Tykkään:
- Paikoista, joissa ei tarvitse omaa autoa.
- Leijoista taivaalla.
- Siitä miten vesiväri imeytyy kostealle akvarellipaperille.
- Liisa Jokisen kirjoittamasta jutusta lavastaja ja taiteilija Markku Pätilästä.
- Siitä tunteesta, kun saapuu ensimmäisen kerran itselle vieraaseen kaupunkiin, ensimmäisistä hetkistä.
- Puutarhoista ja pihoista, missä luonto saa olla miten tahtoo.
- Grey Gardens- dokumentista.
- Hopeapajusta.
- Vaaleanpunaisesta.
- Niskasta.
- Huhtikuusta.
Ihana lista, niska ja vesivärit varsinkin, ja kaupunkitunne.
VastaaPoistaNyt haluan itsekin tehdä tällaisen (ja se voimaihmislistakin on vielä tekemättä!)
Toisten listoja on ollut tosi kiva lukea. Mietin, jos kirjoittaisi vielä sen en tykkää- listan.
PoistaKirjoita sinäkin omat listasi Anniina!!
voisin allekirjoittaa nuo kaikki,tai ehkä en niskaa,mutta muut:-)
VastaaPoistaLasten niskat ovat maailman ihanimmat. Ihan kaikista niskoista en minäkään tykkää, olen valikoiva niskaihminen:)
Poistaah mitä sinistä, maiskis, söin siitä jo palasen.
VastaaPoistaminä tykkään kans paikoista joissa ei tarvita autoa. ja leijoista! meiltä yksi jo karkasi lahden yli Tallinnaan, mutta hankittiin tilalle toinen. mereltä kun lähes aina tuulee, niin täällä on hyvä lennättää:)
Kiitos kaunis Outi!
PoistaHelsinki on siinäkin mielessä kiva paikka, kun siellä tulee hyvin toimeen ilman autoa. Tällaisella kortittomalla ja autottomalla ei taida olla mahdollisuuksia asua maalla. Tylsää, mutta niin se taitaa olla.
Leija, joka tahtoi Tallinnaan:) Teillä on ihan parhaat lennätyshuudit. Pysyy varmasti ilmassa.
Ihania kuvia tässä ja noissa aiemmissa. Samalla tavalla hoitavia, kuin runot, joihin joku on sanonut häivähdyksen siitä, miltä itsestä tuntuu.
VastaaPoistaVoi kiitos Marikki!!
PoistaAivan ihanasti sanoit.
voih, elämäni suuri ongelma ja murhe tuo eka kohta. hyvä lista, kaikesta tykkään. niskan voisi tosiaan lukea jotenkin kammottavalla tavallakin. missä tuo Liisan juttu on? ihailin juuri MP:n kotia uudesta kirjasta, jonka sain tänään postissa.
VastaaPoistaYmmärrän hyvin, että maalla auto on usein välttämättömyys. Vaikka kuinka haluaisi olla autoton. Helsinki on kyllä aivan ihana kaupunki, mutta siellä asuminen on järjettömän kallista, varsinkin yhden vanhemman taloudelle. Ikäviä faktoja, joita olen pyöritellyt viime kuukaudet päässäni.
PoistaLiisan juttu oli vanhassa Divaani- lehdessä. Huomasin, että hän kirjoittaa sinnekin juttuja. Taisi olla juttu Jenni Ropestakin. Oiskohan ollut helmikuun tai tammikuun numero.
Nyt heräsi kiinnostus, missä kirjassa Pätilän koti oli?
Kirjoita sinäkin oma lista. Kaino toive.
Mulla on se juttu irtirevittynä päydällä ja silmäilen sitä päivittäin. Se ei päästä irti, niin puhutteleva ja visuaalinen oli.
VastaaPoistaOlen ollut tiedostamatta hänen idolinsa jo vuosia.
