Päivittelyni näyttää hidastuvan sitä mukaa mitä pimeämmiksi päivät käyvät.
Olen kai nukkunut, niin etten muista unia, ainakin välillä. Keskellä yötä sovitan lapsen unista irronneita lauseita toisiinsa kuten: ei laiteta, koljatti on iso katti, sanoi iso sika. Karva on kuin silkkivilla, kuoristansa pujahtaa, keinuu käynnin tahdissa.
Mietin, mitä nuo unen rajalla kirkkaasti lausutut sanat lapselle tarkoittavat.
Muutto lähestyy. Samalla, kun yritämme päästä eroon kaikista turhista tavaroista, joku on jättänyt Philip Rothin, Toni Morrisonin ja Marko Tapion kierrätyshuoneeseen. Puolisoni haluaa pitää ne.
Kuvat ovat edelleen Krakovasta, Podgorzen kaupunginosasta.
Ja kuvat ovat kerrassaan upeat.
VastaaPoistaMinulla on myös yksi unissaanpuhuja.
Unissapuhuminen on jännää. Minusta tuntuu, että tietyssä vaiheessa lapset puhuvat paljon unissaan, ehkä silloin kun päivät tuovat niin paljon virikkeitä ja uutta aivoille. Tai kyllähän jotkut aikuisetkin puhuvat, mutta eivät meillä. Ja enhän minä sitten aamulla muista, mitä on sanottu. Pitäisi olla unipäiväkirja, kun unetkin aina unohtuvat. Paitsi viime yönä näin unta, jossa pystytin taidenäyttelyäni Tennispalatsiin, enkä mä edes tee tauluja :)
VastaaPoistaMuutatteko kauas?
VastaaPoistaMeillä puhuu poika joskus unissansa. Ja mies kerran unissansa selitti minulle Geishan muistelmien merkityksiä. Sitten kun häneltä kyselin mitä tarkoittaa, sanoi 'se on niin vaikea selittää, antaa olla'.
Hei!
VastaaPoistaOsa noista unipuheista on ainakin siitä pikku-Marjan eläinkirjasta! :)
Minulla oli viime yönä ehkä omituisemmat unet pitkään aikaan, sitten vihdoin kun unen sain. Niitä on täytynyt oikein makustella nyt aamulla.
VastaaPoistamieletön lentokuva, kuin olisi itsekin kyydissä mukana, jonkun noista siivekkäistä selässä.
VastaaPoistahienoja unisanoja. minkähänlainen mahtoi olla se matka sanojen takana.
Voi että odotan niitä aikoja, kun minun lapseltani alkaa tulla oikeita sanoja, unissaan tai valveilla...! Mutta tuo mitä sinun lapsesi puhuu, se on niin kaunista! Ihania sanoja. :)
VastaaPoistaIhania ovat olleet matkakuvasi, muutkin kuin nämä.
Upeita, arvoituksellisia lauseita nuo lapsesi unista irronneet.
VastaaPoistaYmmärrän hyvin, että Rothia, Tapiota ja Morrisonia ei voinut jättää sinne, vaikka onkin muutto. Tulipahan painavaa muutettavaa.
Tuo keskimmäinen kuva, onko siinä pulu joutunut jonkun isomman linnun kynsiin? Näyttää suorastaan yliluonnollisen suurelta tuo ylin siivekäs, kuin kotka tai joku valtava lokki.
Unissa puhuminen on kuulemma joskus pelottavaa(itse ja kolmas tytär puhutaan aika usein kuulemma)Mies sanoo että mä puhun vokaalikieltä ja haluan lähteä kovasti jonnekin-Tytär laulaa.
VastaaPoistaOlen muuttanut yhdeksän kertaa aina uusi vauva muuttokuormassa mukana.Meilläkin mies kerää kirjat roskiksien vieriltä.Ei hyviä ainakaan voi ilman hyvää kotia jättää.
Kuvasi ovat huikeita .
Kiitos.
Siis kaksi muuttoa masun kera:D
VastaaPoistaso many amazing photos.
VastaaPoistathe birds...
just google translator makes me frustrated.
Muistan kun pikkusiskoni aina puhui unissaan ja minusta oli jännittävää ja kiehtovaa kuunnella häntä. Herätessään hän ei muistanut enää mitään.
VastaaPoistaLuulin aina, että minä en puhu unissani, mutta mieheni sanoo, että kyllä puhun. Hän kysyy minulta aina jonkun kysymyksen ja minä vastaan hänelle unissani. Itse en muista niistä keskusteluista mitään, mutta suurta hupia aamiaispöydässä on kuulla mitä on yöllä höpöttänyt :)
awesome
VastaaPoistaKaunista!
