Vielä kuvia Krakovasta. En ole kuvannut juurikaan ihmisiä, en halua mennä kysymään lupaa paitsi kuvaamiseen, myös kuvan laittamiselle nettiin. Ehkä olen liian herkkätunteinen tämän asian suhteen, aikana jolloin kaikkialla on kameroita. Mutta haluaisin itsekin tietää, jos omani tai läheiseni kuva eläisi jossain päin internetiä.
Lapsen viime aikojen lempisanoja: ei, en, et, eikä. Mitä kaikkea muuta e- kirjaimella voi tehdä? Arvuutella onko se ylösalaisin, osoittaako vasemmalle, oikealle tai onko se jokin toinen kirjain. E-hdotella, e-päillä.
Minun omat sanani ovat nyt hukassa, väsyksissä, tahtoisin keksiä jotain e: llä alkavaa, mutta en keksi. Haluaisin sanoa jotain yhtä vahvaa kuin näiden kuvien punainen, mutta en nyt vaadi itseltäni liikoja.
Tuli mieleen vain ehostautua:) Tai elvistellä. Tai ennakoida. Hmm..e-kirjan on vaikea!
VastaaPoistaMutta ei kyllä meidänkään tytölle.."EN tahdo tulla syömään,EN halua lukea tätä kirjaa,EI mennä ulos"...ja niin edelleen. Tuttua ilmesesti teilläkin. Hoh. Välillä ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa kun toinen on niin tosissaan..:)
Ja sama juttu,ihmisiä on vaikea kuvata. Kyllä ehkä tuttuja vielä jotenkuten mutta vieraita en osaa..
Minullakin on sama juttu sanojen kanssa. Hukassa, vähän niin kuin ajatuksetkin, matkan jälkeen. Kuvat riittävät toistaiseksi. Sinulla on kauniit kuvat. Tuolit näyttävät aivan kuin nukkekodista.
VastaaPoistaLepää hetki ja sanat tulevat jos haluavat.Kuvasi riittävät kyllä.kiitos niistä.
VastaaPoistaE-lää, E-läköön!
VastaaPoistaEi on hyvä osata, vaikka se saakin liikaa jankutettuna pinnan kiristymään. Vaan E-i se haittaa.
Erityinen! Ja se on kohteliaisuus. Tuli mieleen kun taas katseli kuviasi ja tekstejäsi luki.
VastaaPoistaPitää ollakin moraali kohdillaan, jos ja kun ihmisiä kuvaa.
Mulla on (vieraiden) ihmisten kuvaamiseen semmonen periaate, että salaa ei kuvata, jos toinen on ikään kuin merkittävä osa kuvan sisältöä. Ihmismassat on eri asia. Jos haluan kuvan jostakin, niin en välttämättä kysy lupaa, mutta olen kehitellyt pienen koreografian: nostan kameran kasvoille, lasken sen pois, hymyilen tosi ystävällisesti, sitten teen ehkä pienen kysyvän ilmeen ja nostan kameran kasvoille, kuvaan. Tähän mennessä toinen on jo ehtinyt reagoida, jos ei tahdo kuvattavaksi. Yleensä tahdonkin näiden ihmisten katsovan kameraan.
VastaaPoistaTaannoisella Turkin reissulla tein yhden poikkeuksen, ja se harmittaa vieläkin. Maassa makasi kerjäläisnainen, nukkui, ja sillä oli vierellään rampa pulu. Se oli jotenkin niin kertakaikkisen raaka ja herkkä juttu, että en vain voinut vastustaa. Otin siis nopeasti yhden kuvan, mutta sitten kävi niin, että mun kuvaamiseni johdosta siihen ilmaantui muita turisteja ja ne alkoivat räpsyttää pikkukameroitaan. Se oli tosi inhottavaa! Mulle tuli siinä semmoinen mieleen, että ne ei ees tajunneet sitä oikeen. Kuvat menee vaan jonnekin massaan. Nooh, semmonen tarina tällä kertaa.
Älä vaadikaan, sillä nämä kuvat sanovat jo niin paljon. Sanoihin voi väsyä, itsestäkin tuntuu usein, ettei ole mitään sanoja saatikka sitten mitään sanottavaa. Tulee vaan ihan tyhmää juttua.
VastaaPoistaMaijjan kanssa olen samoilla linjoilla tuon kuvaamisen suhteen. Olen kyllä vähän ujo kuvaamaan vieraita ihmisiä, lapsi on siinä paljon rohkeampi. Ja Turkissa monet oikein pyysivät, että pääsisivät kuvaan.
Miksi minä luin että ilmeettömät tuolit. tulin uudestaan ja ihmettelin että olit vaihtanut otsikon. en niinkään sitä että olin lukenut väärin. hahaa, Erehtymättömyys Epäilemättä. on hyveeni. tai sitten muuten Ei.
VastaaPoistaEläkä nyt vaadi itseltäsi liikoja. olet Erityinen Enkeli juuri sellaisena kuin olet.
(sanojen vahvistamis-sana: ressi)
Mikäköhän minussa on vialla, kun tuli heti mieleen e-pillerit? Kun niissä se "e" on silleen mystisesti erillään. Ehkä se tuli siitäkin, kun luen just yhtä 60- ja 70-lukujen taitteeseen liittyvää kirjaa.
VastaaPoistaKuvat jälleen kerran hienoja, mutta yritin nyt vaihteeksi sanoa jotain muuta(kin).
Kyllä sä näillä kuvilla sanoitkin
VastaaPoistaMullakin tuli itsekeskeisesti mieleeni e-pilleri. Ne ovat tehneet minusta melkein toisen ihmisen.
