Tänään tuntui: ei yhtään kokonaista lausetta, ei ajatusta ole eikä tule. Vain pimeitä kuvia, valo loppuu silmissä.
Luin Sakset loppuun ja söin suklaajäätelöä. Piti vielä tarkistaa muistinko kirjan oikein. Lukea muutama kohta uudestaan. Tarkistaa ensimmäiset sanat, miltä ne nyt kuulostivat, kaiken jälkeen. Katsoa kirjailijan kuvaa: kulmakarvojen kaarta, silmien ilmettä. Lukea takakansi. Tuijottaa kannen sinistä kuvaa kuin sen näkisi aivan ensimmäistä kertaa.
Kun kirjan on lukenut loppuun sitä saa selailla. Sellainen sääntö minulla on. Tunnen huonoa omatuntoa, jos kurkistan kesken kaiken pitemmälle, hypin jakson yli, en lue lausetta loppuun.
Huomenna marraskuu on puolessa välissä. Mieleni tekisi taas siteerata erästä toista laulua, mutta enpäs teekään sitä, vaan haen vielä yhden kupillisen suklaajäätelöä.
Minäkin teen aina noin, luen alun uudelleen, jotain muualtakin ja takatekstin.
VastaaPoistaJa jos kirjassa on prologi luen sen vasta lopuksi tai päästyäni kunnolla vauhtiin. jos luen sen ensin, meinaa lukemiseni tyssätä heti alkuun. Liian paljon sisäistettävää.
Tuo alempi kuva...kuin osa jotain tarinaa...ehkä alku? Ehkä siinä hetkessä ratkeaa joku tärkeä asia? Selviää uusi suunta? Huumaava kuva joka tapauksessa!
VastaaPoistaKirjan lukeminen on rituaali. Luin yhden juuri loppuun, oli pakko vaikka ymprärillä häiriötä liiaksi. Lopuksi silittelin kiitollisena kaunista kantta.
Hei pitkästä aikaa! Ja kiitos viime aikojen kuvista ja tarinoista. Olen itsekin kokenut tämän marraskuun jotenkin keskivertoa valoisammaksi ja kevyemmäksi. Mistä lie johtuu? Alkaisiko tähän lopultakin - tottua?
VastaaPoistaOn tosiaan kirjoja, joita haluaa lueskella pitkään jälkeenpäin, maistella ja makustella. Siksi minun on vaikea luopua kirjoista. Takakansien teksteissäkin on sellaisia, jotka kertovat jotain julkaisuajankohdastaan. Joskus ne kertovat aivan eri teoksesta.
Minulla on sama juttu lukemisen suhteen. Ja kun joitakin kirjoja ei yksinkertaisesti saa luetuksi loppuun (kun ovat niin tylsiä, huonosti kirjoitettuja, pitkäveteisiä...) niiden loppuratkaisut jäävät aina vaivaamaan. Mutta ei saa vilkuilla, ei.
VastaaPoistaLiivia:
VastaaPoistajuu, ja jos kirjassa on sisällysluettelo, niin yritän olla lukematta sen. Sekoittaa liikaa asioita.
Muistan yhden tutun, jonka piti aina ensimmäiseksi lukea viimeinen lause.
Satu:
voi kiitos Satu!
Tuo kuva on pienelä metsäreissultamme, löydettiin kaunis lampi.
Kannen kuvalla on yllättävän suuri merkitys.
Leslie:
kiva kuulla sinusta!!
Takakansien tekstit ovat välillä kyllä aika huvittavia. Joskus tosiaan tuntuu kuin ne yrittäisivät myydä lukijalle jotain aivan toista kirjaa.
Mimmi:
mä koitan lukea puoleen väliin, jos ei sittenkään tunnu vetävän millään niin sitten lopetan, vaikka se on aina jotenkin yhtä masentavaa jättää kirja kesken.
Mahtavat kuvat taas! Välillä tuntuu, että kirjan takakansi on luettava ensin saadakseen langasta kiinni, välillä sen voisi jättää lukematta. Kumpi parempi, tiedä häntä. Olisi ehkä ensin opeteltava taas lukemaan...tai siis, ei tule luettua tarpeeksi, keskittymiskyky ei riitä.
VastaaPoistaminulla on aika paha tapa, että jossain vaiheessa kirjaa saatan lukea viimeisen sivun viimeiset lauseet. yleensä se kyllä tapahtuu silloin, kun olen luonut jonkinmoisen teorian kirjan lopusta. pieni kuikuilu joko vahvistaa tai romuttaa oman idean ja näin voi sitten lueskella kirjan rauhassa loppuun miettien mitä tapahtuu ennen niitä luettuja loppulauseita. taidan olla aika utelias ;)
VastaaPoistaHei!
VastaaPoistaLöysin ihastuttavaan blogiisi jostain äsken ja olen aivan huumaantunut kuvistasi. Tosi kaunista! Ahmin vanhoja postauksia, mutta en tähän aikaan illasta jaksa kovin kauas katsella/lukea, joten palaan vielä.
Kiitos illan piristyksestä!
Neiti Nimetön:
VastaaPoistaVoi kiitos Neiti Nimetön!!
Tässä vähässä valossa tuntuu aika epätoivoiselta ottaa kuvia.
Minunkin keskittymiskyky on ollut viime aikoina aika heikko, mutta huomaan, että lukemisesta tulee vaan niin hyvä olo. Se rauhoittaa kummasti.
Kukka- Maaria:
haa, sinä olet siis näitä kuuluisia viimeisten lauseiden kurkkijoita:)
Välillä täytyy kyllä suorastaan pakottaa itsensä pysymään oikealla sivulla, kun tekis niin mieli katsoa mitä seuraavaksi tapahtuu.
Annakaisa:
oi kiitos Annakaisa!!!
Et tiedäkään kuinka hyvä mieli tuli sanoistasi. Ne tulivat juuri oikealla hetkellä.
Tervetuloa tänne uudestaan!
Kiva, kun jätit kommentin.