Vaikka kuvissa esiintyykin minua huomattavasti nuorempi sisareni, työntyy mieleeni itsepintaisesti venäläinen mummo, kutsukaamme häntä vaikka Veraksi tai Ljubaksi, joka on juuri soittanut pojalleen Moskovaan ja istuu sisarineen valkohehkuisena elokuun iltana pogostalla tai saunan portailla.
Tänään maauimalassa en voinut olla kuulematta kahden nuoren tytön keskustelua vyötärön illuusiosta, rusketuksen tasaisuudesta ja lämpimistä voileivistä. Vaikka tyttöjen ulkonäössä ei ollut mitään erityisen samanlaista ja paksu murre oli aikaa sitten liuennut, olin jo muutaman lauseen jälkeen aika varma, että tytöt olivat siskoksia. Oletukseni paljastui oikeaksi lämpimien voileipien kohdalla. Matkalla kotiin märkien hiuksien vielä viilentäessä lapaluita ja niskaa, mietin kuinka en koskaan puhu kenenkään kanssa niin kuin siskojeni.
Pikkumummo.
VastaaPoistaTämä siskoasia on semmoinen etten osaa mitään sanoa. Tai joo, että usein tuon saman kuulee ja sitten miettii miltä se tuntuu ja huomaa ettei voi koskaan oikeasti saada tietää.
Siskot ovat oman elämäni "tukijalat:))" tyttärilläni kaikilla viidellä on keskenään ihan omanlaiset suhteet mutta jos joku pulassa tai vaikeuksissa olen toditanut uskomatonta siskovoimaa.Ihana postaus Celia kiitos!
VastaaPoistaMaria vei sanat suustani: ihana postaus.
VastaaPoistaSisko on rakkain taistelutoveri samalla ja eri puolella. Voi että olen onnekas kun minulla on hänet. Ja sielunsiskoja vielä vaikka kuinka! :)
Mummo teki mekon. Mekko teki mummon. Ihana kieli meillä.
Tuo oli niin ihanasti kirjoitettu uimalan sisaruksista.
VastaaPoistaMinä puhun jokaisen siskoni kanssa ihan eri tavalla. Yhden kanssa kuin parhaan ystävän, toisen kanssa varovasti, kolmannenkin kanssa täytyy aina miettiä mitä sanoo ja puheenaiheita on vaikea löytää.
ihana kirjoitus. näin mielessäni sen mummun istumassa ilta-auringossa, sellaisessa paksussa keltaisessa valossa.
VastaaPoistamulla ei ole sisaruksia, blääh. joten siitä en tiedä mitään.
mutta vyötärön illuusiosta tiedän sen verran, että kun olin n. 12-vuotias ajattelin että isona mullekin tulee sellainen ampiaisvyötärö, että kaikille naisille tulee sellainen. mutta se olikin sitten ihan vain illuusio..
Hih, minullekin tuli heti ekasta kuvasta mieleen joku pieni mummo, ennen kuin edes luin tekstiä :)
VastaaPoistaOlen niin iloinen että minua on siunattu siskolla. Kellekään muulle en voi puhua samalla lailla kuin hänelle ja hänen kanssaan voi aina olla oma itsensä.
Pidin kovasti kirjoituksestasi siskoista. Se toi niin elävästi mieleen minun ja siskoni suhteen.
Violet:
VastaaPoistavarmasti sisaruuden voi kokea hyvin monella tavalla, enkä halua mitenkään idealisoida sitä. Tuossa maauimalan tyttöjen tavassa puhua toisilleen oli jotain hämmentävän tuttua: samaan aikaan varovaista ja röyhkeää.
Maria:
kiitos kaunis Maria!!
Viisi tytärtä- kuulostaa ihanalta! Ihan sama kokemus minullakin tuosta siskonvoimasta. Vaikeina hetkinä voin aina luottaa siskoihini.
Ilse:
kauniisti kirjoitit sisaruudesta, siskoista sielujen ja muiden.
Suomen kieli on ihmneellinen.
Kiitos Ilse!!
Liivia:
voi kiitos Liivia!
Meillä on kans hyvin erilaiset tavat suhtautua toisiimme. Ja sekin on muuttunut aikojen mukana. Varovaisuutta olen oppinut välillä kantapään kautta.
Outi:
kiitos Outi- kulta!
Haa, eikö sitä siis tulekaan? Olen elänyt vyötärövalheessa kaikki nämä vuodet.
Solen:
jännää, sisko näyttäytyi sinullekin mummona.
Noin minäkin ajattelen, kenellekään muulle en voi puhua samalla tavalla.
Kiitos Solen ihanasta kommentista.
ahaa? eeeeei, kyllä mä sitä edelleen odotan.. milloinkaan ei ole liian myöhäistä vai kuinka;)
VastaaPoista