Ollapa tosiaan paikkoja, joihin ei tarvitsisi omaa autoa. Minä elän vain yhtä linjaa, mihin ei sillä pääse, sinne ei pääse. Meni kahvit nenään, kun yhtenä päivänä oikein sanomalehdessä oli kirjoitus, että voisiko tulevaisuudessa olla mahdollista, että kaupungissamme voisi asua autotonkin. Eivät taida tietää, että täällä asuu parasta aikaa, no eihän se tosiaan helppoa ole ollutkaan. Mutta jotenkin absurdi koko kysymyksen asettelu. Pitäisihän jo lähtökohtana olla, että missä tahansa kaupungissa voisi asua autottomatkin.
Hopeapajut! Minäkin rakastan niitä. Suomen oliivipuita.
Kaurismäen elokuvien lavastukset ovat kyllä upeita. Lavastus tuntuu jotenkin väärältä sanalta tässä yhteydessä, mutta en nyt keksi mitään muuta.
PoistaLiisa Jokisen jutut ovat parasta siinä lehdessä. Kodista ja sen omistajasta voi kirjoittaa niin monella tapaa.
On kyllä todella ärsyttävää, kun kuvitellaan, että kaikilla on auto. Varsinkin lapsen päiväkodissa tulee helposti vastaan tilanteita, joissa tajuaa olevansa ainoa, jolla ei ole omaa autoa. Ja siinä sitten yrittää selittää, ettei me noin vain päästä paikasta toiseen.
Todellakin maailmassa täytyy olla kaupunkeja, joissa autotonkin voi asua.
Kiva kuulla, että kortittomia - ainakin siis autottomia - on muitakin kuin minä. Kesällä korvessa tosiaan ollaan kuskin varassa. Tai fillarin.
VastaaPoistaMinä olen autoton jo toisessa polvessa:)
PoistaPolkupyörä on ihan paras keksintö ja lastenistuin. Korvessa paikallinen taksiyrittäjä on usein pelastus.
Oi miten ihana tykkään-lista. Kuin runo ja matka ja muotokuva samanaikaisesti. Tuo dokkari on mulle ihan outo. Pitää googlata, etsiä ja viisastua. Muuten tykkään noista kaikista kanssa tosi paljon. Meillä on vanha autorotisko, mutten halua ajaa sillä kaupungissa, ihan turhanpäiväistä.
VastaaPoistaVoi kiitos kauniista sanoistasi Kirjailijatar♥
VastaaPoistaGrey Gardens on on kiehtova dokumentti. Jos vain löydät sen, niin katso ihmeessä.
Autonrotisko kuulostaa hieman ressukalta lastenkirjan henkilöltä:)
Kiitos tästä Celia.Tykkään sinusta.
VastaaPoistaJa minä tykkään sinusta Maria!!
PoistaEn kestä kun on niin hyvä tykkäyslista, omina pimeinä päivinä on helpottavaa lukea toisten ilon asioista. Äkkiä muistaakin pitävänsä huhtikuusta, leijoista ja vesiväreistä. Kiitos, minäkin yritän listata tykkäyksiä joku päivä.
VastaaPoistaTäällä on ollut kans aika pimeä päivä. Välillä elämä on tämmöistä harmaata mörskää.
PoistaOlen tosi iloinen, jos ilon asiani tuovat sinulle hyvän mielen!!
Olisi kiva kuulla sinun lista, Varista.
'grey gardens' - kyllä!
VastaaPoistaihanan kaunis yksinkertaisuus valokuvien ja silti mikään ei ole koskaan täysin yksinkertainen.
twilight - väri haluan syödä!
Kiitos kaunis sinä siellä!!
PoistaTwilight- väri, ihan uusi ilmaus minulle. Värien nimien pohtiminen on hauskaa puuhaa.
Minä tykkään sun kuvista.
VastaaPoistaJa puutarhat ja pihat, joissa luonto saa elää, on vanhoja puita, kukkia jotka kukkivat omaan tahtiinsa. Niistä tykkään paljon.
Voi kiitos Olina♥
PoistaTuntuu, että tuollaiset villinä kasvavat puutarhat ja pihat alkavat olla kovin harvinaisia. Kaikki ajetaan maan tasalla, kaikki vanhat puut.
Aina, kun sellaisen villipuutarhan löytää, niin sydämessä läikähtää.