos Isoinpapu!!
Malla:
voi kiitos Malla!!!
Niin kauniisti sanottu.
Buster:
olen kuvannut vasta lyhyen aikaa, noin vajaan vuoden, sitä ennen tuskin koskin kameraan. Valokuvaaminen on mulle sellainen onnellinen syrjähyppy maalaamisesta.
Suhtaudun uteliaasti kaikenlaisiin maneereihin, vähän kuin kliseet, niilläkin voi leikkiä. Kaikki on tavallaan asenteesta, kulmasta kiinni.
Kiitos Buster mainiosta kommentista!!
Tanja:
kiitos kaunis Tanja!!
Tänään marraskuu näyttää taas aivan toiselta kuin eilen.
Outi:
kipaisin aamulla nopsaan keskustassa, oli loskainen ja kulunut olo. On se kyllä paljon kiinni siitä missä on, tämä marraskuu. Toisaalta löysin kauniin sisäpihan, johon olisin mieluusti jäänyt pitemmäksikin toviksi.
Kiitos ihana Outi!
Marika:
kiitos kaunis Marika!!
Piti lukea pari kertaa ääneen tuo tekstinpätkä. Osaisinpa sinun kieltäsi, se kuulostaa niin hurmaavalta!
Neiti Nimetön:
voi kiitos Neiti Nimetön!!
Pää ruksuttaa täälläkin:)
Syysleimu:
sinä sen sanoit...kaikessa hiljaisuudessa...romuluisuudessaan.
Kiitos Syysleimu!
Kukka- Maaria:
tämä on varmaan ensimmäinen marraskuu, josta voin sanoa aidosti pitäväni.
Voi kiitos Kukka- Maaria!
Merja:
kiitos kovasti Merja!!
Melita:
kiitos Melita kauniista sanoistasi!
On ollut vuosia jolloin vain odotin, että marraskuu menisi ohi. Ei tämä minun lempikuu vieläkään ole, mutta nyt tuntuu, että tämä ei ole niin paha kuu kuin olin aina ajatellut.
Lintunen:
oi miten ihanasti sanottu!!
Kiitos sinulle ja tyttärellesi!
you have such a great eye!
VastaaPoistaNämä on niin kauniita värejä. Mukavaa tutustua!
VastaaPoista