Koko päivän tämä päässä soi. Kun tulee liian hiljaista lapsi sanoi: laula äiti laula. "Ehkä vain kuvittelen näin, kun kätes näin tunnen kädessäin."
Elokuussa tahtoisin käydä elokuvissa, toisessa kaupungissa, nukkua hotellihuoneessa, jossa on malvanväriset hotelliverhot ja jonne ulkoa palatessa aistii huonesiivoojan nostelleen esineitä paikoiltaan ja kulman takana pieni kahvila. Siellä tarjoiltaisiin portugalilaisia pasteis de nataa ja vahvaa maitokahvia. Siellä mieleen tulisi ajatuksia joiden olisi kauan odottanut muotoutuvan, siellä voisi jatkaa loppuun ystäville aloitetut kirjeet ja lauseet.
Kaunis kappale. Pitää kuunnella heti vielä toiste!
VastaaPoistaIhana kappale, niin kaunis sävel ja sanat Taitaapi olla sama ruotsalainen? sävelmä kuin Ankin Niin aikaisin-laulu. Ihastuin myös siihen juuri tänä kesänä.
VastaaPoistaVoi lähtisin minä kanssa tuohon hotellihuoneeseen. Mieluiten ihan yksin. Jaa, voisin mä sinunkin kanssa lähteä:)
VastaaPoistaJoskus mietin, että miksi en tehnyt irtiottoja enemmän kun olin vielä lapseton. Miksen vain mennyt yksin toiseen kaupunkiin, hotellihuoneeseen, elokuvateatteriin...nyt se on niin paljon vaikeampaa.
Tykkään kuvista. Samanlainen paitakin vilkkuu, kuin minulla nyt päällä. Mullon vaan valkoinen.
Mennään kaikki, vierekkäisiin huoneisiin. Minä haluan nähdä, millaiset ovat malvannäriset verhot.
VastaaPoistaYhtä runoa tekstit ja kuvat, suloista.
En tunne ketään joka ei lähtisi. Saa nähdä koska pääsee sitten oikeasti. Ei sen verhojen värinkään väliä.
VastaaPoistaKaunis kappale, sopi tähän tekstiin ja kuviin hyvin.
VastaaPoistaMinäkin haluaisin lähteä. Oikeastaan ei olisi väliä minne kunhan vain saisi noista ajatuksista kiinni. Se olisi tärkeää.
Tuo kappale oli muutama vuosi sitten hyvin hyvin romanttinen, kun kuuntelin sitä olohuoneen lattialla maaten. Nyt se on muuttunut surulliseksi. Kun yksi iso asia muuttuu, miljoona pientä muuttuu sen mukana ja ne pienet nipistävät ohi mennessään aina jokainen erikseen.
VastaaPoistaMinulla on jo elokuviin lippuja elokuuksi - ranskalaista draamaa. Voisin ostaa vielä tusinoittain lisää lippuja, mennään!
Eksyin tänne, viihdyin.
VastaaPoistaVielä yksi ilmoittautuu mukaan :) Minä pidän hotellihuoneista, ehkä siksi, että niin harvoin tulee oltua hotellihuoneissa. Niissä on jotenkin irti omasta elämästä, vähän kuin joku toinen ja se on kivaa.
VastaaPoistaPiti mennä viime viikolla elokuviin menemme keskiviikkona toisen,kolmannen ja neljännen tyttären kanssa ja rakas sielunsiskono ystäväni tulee mukaan.Lippuja oli ja on varattu tasan viisi koko teatteriin ilmeisesti vain meille koko sali.Hotellihuoneessa on ihaninta paksut pehmeät kylpypyyhkeet ja suihku jossa ei ole vesimittaria.Minäkin olen vapaa mukaan.ps malvat ovat vallanneet pihani.ainoat laventelin kanssa jota helle ei onnistunut riuduttamaan hengiltä.Kauniit kuvat ihanat.
VastaaPoistaSiis mun pitää vara lippu olen kuudes!voi ei en matikkaihme todellakaan...löysitkö muuten koodisi -minä löysin (vanhan hesarin välistä onneksi ennen takkaan laittoa)
VastaaPoistaTykkään, ihanat kuvat!
VastaaPoistaSiskosi on kuitenkin ikkunakuvaan suostunut :)
Kappalesta pidin kanssa
Tahdoisin minäkin kulmakahvilasta vahvaa maitokahvia, tahdoisin että ei olis kiirettä, tahdoisin että voisin isuta koko päivän siellä kahvilassa ja ilalla menisin hotellihuonesen, missä korkea,korkea avonainen ikkuna ja sen edessä malvanväriset verhot...
