Tapasimme sumussa vanhan miehen, jolta kysyimme tietä Auschwitziin. Tuo kysymys kellui mielessäni pitkään. Mies vastasi: I take you there. To Auschwitz, very cheap very good.
Tuhoamisleiri Auschwitzin komendantti Rudolf Höss asui perheineen komeassa kivivillassa, joka sijaitsee vain 20 metriä leirin piikkilanka-aidan ulkopuolella. Aivan kivenheiton päässä sijaitsivat kidutuskammiot ja vankien parakit. Komendantin vaimo kirjoitti ystävättärelleen kirjeen, jossa hän kuvaili perheensä ja lastensa asuinpaikkaa ”täydelliseksi, kuin paratiisiksi”.
Auschwitzin kiertokäynnin opas mainitsee tämän tosiseikan kahdesti: että vaimo kuvaili paikkaa ”paratiisiksi”. Me jäämme miettimään, mitä vaimo on nähnyt, haistanut, tiennyt, miten hän on selittänyt sen itselleen ja lapsilleen.
Upeat kuvat, todella koskettavat. Olet onnistunut vangitsemaan vuosien takaisen.
VastaaPoistaMielenkiintoinen ja hirveä tarina myös. Samaa aloin miettiä minäkin.
Koskettavaa, niin koskettavaa.
VastaaPoistaAuschwitz tekee minut aina sanattomaksi.
Minäkin olen käynyt tuolla. Piti välillä istua penkille itkemään, kun en kestänyt kuulla yksityiskohtaisia kuvauksia lapsilla tehdyistä karmeista kokeista.
VastaaPoistaJää kyllä miettimään tuota. Toisaalta ympärillä olikin varmaan "paratiisi", niin kaunista luontoa siellä ympärillä.
VastaaPoistaKeväälläkin, kun käytiin tuolla, luonto oli kukkia ja hentoa vaaleaa vihreää puissa, niin kaunista, ettei koskaan olisi voinut ajatella mitään pahaa. Otin silloin kuvia vain puista, kun en voinut ajatella muita kuvia. Silloin mietin myös sitä, miten ne ihmiset siellä lähellä, minkälaisia ajatuksia niiden mieliin tuli tuolloin, epäilyksiä ehkä joita ei uskaltanut ajatella.
Siitä paikasta on vaikea mitään sanoa, se oli niin pakahduttavan surullinen. Näin yhdet kauniit kesäsandaalit, joissa oli kirjailtuja kukkia. Ne sandaalit, se mitä kuuli, luki ja näki tuli nytkin mieleen. Lapset, naiset, miehet, perheet.
En osaa sanoa mitään, mutta halusin kuitenkin ilmaista että luin, näin ja värisin.
VastaaPoistaJoillekin maailma on mustavalkoinen. Toisille väritön. Ehkä niin oli käynyt tuolle naisellekin. Ehkä hän halusi kieltää. Tai sitten hän oli vaan hyvin julma. Piti paratiisina sitä kaikkea pahaa. Sellaisiakin on.
VastaaPoistaEn ole nähnyt varmaan yhtäkään värillistä kuvaa tuosta paikasta.
Mirva:
VastaaPoistakiitos kaunis Mirva.
Löysin juuri blogisi, ihanaa, että päätit jatkaa.
Nyt Hössin talo on yksityisomistuksessa ja siellä asutaan. Se tuntuu aika hurjalta. Mietin miltä tuntuu asua keskitysleirin naapurissa. Kaikkeen varmaan turtuu, mutta en tiedä voiko tuohon näkymään.
Malla:
voi kiitos Malla.
Tuo paikka vetää kyllä sanattomaksi. Tahdoin kuitenkin kirjoittaa tästä aiheesta tai ainakin yrittää. Oppaan tarina Hössin vaimosta jäi pyörimään mieleen.
Minna:
sinä tiedät.
Minun oli välillä pakko sulkea silmät, vaikka häpesin sitä. En vain pystynyt katsomaan kaikkea. Kuuntelin vain.
Himalainen:
voin hyvin kuvitella kuinka erilainen Auschwitz on kevään valossa ja vihreydessä. Nyt lokakuun hämärässä tihkussa itkevien ihmisten keskellä se näytti vain äärettömän lohduttomalta paikalta.
Minä muistan myös eräät punertavat naisten korkokengät. Kaikesta siitä irrotettuna olivat ne kuin mitkä tahansa kauniit, tanssista väsyneet kengät.
Lumikko:
kiitos Lumikko, että luit ja kirjoitit.
Jonna:
varmasti maailma oli muuttunut tuolle naiselle sellaiseksi paikaksi, jossa silmät oli suljettava monelta pahalta. Tai natsien silmissähän siinä ei ollut mitään pahaa vaan suorastaan hyvää.
Ajattelin laittaa vielä värikuvia tuolta. Otin niitä myös paljon. Väreissä paikka tosiaan näyttää aika toiselta.
Suurin osa ihmisten turistikuvista varmasti on väreissä.
huh heijaa. nyt en saa mitään järkevää sanottua.
VastaaPoistatuli vilu.
olet kuvannut haamun ensimmäisessä kuvassa. tuon paikan täytyy olla täynnä haamuja kaikin tavoin.
Luin kesällä kirjan tuosta perheestä mahdollisesti juuri -pienestä pojasta-"Poika raidallisessa pyjamassa"
VastaaPoistaEn voi koskaan sitä unohtaa.
Pahaa on vaikea tajuta.
