Dear Indira

Kävin läpi vanhoja laatikoitani äitini talossa.

Löysin kirjeitä Intiasta. Kerran minulla oli kirjeystävä Intiasta. Sain monta vaaleanpunaista kirjekuorta. Suihkuttelin Toscaa tuoksuksi paperille, opettelin sanakirjasta uusia sanoja kuten juniper, turpentine, serpentine, magpie.

 Harmi, että olen unohtanut kirjeiden kirjoittamisen.

Olisi ihanaa olla taas kirjeystävä.

Tänään olis Joanna Newsom Helsingissä, mutta minä olen täällä.

Onneksi elokuussa tulee Jose Gonzalez, silloin olen siellä.

the flowers

Toiset maalaa. Ihminen on kauneimmillaan silloin kun tekee omintaan, sanoi joku.
 Haaveilen omasta huoneesta ja ajasta.  Siihen tarvitaan sitä ärrällä alkaavaa sanaa. Kuulostaa lattealta käyttää sitä ärrällä alkavaa sanaa tässä kohtaa. Kuulostaa lattealta edes mainita koko sanaa.

Viereisessä huoneessa nainen kysyy: käynkö minä hakemassa sen ruusun?
Minä sanon ostavani kukat itse.

Toukon päivä

Sadeaamu, ajoin päin tuomea.

Pyyhin poskelta kukat pois, huumaava tuoksu.

Tänään kiilapohjia, gessoa, kivi, paperi ja kultainen leikkaus.

 Isäni oli löytänyt minulle vanhan tuolin, josta pitäisi saada maali ja lika pois. Mietin, millä uskallan sen puhdistaa, ettei tuoli mene piloille.

Bulgarian jugurtin tytöllä on uusi, pieni naama ja keltainen kukka hiuksissaan.

 Tulee entistä tyttöä ikävä.

Torstaina toisessa kaupungissa

Läksimme tytön kanssa työ- ja huvimatkalle äitini luo.

Lapsi juoksi heti pihan ympäri, heitti vaattet pois. Levitin viltin ja luin varjossa.

Kamala omapihakateus.

Äitini vanha rintamamiestalo on seudulla, joka on rakennettu suurimmaksi osaksi heti sodan jälkeen. Ikäväkseni huomaan taas, kuinka monet vanhat talot on purettu ja tilalle on rakennettu järjettömän isoja kivitaloja. Uusien talojen tieltä kaadetaan kaikki vanhat syreenit, koivut, marjapensaat, omenapuut, kaikki. Naapurissa on meneillään juuri valtava vanhan talon "laajennus", jossa talo on revitty alasti hirsisilleen. Tarkoitus on ilmeisesti saada lisää tilaa ja sen tähden talo laitetaan uuteen uskoon. Pistää vihaksi.

Äitini talo ja sen ympärillä villinä rönsyilevä piha seuraavat hämmentyneinä ympärillä melskaavia kivilinnoja.

Kesän lapsi mä oon

Kesä on melankolista aikaa.

Jokainen hetki muistuttaa omasta katoavaisuudestaan, kesä on aina tulossa, tulossa tai mennyt. Kesää on vaikea pysähtyä katsomaan. Valokuvissa kesät sulautuvat yhdeksi ja samaksi. Kuin irrottaisi yhteen sulaneita hedelmäkaramelleja toisistaan. Mutta silti, kesä on välttämättömyys, kaunis ja rakas, rikas, rämä mutta oma. Sateinen, kylmä kesä on ilmaston petos, joka muistetaan.

Pesin parvekkeen, keitin lohikeiton, totesin keltaisten ruusujen kuolinajan: 14:30. Lapsi näki muurahaisen ja huokaisi.

Pehmoeläinpaja

Olen ottanut tavaksi ostaa perjantaisin kukkia.

Lapsi on ottanut tavaksi kiivetä keittiön pöydälle. Kuvassa yllätin vaaleanpunaiset sukkahousut taas liian korkealta. Pitäisi hankkia kissa.

Meidän kulmilla on nyt meneillään superkiva kierrätystapahtuma. Pihakirppis lähes joka talossa, yhdestä euron laatikosta mieheni löysi kauan metsästämänsä kirjan, soitantaa, soppaa ja yksi taikuri, jonka täytyy vääntää kaikki ilmapallosta. 

Leppeää viikonloppua!

Kadonnut laatikko ja eräs uni

Piti kirjoittaa koleudesta, mutta sitten se kaikkosi.
Koleudesta jäljelle jäi flunssakuume ja eräs uni. Unessa olin pienessä kylässä, jonne kannetaan kaikki maailman lumi, joka ei koskaan sula.Yritin ottaa kuvaa matkamuistoksi, mutta kameran etsin näki vain valkoista yhtä tyhjän kanssa.
Siinä lumenkaatokylässä oli yksi disco. Se disco oli meren rannalla eikä siellä saanut juoda alkoholia eikä tanssia lambadaa.

Huoneiden vaihdossa löytyi kadonnut laatikko.
Laatikossa oli Pont-Neufin rakastavaiset, Betty Blue ja vaaaleanpunainen tutti.