Näin tänään uuden kodin ikkunasta mustan pupun. Suljin silmäni hetkeksi ja se oli muuttunut kiveksi juostakseen kohta koiran haukun säikäyttämänä pois.
Vielä muutama päivä laatikkoelämää vanhassa muovimattomaassa, sitten lähdetään.
Aloitin laatikoitumisen hieman liian varhain. Mieheni harmitteli, kun kaapissa ei ole kuin kolme lautasta, kaksi juustoraastinta ja tuttipullo. Itse mietin kannattaako noita laatikoita enää purkaa lainkaan, on niin mukava elää vain muutamalla esineellä.
Tajusin juuri, miksi pidän kuvistasi niin paljon: ne ovat niin aukkoisia, täynnä täydennettävää, ihmisetkin yleensä päitä vailla tai ainakin kasvoja. Ja ne kertovat maailmasta, eivät ainoastaan sinusta, sinä osaat mennä itsesi ulkopuolelle.
VastaaPoistaMusta pupu, mitenköhän se pärjää lumen keskellä ilman valkoista suojapukua? Ei ehkä mitenkään. Lumi tuli niin aikaisin, että monella voi olla metamorfoosi vielä kesken.
Tiedän tunteen. Kun remppasimme tätä taloa, mutta asuimme vielä kaupungissa, toimme tänne vain oleellisen. Muutaman lasin, lautasen jne. Muistan ahdistuksen siitä, että kohta tänne tulisi koko keittiöni, oli niin hyvä vähillä tavaroilla. Ja luovaa.
VastaaPoistaMahtavia kuvia, tuo ensimmäinen ihan ihmeellinen.
VastaaPoistaMinä jätin pakkaamisen taas viime tippaan. Osa tavaroista on edelleen välivarastossa, mutta ajattelin jättää ne sinne. Kun en ole kaivannut esineitä kahteen kuukauteen, tulen varmasti hyvin toimeen ilmankin. Olisi kivaa elää vielä vähemmällä. Hyvää muuttoa sinne :)
Voi apua mitä kuvia. Upottavia. Huh! Siis upeita.
VastaaPoistaKaksi juustoraastinta, niillähän pärjää mainiosti. Mitäpä sitä paljon muuta. :) Ihana.
Nautin muutoissa juuri tuosta ajasta jolloin liikkuu kuin kahdessa maassa samaan aikaan.Eilisen ja tulevaisuuden ja juo hammasmukeista hyvää kahvia.
VastaaPoistaTuo se on se tunne sinun kuvia katsoessa, tuo mitä Lumikko sanoi. Nyt ymmärsin, miksi kuviasi jää katsomaan niin pitkään. Ne ovat aivan omanlaisia ja ehkä meille jokaiselle katsojalle myös omanlaisia.
VastaaPoistaPakahdun välillä tähän oman kodin tukkoisuuteen, haluaisin juuri tuon tyhjän lattian elämän ja haluaisin sanoa myös hyvästit muovimatoille ja lastulevyille, niinkin on.
todella kiehtovia kuvia. tuo toinen on oikein kutkuttava. että mitä siinä oikein tapahtuukaan..
VastaaPoistavähemmillä tavaroilla on jotenkin äärimmäisen tyydyttävää elää, ja pärjätä. ehkä siellä pikkumökissäkin on juuri sen takia niin mukavaa kun ei ole sitä eikä tätä, täytyy vähän soveltaa ja kehitellä, kahvikupeistakin on osa säröillä, mutta niillä mennään.
hirmuisen hyvää muuttoa!
Kuvat niin ihanat. Että.
VastaaPoistaMonesti tulee sellainen olo, että olisi mukava elää vain ihan niillä kaikista tärkeimmillä tavaroilla, siis ei mitää ylimääräistä. Se olisi varmaan aika puhdistavaa omalla tavallaan. Yritin sitä kerran, mutta ei se onnistunut, olen keräilijäluonne :)
VastaaPoistaOnnea uuteen kotiin!
Kuvat - huokaus ja hei,hei muovimattomaa...
VastaaPoistaota sentäs kirjat esille :)
VastaaPoistaOnnea uuteen kotiin! Me eletään puoli vuotta laatikkoelämää, 2/3 takanapäin! Olen huomannut, että varsinkin keittiössä tavaraa on helposti liikaa :)
VastaaPoista