Lähinnä kukkia ja nuupahtaneita

Pienestä vihkosta on tullut nuupahtaneiden kukkien blogi. Ruusuja ja neilikoita vaasissa- blogi. Huterien nuppineulojen blogi.

 Odotan luonnonkukkia saapuviksi. 

Harvat läheiseni tahtovat kuvaansa blogiin. Minä ehkä vähiten. Siskoni kutsuvatkin tätä toisinaan takaraivo- blogiksi. Mutta minä tykkään kuvata poispäin kääntyneitä. Ujoja niskoja. Selkää ja nuttarasta irronneita suortuvia. 

Kukkiakin. Ja nuupahtaneita.

Postia Pariisista

Sain niin kaunista postia Pariisista Sarilta.
Sain sinisen vihkon, sen kannessa cupidot kannattelevat ruusukimppua, jolla lintu syöttää poikasiaan. Aivan ensimmäiseksi kirjoitin vihkooni lapsen sanat eiliseltä: "Maalaus on peili, josta voi nähdä ihmisiä."

Kamera horjuu, neilikat haalistuvat.
Koiran puoliksi syömässä hengarissa helmat heiluvat.

Pink Thursday

Aloitin vapaan aamun irroittelemalla hiuksiani maalauksesta. 

Pienet kiemurtelevat suonet kankaan päällä.

Kävin kirpputorilla, joka sijaitsee alueella, minne kaikki menevät autolla. Sain olla pitkän ajan ainoa kävelevä olento. Matkalla ohitin pienen, yksinäisen käkkärämännyn, turkoosin tavaravaunun, lukuisia samanlaisia autokauppoja ja jättömaiden takapihoja, joissa suuret vesilammikot tapaavat keväällä majailla.

 Ajattelin kaupunkeja, jos voisi valita, minkä vaan, missä elää, olla, tehdä työtä ja kävellä, missä kukkivat kunnaat ja puut. 

Blue Friday

Tänään:

- Petasin sinisen elefanttivuoteen.

- Toisenkin.

- Vedin mustat viivat silmiin.

- Ajattelin Pariisin valoa, jota Elina Brotherus kuvailee Hesarissa kellertävän ruskeaksi.

- Suljin silmäni paljolta.

- Ikävöin ystäviä.

- Sain ihanan kortin. 

- Tunsin voimattomuutta ja kateutta

- Ostin höyheniä

- Niissä on rautalankakiinnitys.

Olen tainnuttanut murhemieltä vaaleanpunaisilla neilikoilla, valkoisilla ruusuilla ja kynsilakalla, jonka nimi on Toulouse. Ja toisella kynsilakalla, jota kutsutaan Tropiqueksi. Ja on vielä kolmaskin nimeltään Go crazy.
Seuraavaksi tahtoisin imurin, jolla pään voi imuroida puhtaaksi  huolista, alakulosta, pettymyksistä ja ikävästä. Olisi hyvä, jos sillä voisi myös kuivata kastuneet villasukat.
Kerran kuivasin hiukseni imurilla, kun oli kamala kiire ja kamala pakkanen.
Tuuhea tuli. 

Tykkään:

- Paikoista, joissa ei tarvitse omaa autoa.

- Leijoista taivaalla. 

- Siitä miten vesiväri imeytyy kostealle akvarellipaperille.

- Liisa Jokisen kirjoittamasta jutusta lavastaja ja taiteilija Markku Pätilästä.

- Siitä tunteesta, kun saapuu ensimmäisen kerran itselle vieraaseen kaupunkiin,  ensimmäisistä hetkistä.

- Puutarhoista ja pihoista, missä luonto saa olla miten tahtoo.

- Grey Gardens- dokumentista.

- Hopeapajusta.

- Vaaleanpunaisesta.

- Niskasta.

- Huhtikuusta.

Kävin museossa. Olin ainoa asiakas. 

Kotimatkalla oikaisin joutomaalle, menin hukkaan. Mietin museoita. Mietin, jos perustaisi museon, jossa kaikkeen saa koskea. 

Oikeastaan haaveilen omasta galleriasta. Paikasta, jossa voisi järjestää näyttelyitä, esityksiä, tanssia, laulua, performansseja ja sen sellaista.  

Aamusta saakka valoisaa. "Auringosta tulee timantteja silmään," sanoi lapsi ja jatkoi: "Paljon tikkukävelijöitä liikkeellä."