VastaaPoistaVai muuttopuuhissa. Toivottavasti osoitteen vaihto hoituu mahdollisimman kivuttomasti.
Oi, mikä ovi! Keräilen niitä omilla reissullani. Nyt on ovi auki uuteen osoitteeseeni, vihdoin toimerruin muuttamaan. Marrasterveisiä!
VastaaPoistaSari:
VastaaPoistakiitos kaunis Sari!
Mä olen kans kova puhumaan unissani tai siis näin minulle on kerrottu.
Tytär on toisen polven unissapuhuja.
Kirjailijatar:
hieno uni sinulla!
Varmasti ihan totta tuo mitä sanoit. Meidän tytöllä on nyt aivan mieletön sanojen ahmimisvaihe. Joka päivä, joka yö, uusi sana, uusi lause. Ihmeellistä.
Merja:
muutetaan ihan lähelle. Ollaan niin ihastuneet näihin seutuihin, onneksi ei tarvinnut lähteä kauas.
Mainio kommentti mieheltäsi. Minä en ole tainnut koskaan kysyä mitään unissapuhujalta, en ole uskaltanut.
Anskumari:
juu, nuo laulut on lapsen lemppareita, tulevat uniin saakka:)
Tanja:
mulla tulee usein sellaisia välähdyksiä kesken päivää, etten ole varma mikä on totta ja mikä ei. Unet vaikuttavat niin vahvasti. Se on aika hurjaa välillä.
Outi:
kiitos kovasti Outi!!!
Sitä minäkin jäin miettimään. Lapsi, kun ei vielä ymmärrä monienkaan noiden sanojen merkitystä ei ainakaan siten kuten me aikuiset ne ymmärrämme. Olisi ihanaa kurkistaa edes pikkuisen pienen uniin.
Ilse:
voi kiitos Ilse!!
Niin ihanasti sanoit. Kiitos!!!
Se on kyllä niin hämmentävää, kun yhtäkkiä lapsi alkaa puhua sanoilla. Sitä on ihana odottaa.
Lumikko:
kiitos kaunis Lumikko!
Kaikki linnut kuvassa ovat puluja. Yksi niistä lensi kameraani kohti, muuttui hetkeksi suureksi ja pelottavaksi. Linnut olivat ympäröineet vanhan naisen, jolla oli punainen takki. Nainen jutteli linnulle. Se oli kaunis hetki.
Maria:
olen kuullut ihan samaa, että unissapuhuminen voi olla kuulijan mielessä aika pelottavaakin. Minulla on tapana myös kävellä unissani erityisesti silloin, kun on stressiä.
Meillä on molemmilla unissaan laulavat tyttäret:)
Kiitos kovasti Maria!!
Sarapirat:
oh thank you Sarapirat for your lovely words!!
I want to write something in English next time.
Solen:
siinä on tosiaan sellainen salakuuntelun tunnelma, kuin toisen unista vuotaisi pieniä sanoja, joiden merkityksestä ei voi olla oikein varma.
Teillä on siis öisiä keskusteluja. Aika jännää.
Barbara:
oh thank you Barbara!!!
Liivia:
kiitos Liivia.
Laatikoiden keskeltä kirjoitan. Kohta lähdetään.
Vuorovettä:
Hieno keräilykohde!
Kiitos. Nyt löydän sinut!
huik! tulin tänne vain huikkaamaan ja kuvia katselemaan näin lauantai-iltana. lasi siid. punaviiniä vieressä ja jäsenissä mukava raukeus.
VastaaPoistamukavaa viikonloppua ja hyviä laatikkotalkoita!
Miehesi on oikeassa...ainakaan Rothin kirjoja ei kannata jättää.
VastaaPoistaKrakova...sinne on mieli. Asut siis siellä. En tiedä. Piipahdin Ilsen blogista, kun näin kiinnostavan otsikon jäähyväisistä muovimatolle;-)
Minulla on pieni hassu tarina muovimatosta. Luin kerran taas yhtä brittidekkaria. Se tais olla joku Waltersin kirja. Siinä joku 'lady' totesi, että alaluokan tunnistaa siitä, että 'he asuvat lättänöissä taloissa ja niillä on muovimattoa, joka voi olla yli kolemkymmnetä vuotta vanhaa.'
Voi!, meilläkin on vielä muovimattoa tässä minun toimistohuoneessani ja alakerran eteisessä;-)
the curtains behind the windows, they are so nice.
VastaaPoista