Jatkan hieman vielä valokuvista. Tässä on Edith Södergranin itsestään ottama kuva vuodelta 1911. Olen usein miettinyt mikä on tuo esine, jota hän pitää kädessään ja miksi Edith on halunnut kuvata itsensä sen kanssa.
Kuva on kirjasta, jossa on Edithin kirjeiden lisäksi hänen Raivolassa ja sveitsiläisissä parantoloissa 1910-luvulla ottamiaan kuvia. Palaan näihin kuviin usein. Niiden suhteen en useinkaan mieti, ovatko ne "hyviä" kuvia tai millainen "hyvä kuva" ylipäätään on, vaan koska jokin niissä vetää minua puoleensa. En usko että syynä on edes se, että ne ovat Södergranin eivätkä jonkun tuntemattoman ottamia. Ehkä se on vain valokuvan kyky tallentaa ajasta salavihkaa sellaistakin, mitä kuvaaja ei koskaan tullut kuvaamishetkellä ajatelleeksi.
Olisi niin ihana lähteä matkalle. Vaikka edes aivan pienelle.
"Suunnittelen matkoja.
Ajattele nyt vaikka Etelä-Venäjälle, jossa kujilla kukkivat valkoakaasiat, jossa loputtomat ruisvainiot aaltoilevat, sitten arojen villi tuoksu ja vyötäisiin ulottuvat moniväriset kukat, sitten uhkeat syvänsiniset virrat. "
- Edith Södergranin kirjeestä neiti Siiri Böökille kirjoitettu maaliskuussa 1909-
Suosikkini on se missä on Edith ja kauheen lihava kissa.
VastaaPoistaMinulla on tunne, että Edithin kuva on hyvä Olen päivän aikana monta kertaa käynyt täällä, katsonut kuva, klikannut isommaksi ja ajatellut... hyvä kuva se on!
VastaaPoistaToivon, että pääset matkalle pian:)
Näyttää joltakin rasialta, tuo jota Edith pitää kädessänsä? Ehkä siinä on hänelle tärkeitä kirjeitä?
VastaaPoistaKaunis, joka tapauksessa, tuo kuva.
Hieno kuva ehdottomasti. Kiinnostaa koko kirjateos.
VastaaPoistaKuvailemaasi paikkaan haluaisin minäkin. Toivon että pääset, sinne tai jonnekin.
Matroskin:
VastaaPoistaarvaa, meinasin just laittaa tuon Edith ja kauheen lihava kissa kuvan tänne!
Kotiapulainen harjaa kattoa- kuva on minusta kans ihana.
Marika:
samaa mieltä:)
Kohta lähdemme pienelle matkalle pohjoiseen!
Merja:
mieheni mielestä se on jokin taulu, mutta minä ehdotin myös rasiaa.
Liivia:
kannattaa tutustua tuohon kirjaan, sen nimi on: Tulena yli tuhkan.
Södergran otti elämänsä aikana n.400 kuvaa, niitä on ollut käsittääkseni aika vähän esillä.
Tuohon paikkaan tahtoisin kyllä, en tiedä onko sitä enää olemassa, toivoisin, että olisi.
Kiitos kirjavinkistä! Södergran on kiehtova persoona. Ja mulla on jokin ihme hinku noihin viime vuosisadan kolmeen ekaan vuosikymmeneen. Jos uskoisin jälleensyntymiseen, olisin ihan varma, että olen elänyt tuolloin, koska kirjoitukset ja kuvat noilta ajoilta muuttuvat erityisen eläväksi aina mielessäni. Hitsi, kun ensi viikko on niin ohjelmoitu, tahtoisin heti kirjastoon lainaamaan tuon kirjan!!!
VastaaPoistaKiitos kun laitoit nämä kuvat.
VastaaPoistaKiehtova kerta kaikkiaan ja kuten sanot, olisi stä luultavasti vaikkemme tietäisikään ketä se esittää.
onpa Edith kaunis tuossa kuvassa.
VastaaPoistamä olen nyt matkalla, ja sain heti kuumeen. onko mälsempää, ei.
onneksi pääsin hetkeksi tänne:)
terveiset siis Baselista. jollei tauti pian hellitä, etsiydyn minäkin parantolaan..
Tanja:
VastaaPoistatuossa kirjassa on Södergranin kuvien lisäksi pätkiä hänen kirjeistään ja otteita sairaskertomuksesta. Suurimman osan saamistaan ja kirjoittamistaan kirjeistä Södergran yritti tuhota, mutta jotain jäi jäljelle.
Sain tuon kirjan 15- vuotiaana ja muistan kuinka suuren vaikutuksen se minuun teki ja tekee yhä. Runojahan tässä kirjassa ei ole kuin muutama.
Uskoisin, että tykkäisit!
Violet:
kiitos Violet!
Outi:
ihanaa kuulla susta!
Toivottavasti paranet heti paikalla, kuvien perusteella sveitsiläiset parantolat vaikuttavat lupaavilta.