Into Each Life Some Rain Must Fall

Räjäytyskonsultit kävivät eilen. Olimme miehen kanssa molemmat samaa mieltä siitä, että toinen konsultti muistutti sekä olemukseltaan että puhetyyliltään Columboa. Hänellä oli nuhjuinen poplari, kihara tukka, sänki ja leppoisan filosofinen ote räjäyttämiseen. Hän oli jo matkalla ulos, kun hän äkkiä kääntyi ja vaati saada kurkistaa vaatekomeroon, hieman kuin Columbokin palasi esittämään "vielä yhden kysymyksen". Vilkaistuaan sisään hän lähti, silminnähtävästi tyytyväisenä.

Jotenkin aivan jotain muuta mitä olin räjäytyskonsultilta odottanut. Tosi mukava yllätys. Tietokoneemme alla on nyt neljä toffeefudgen kokoista ja näköistä palasta suojelemassa sitä tärinältä.

Löysin tuon vanhan valokuvan kahdesta pienestä tytöstä kedolla vuosia sitten divarista. Se on minusta niin kaunis. Tuntui melkein rikolliselta ostaa jonkun toisen valokuvia.

Yesterday the explosives consultants visited our apartment for a quick security check. We both thought that the fellow bore an astonishing resemblance to Columbo: he wore an old trench coat, sported a curly black hair and a five o'clock shadow. He had a bohemian, curious look about him, and after checking out all the rooms, already on his way out, he suddenly turned around - very much like Columbo asking his "one more question" - and wanted to know, what was in our storage room. After having peeked inside, he left, seemingly satisfied.

Well, he certainly wasn't what I expected, but he was a nice surprise. We now have four pieces of brown rubber - pretty much like four pieces of toffee fudge - under our computer, protecting it from the vibrations from the future blasts.

I found this old photo of two little girls on a meadow years ago in an antiquarian bookstore. I think it's really beautiful. It felt almost like committing a crime, buying someone else's memories.