Pink Thursday

Aloitin vapaan aamun irroittelemalla hiuksiani maalauksesta. 

Pienet kiemurtelevat suonet kankaan päällä.

Kävin kirpputorilla, joka sijaitsee alueella, minne kaikki menevät autolla. Sain olla pitkän ajan ainoa kävelevä olento. Matkalla ohitin pienen, yksinäisen käkkärämännyn, turkoosin tavaravaunun, lukuisia samanlaisia autokauppoja ja jättömaiden takapihoja, joissa suuret vesilammikot tapaavat keväällä majailla.

 Ajattelin kaupunkeja, jos voisi valita, minkä vaan, missä elää, olla, tehdä työtä ja kävellä, missä kukkivat kunnaat ja puut. 

Blue Friday

Tänään:

- Petasin sinisen elefanttivuoteen.

- Toisenkin.

- Vedin mustat viivat silmiin.

- Ajattelin Pariisin valoa, jota Elina Brotherus kuvailee Hesarissa kellertävän ruskeaksi.

- Suljin silmäni paljolta.

- Ikävöin ystäviä.

- Sain ihanan kortin. 

- Tunsin voimattomuutta ja kateutta

- Ostin höyheniä

- Niissä on rautalankakiinnitys.

Olen tainnuttanut murhemieltä vaaleanpunaisilla neilikoilla, valkoisilla ruusuilla ja kynsilakalla, jonka nimi on Toulouse. Ja toisella kynsilakalla, jota kutsutaan Tropiqueksi. Ja on vielä kolmaskin nimeltään Go crazy.
Seuraavaksi tahtoisin imurin, jolla pään voi imuroida puhtaaksi  huolista, alakulosta, pettymyksistä ja ikävästä. Olisi hyvä, jos sillä voisi myös kuivata kastuneet villasukat.
Kerran kuivasin hiukseni imurilla, kun oli kamala kiire ja kamala pakkanen.
Tuuhea tuli. 

Tykkään:

- Paikoista, joissa ei tarvitse omaa autoa.

- Leijoista taivaalla. 

- Siitä miten vesiväri imeytyy kostealle akvarellipaperille.

- Liisa Jokisen kirjoittamasta jutusta lavastaja ja taiteilija Markku Pätilästä.

- Siitä tunteesta, kun saapuu ensimmäisen kerran itselle vieraaseen kaupunkiin,  ensimmäisistä hetkistä.

- Puutarhoista ja pihoista, missä luonto saa olla miten tahtoo.

- Grey Gardens- dokumentista.

- Hopeapajusta.

- Vaaleanpunaisesta.

- Niskasta.

- Huhtikuusta.

Kävin museossa. Olin ainoa asiakas. 

Kotimatkalla oikaisin joutomaalle, menin hukkaan. Mietin museoita. Mietin, jos perustaisi museon, jossa kaikkeen saa koskea. 

Oikeastaan haaveilen omasta galleriasta. Paikasta, jossa voisi järjestää näyttelyitä, esityksiä, tanssia, laulua, performansseja ja sen sellaista.  

Aamusta saakka valoisaa. "Auringosta tulee timantteja silmään," sanoi lapsi ja jatkoi: "Paljon tikkukävelijöitä liikkeellä."

Sain Outilta auringonsäteitä, jotka tanssivat juuri lapsen rakentamassa pesässä. Säteiden mukana kysymyksiä, joihin oli kiva vastata. Kiitos kaunis Outi!!

Lempiväri( yhdistelmät): vaaleanpunainen turkoosiin häivähtävän sininen, ruosteenpunainen koboltin sininen, 

Lempieläin: pingviini

Antaa vai ottaa: molemmat 

Lempialkoholitonjuoma: aamulla kahvi ja vesi

Lempikukka: kissankello ja lemmikki, 

Lempiaihe: pois päin kääntyneet, kasvot, piiloutuminen, nyrjähdykset ja muistot.

Intohimo: sanat, maalaaminen, värit 

Lempiluku: 6

Auringonsäteitä teille kaikille!!!

Aurinkopäivä kotona, lapsi sairastaa, muumi  ja näkymättömät pääskyset odottavat kevättä.
Näin hyvän dokumentin elokuvaohjaaja Pirjo Honkasalosta. Se taitaa löytyä vielä Yle Areenalta.
Honkasalo puhui viisaasti. Esimerkiksi  kuvaajan vastuusta suhteessa kuvattaviin. Kuinka suuri vaikutus kuvalla on, varsinkin silloin, kun siitä tehdään julkinen.

Minun mallini ovat sangen nuupahtaneita. Paitsi Marguerite Duras alimmassa kuvassa. Hän on ihana.