VastaaPoistaE l ä m ä.
VastaaPoistavery interesting images
VastaaPoistaTuli vielä mieleen yksi juttu, siitä mitä kirjoitit tänään kommenttiboksissani blogimaailman käytöskoodeista ja niistä epämiellyttävinä, häiritsevinä tai uhkaavina sivuutetuista aiheista. Ajattelin että huomaat täältä paremmin jatkokommentin, siksi siis P.S. tänne:
VastaaPoistaTein aikoinaan gradua (se jäi kesken) naistenlehtien sairauskertomuksista, ja siinä maailmassa on havaittavissa juuri tuo mistä sanoit. Vakavaan sairauteen usein liittyvät epätoivo, kärsimys ja kaoottisuus sivuutetaan, kuolemanpelolle löytyy paikka sivulauseista. Enimmäkseen tarinat ovat selviytymiskertomuksia, vaikeuksien kautta voittoon taisteluraportteja; ne toisenlaiset kertomukset eivät tahdo mahtua siihen julkisuuteen, ovat nimenomaan liian häiritseviä.
Blogimaailmalla ja naistenlehtijulkisuudella on yhtymäkohtia?
Niina:
VastaaPoistaelvistellä on aika mainio!
Meillä ehdoton suosikki on: en tahdo panna suojapukua. Se on jokapäiväinen lause, joka toistuu aina uudestaan ja uudestaan.
Sen sanottuaan alkaa tahtojen taistelu:)
Solen:
aina ei löydy sanoja. Niin se vaan on.
Väkisin en tahdo alkaa vääntää, sitten tässä touhussa ei ole enää mitään järkeä.
Pariisikuvasi ovat ihania!!!
Maria:
kiitos Maria!
Ihanasti sanottu!!
Jonna:
Eläköön on hieno.
Ei- sana on itselleni usein aika vaikea, sen sanominen. Olen onnistunut unohtamaan sen. Lapsi on hyvä opettaja tässäkin asiassa.
liivia:
kiitos Liivia. Erityinen tuntuu kovin hyvältä.
Kyllä, kuvattavaa kohdetta on kunnioitettava. Moraali on tärkeä osa kuvaamista. Kuvaajalla on vastuu.
Maijja:
minulla on sama periaate: ei salaa kuvaamista.
Tuo tekniikkasi kuulostaa järkevältä ja varmasti kuvattava ehtii reagoida, jos ei tahdo olla kuvassa.
Tuollaiset kuvailemasi tilanteet ovat aika karmeita. Ymmärrän hyvin tunteitasi, vaikea juttu.
Minulle oli kerran käydä köpelösti: olimme Lissabonissa ja otin kuvan ryhmästä ihmisiä puistossa. Pakko myöntää, että kyseessä oli sangen epämääräinen ja hieman vaarallisenkin oloinen, mutta ah niin valokuvauksellinen seurue. Yhtäkkiä mies joukosta nousi, lähestyi minua uhkaavasti, vaati saada kameran ja filmin. Meidän onneksemme ja ihmeeksemme poliisi saapui juuri silloin paikalle ja pääsimme pakoon. Valokuvaamisessa on kyllä paljon tiukkoja eettisiä kysymyksiä, joita ei eikä voi unohtaa.
Kirjailijatar:
niin totta tuo mitä sanoit: sanoihin voi väsyä. Omiin sanoihin varsinkin.
Ihanaa kuulla, että kuvat riittävät. Kiitos, kun sanoit sen.
Olen kuullut, että on paikkoja, joissa ihmiset antavat innoissaan kuvata, mutta vaativat sitten siitä maksun. Tavallaan ymmärrän senkin.
Outi:
voi Outi, niin kauniisti sanoit.
Tuli niin onnellinen olo. Et tiedäkään tai ehkä tiedät.
Kiitos kaunis, kaunis!!!
Väärin lukeminen on ilomme.
Lumikko:
mullekin tuli e- pilleri mieleen näin jälkeenpäin, mutta toisaalta myös se kamala eurohumppaaja E- type. En uskalla analysoida tätä sen pidemmälle.
Kiitos Lumikko!!
Melita:
kiitos kovasti Melita!!!!
Tanja:
kivaa kuulla sinusta!!!
En ole aivan varma, mutta saatoin ehkä nähdä sinut viime viikolla, kun oltiin kangasta ostamassa. Tajusin vasta jälkikäteen, että se saatoit olla sinä. Olitkohan? Oispa ollut kiva tavata ihan oikeesti.
Barbara:
thank you Barbara for your lovely words!!
These pics are from Krakow.
Hope you come here again!
Lumikko:
mielenkiintoinen huomio!
Uskon, että blogimaailmalla ja naistenlehtijulkisuudella on todellakin yhtymäkohtansa.
Olen miettinyt ihan samaa, siis lukiessani naistenlehtiä kuinka tietyt tarinat lähes sanatarkasti toistuvat ja kuinka taas nuo mainitsemasi teemat ja näkökulmat loistavat poissaolollaan.
Saman huomion olen tehnyt myös blogeja lukiessani. Se mietityttää kovasti.
Voihan toki olla niin, että nuo ns. häiritsevät aiheet löytyvät aivan toisenlaisista blogeista. Blogeista, jotka ovat jo lähtökohtaisesti rajanneet aiheensa elämän nurjalle puolelle. Tuo rajaus antaa ehkä luvan kertoa myös ahdistavista, epämielyttävistä ja rujoistakin asioista. En tiedä.
Tästä aiheesta voisi jutella vaikka kuinka.