lauantai 31. maaliskuuta 2012

Postia Pariisista




Sain niin kaunista postia Pariisista Sarilta.
Sain sinisen vihkon, sen kannessa cupidot kannattelevat ruusukimppua, jolla lintu syöttää poikasiaan. Aivan ensimmäiseksi kirjoitin vihkooni lapsen sanat eiliseltä: "Maalaus on peili, josta voi nähdä ihmisiä."

Kamera horjuu, neilikat haalistuvat.
Koiran puoliksi syömässä hengarissa helmat heiluvat.

11 kommenttia:

  1. Viisas ja herkkä lapsi sinulla.
    Ja nyt on tosi ihana vihkokin, tämän yhden Pienen lisäksi!

    VastaaPoista
  2. Kiitos kaunis Liivia!!!
    En olisi itse ikinä osannut noin viisaasti sanoa.

    VastaaPoista
  3. Hieno aloitus vihkoon, hieno lapsi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle SARI!!!!
      Tuli niin hyvä mieli.
      Pidetään vielä se näyttely.
      Mulla on jo idea valmiina ja sisko vielä kaupan päälle:)

      Poista
  4. Voi että. (Sanon nykyään kaikkeen liikuttavaan vain että "voi että".)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin sanottu:)
      Minä sanon nykyään aina: oi miten ihanaa.
      Pitäis keksiä joku uus ilmaus, alkaa mennä ihanasta terä.
      Voi että on hyvä.

      Poista
  5. Hienosti ajatus tuo maalaus-peili-ajatus.

    Jäin silmistäni kiinni tuohon toiseen kuvaan. Maagiset neilikat. Mä en ole vielä hankkinut neilikoita, vaikka niistä kovasti tykkäänkin. Se meidän kivijalkakukkakauppa lopetti, ja sieltä niitä tuli aina ohimennessä ostettua. Niin joo, saahan niitä varmaan jostain muualtakin. Se ei vaan ole enää sitten sama.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Neilikoista tuli kameran heiluessa kovin utuisia. Mulla oli oma kameran heiluttaja tai siis kuvaajan heiluttaja, sellainen joka heiluttaa pyytämättä.

      Oma kivijalkakukkakauppa olisi aivan unelma. Tosi tylsää, kun se lopetti. Jospa siihen tulisi uusi kukkakauppias. Käpylässä on yks sellainen vanha kukkakauppa. Se on kans ihana.

      Poista
  6. Mieletön kuvasarja. Ja tuo viimeinen virke...minä muuten aina kirjoitan henkari. Mutta eilen luin Anna-Leena Härkösen kirjan Onnen tunti ja hänkin kirjoitti hengareista. Olin hämilläni ja nyt taas. Olen tainnut olla koko elämäni väärässä hengareiden suhteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kaunis Kirjailijatar!!
      Olin ennen henkari- ihminen, yhtäkkiä ne vain muuttuivat hengareiksi. Kummaliista. Molempi hyvä henkari ja hengari:)

      Poista
  7. Minäkin sanon ( ja kirjoitan ) henkari, en ole hämilläni ;)

    VastaaPoista