VastaaPoistaTämä on tosi paha. Katsoin tässä yks päivä teemalta unkarilaisen leffan keskitysleireistä, olikohan nimeltään "ikuisesti merkitty". Siinä minua ehkä eniten järkytti kohtaus, jossa 15v juutalainen tyttö (vielä Budapestissä, eikä se tainnut leirille joutuakaan) itki ja raivosikin sitä, että ei hän edes ymmärrä mitä tarkoittaa olla juutalainen. Ajattelin itseäni sen ikäisenä tai nuorempanakin. Harvastapa asiasta sitä vielä ymmärsi, edes niistä mitä "edusti". Äh, vähän sekava sepostus tämä mun kommenttini.
VastaaPoistaTuo on niin järkyttävää. Koko tuo paikka...kuinka paljon ihminen voi selittää asioista itselleen parhain päin, mikä on sinisilmäisyyden ja itselleen valehtelun veteen piirretty viiva. Samaa minäkin mietin tuolla. Vaikuttavia kuvia. Tuli oikein paha olo, kun muistin taas oman vierailun tuonne sylissä olevan lapsen kanssa...
VastaaPoistaNämä ovat niitä ajatuksia ja sanoja, joiden äärellä jään kerta toisensa jälkeen ihan vain voimattomaksi. Ja itken. Kun ei osaa muutakaan.
VastaaPoistaParatiisi, niin. Ja nuo kysymykset, miten hän on sen selittänyt? Miten?
Eikä vastauksia missään.
Aika pysäyttävää.
VastaaPoistaOletko lukenut sitä kirjaa, jossa kerrotaan komentajan ja perheen elämästä pienen pojan näkökulmasta, nimi taisi olla Poika raitapyjamassa, tai jotain vastaavaa. Se tuli mieleen kertomuksestasi.
hups, toistan aiempaa kommenttia. Mutta siis kyse on ilmeisesti samasta kirjasta :)
VastaaPoistaOuti:
VastaaPoistatuo aihe vetää kyllä ihan sanattomaksi.
Katselin itsekin tuota valkoista välähdystä, joka filmille tallentui. Tuossa paikassa tuntui kyllä menneisyyden äänet.
Maria:
tuo minulle aivan uusi kirja. Kiitos Maria, kun kerroit siitä.
Seija:
niin se on, ja vaikeinta ehkä ymmärtää pahaa itsessä.
Maijja:
minä en ole pysty katsomaan tuosta aiheesta elokuvia. Nukun muutenkin niin huonosti ja näen paljon painajaisia.
Kirjoja on jostain kumman syystä "helpompi" lukea, tuntuu ihan kauhealta sanoa noin, mutta niin se vaan on.
Ymmärrän hyvin tuon ajatuksesi, ei yhtään sekava sepustus.
Kirjailijatar:
niin totta, tuo itselleen valehtelu ja sinisilmäisyyden raja, mistä kirjoitit.
Ajatus siitä, että jos itsellä on kaikki hyvin, niin millään muulla ei ole merkitystä. Mitä siitä, että nurkan takana ihmiset kerjää, ovat mafian orjia, jos itsellä on kivaa ja kaikki hyvin. Tiedän, että tämä saattaa kuulostaa moralisoinnilta, mutta aina näitä ajatuksia ei voi vaan paeta.
Mietin tuon paikan jälkeen paljon sitä, mitä ovat ne asiat, joista valehtelen itselleni. Jokapäiväiset valheet.
Mitä ovat ne teot, joita tulevat sukupolvet kauhistelevat meidän ajastamme.
Kiitos Kirjailijatar.
Olina:
sanasi kuvastavat niin hyvin omia tuntemuksiani.
Kiitos Olina.
Anniina:
tuo kirja kuulostaa kyllä todella mielenkiintoiselta. Oletko lukenut sen?
Kiitos sinullekin kirjavinkistä.
beautiful blog! i'm your new follower!
VastaaPoistaKuvat puhuvat puolestaan, ei näihin ole kerta kaikkiaan mitään lisättävää. Auschwitzissa en ole käynyt, eräässä toisessa keskitysleirissä kylläkin. Niin surullisia, kauhistuttavia paikkoja, mutta ehkä ne tarvitaan muistutukseksi - että ei koskaan enää. En tiedä.
VastaaPoistaLuin kirjan viime kesänä, mutta jokin terä kielestä lähti pään sisäisen englanti-suomi -käännöksen mukana. Mutta varmasti susta olisi kiinnostavaa lukea ko. kirja, kun olet käynyt pääkallopaikalla.
VastaaPoistaBarbara:
VastaaPoistaoh thank you Barbara!!!
Netta.
kyllä, noissa paikoissa käytyään ei voi enää koskaan unohtaa niitä kasvoja, jotka tuolla saivat surmansa. Eikä saakaan unohtaa.
Anniina:
aa, sitä ei ole siis käännetty?
Minulla katoaa kyllä kans aika paljon tuossa pään sisäisessä käännösvaiheessa, mutta tuo kirja kiinnostaa kyllä.
En ole tuolla koskaan käynyt enkä ole varma voinko koskaan käydäkään. Tuntuu että noihin tiiliin, kujiin, seiniin ja maahan tiivistyy ihmisen julmuus.
VastaaPoistaPelottavinta on, että oman järjettömän pahan toimintansa on silloin jokainen osannut itselleen perustella. En voi ymmärtää ja sitten kuitenkin, tavallisia ihmisiä tuollakin on ollut nappeja painamassa, sormi liipasimella ja vankijonoja komentamassa.
Samaan pystyy ihminen edelleen, ja tätä käytetään hyväksi uudelleen ja uudelleen valtaa haluavien puolelta. Ei tuollaista yksi hullu ihminen saa aikaan. Tuollaiseen tarvitsee niin paljon.
Mutta on hyvä muistaa.