Toivottavasti tule hyvä elokuu, pakko tulla ja sinä pääset elokuviin, toisen kaupungin ja ...
Hanna:
VastaaPoistase on ihana laulu. Ei haittaa vaikka jää soimaan.
Mari:
oi, täytyypä kuunnella tuo Ankin laulu. Tykkään kovasti hänen äänestään.
Kiitos, kun kerroit!
Liivia:
mietin just, että olen ollut viimeksi aivan yksin ulkomailla matkalla 17- vuotiaana. Siitä onkin jo hyvän aikaa.
Minusta on tullut lapsen saatua laiska matkustelija, toisaalta, johtuu myös paljon rahasta, siis siitä, ettei sitä ole.
Yksin elokuvissa käynti on kyllä ihanaa.
Ilse:
mennään vaan!!!
Ois ihana.
Kiitos kaunis Ilse!!!
Violet:
minä tunnen aika monta, jotka ei lähtisi, ei sitten millään. Kaikki ei tykkää matkustella.
Solen:
niin totta- että saisi ajatuksista kiinni. Vähän toisenlaisista, edes hetken.
Kiitos Solen.
Solveig:
nämä sinun viestit ovat niin kauniita.
Hei, tuun sun kans, ranskalaista draamaa, sopii tähän elokuuhun kuin hansikas.
Carula Q:
kivaa, kun tulit Carula Q!
Tule uudestaan.
Kirjailijatar:
meillähän on tässä jo verraton matkaseurue koossa:)
Hotellit ovat hämmentäviä paikkoja. Se, kuinka niissä tietyt asiat aina toistuvat. Siinä on jotain kiehtovaa.
Maria:
olisitteko saaneet koko salin itsellenne? Kuulostaa ihanalta! Olen kerran ollut katsomassa leffaa isossa salissa yksin. Se oli aika hieno kokemus. Nyt sais olla leffassa turvassa helteiltä.
Kiitos ihana Maria!
Ps. Ei ole vielä löytynyt, taitaa tulla taas pankkikeikka:)
Marika:
oi kiitos Marika!!
Korkean avonaisen ikkunan tahtoisin minäkin. Näen jo mielessäni tuon huoneen ikkunoineen ja marmoripintoineen.
Toivottavasti päästään sinne ja pian.
Lempeää ja onnellista elokuuta sinulle Marika!
Tunnen myös monia, jotka eivät lähtisi. Joskus pidän itseäni vieraana sen tähden, että ajattelen kuten sinä; silti olen huono lähtemään, vaikka ei ole lapsiakaan.
VastaaPoistaMinäkin rakastan matkustelua, mutta tunnen myös monia, jotka eivät lähtisi. Esimerkiksi siskoni ei mielellään lähde mihinkään. Ja onhan se matkustelu välillä yllättävän rankkaakin, vaikka maiseman vaihdos yleensä tekee aina hyvää. Lönnrotin kadulla on Café Posto, josta saa pastel de nataa ja erinomaisia kahveja. Sinne?
VastaaPoistaniin kaunis lause tuo viimeinen, ajatukset kirjeet ja lauseet.
VastaaPoistamiksi niin usea ajatus jää kesken, sitten sen unohtaa jollei ehdi kirjoittaa muistiin. ja sen matka katkeaa jos ei sitä ehdi loppuun asti muodostaa.
ja niin monta kirjettä minäkin olen mielessäni kirjoittanut, mutten ole paperille asti saattanut.
jo elokuu.. toivottavasti se tuo kaikkea mukavaa tullessaan!
ps. ainakin jo ompeluseuran tapaamista odottaen...
VastaaPoistaLaura Proust:
VastaaPoistaminäkin poden aina välillä huonoa omatuntoa, kun olen niin laiska lähtemään. Rakastan Helsinkiä ja kotona vetkuttelua.
Anna- Riitta:
jee, kiva kun kommentoit!!!
Käytiin tänään M: n kans Cafe Postossa, aivan mielettömän hyviä, mennään sinne pian yhdessä.
Soitellaan.
Outi:
liian usein herkeää katumaan kaikkea kirjoittamaansa ja jättää kesken tai ei ehdi edes laskea kynää paperille, kun jo on aikeissa perua ajatuksensa. Kirjoittamattomia kirjeitä, niimpä.
Oi, minä odotan kans kovasti ompeluseuramme seuraavaa kokoontumista, onkohan Villipuutarha jo avannut ovensa?