.
Lauantai, piirrän valkoiselle arkille lehtipuiden siluetteja,
lehdissä puhutaan vuotavista selityksistä ja altaista.
Kesken lauseen alkaa sataa lunta. Havisuttaa.
Mietin päiväkodin isänpäiväjuhlaa, jossa en voinut olla ajattelematta:
kunpa muistettaisiin, että maailmassa on monenlaisia perheitä.
Monenlaisia isiä ja äitejä.
Sellaisiakin isiä, jotka eivät ole kiinnostuneita autoista,
tietotekniikasta, elektroniikasta ja remontoinnista.
Sellaisiakin äitejä, jotka istuvat isän paikalla juhlissa,
kuuntelevat laulua autoista ja solmiosta.
Levittävät huuliaan kaiken nielevään, kilttiin hymyyn.
Levittävät huuliaan kaiken nielevään, kilttiin hymyyn.
Nyt lähden kantamaan puita.
Mystiset kuvat, älykäs teksti. Täällä on ilo käydä.
VastaaPoistaVoi kiitos Martta!!!!
PoistaIhanaa, että käyt täällä. Ilo on minun puolellani:)
Niin, kunpa muistettaisiin...
VastaaPoistaNiinpä, nämä nykyiset "iskä- juhlat" herättävät enemmän hämmennystä kuin iloa. On niin monenlaisia perheitä, yhtä rakkaita ja tärkeitä.
PoistaKoulussakin pitää olla aina sanoissaan kovin tarkka, jotkut oppilaat eivät ole koskaan tavanneet isäänsä tai isä ei ole syystä tai toisesta lasten elämässä mukana. Perheet eivät tosiaankaan ole "äiti, isä, 2 lasta ja koira" -tyyppiä ja silti lapsille oikeita ja rakkaita. Varon usein antamasta "haastattele isää tai haastattele äitiä" -tyyppisiä tehtäviä jos tiedän että se oppilaalle on käytännössä kovin mahdotonta toteuttaa tai aiheuttaa mielipahaa.
VastaaPoistaE
Niin totta, tuo mitä kirjoitit! Päiväkodin juhlissa ei voinut olla ajattelematta, että nämä juhlat ovat tarkoitettu ydinperheelle, jossa on isä, äiti ja kaksi lasta. Samaan törmää harmittavan usein myös neuvolassa. Tuntuu kuin isänpäivä olisi niin pyhä tapahtuma, ettei siihen saisi tehdä mitään muutoksia. Ehkä se kuvastaa sitä, miten perheinstituutioon suhtaudutaan.
PoistaOnneksi on myös viisaasti ajattelevia opettajia niin kuin sinä. Kiitos ajatuksia herättävästä kommentista E!!
Hienosti kirjoitit. Perheitä on niin monenlaisia, erilaisia - omanlaisuudessaan ja omalaatuisuudessaan hyviä silti.
VastaaPoistaNiin se on. Onneksi meitä on niin monenlaisia:)
PoistaKun muistettaisiinkin. Viisaasti kirjoitit ja minä nyökyttelin. Minulla olisi tästä aiheesta paljon sanottavaa, mutten viitsi kirjoittaa sitä tänne. Ehkä joskus juttelemme ihan kasvotusten :)
VastaaPoistaSaitko puut jo kannettua? Minä menen keittämään nyt teetä, jota meinasin keittää jo pari tuntia sitten. Hyvää huomista!
Juu, jutellaan ihmeessä:) Se ois kiva!!
PoistaSain kannettua. Se tekee hyvää. Nyt pääsee taas saunaan, kun on puita.
Tämä oli hyvä ja tärkeä kirjoitus, kiitos sinulle! Minullakin on paljon ajatuksia, mutta jätän toiseen kertaan. Perhe- ja sukupuoliroolit ovat tässä maassa tabu, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Onneksi pientä muutosta tapahtuu koko ajan.
VastaaPoistaJa minä taas liukastuin kesken ajatuksen. Lumi on mennyt jääksi.
Todellakin perhe- ja sukupuoliroolit ovat niin tabu tässä maassa. Ihan totta. Sen huomaa blogeistakin. Ja hyvin huomaakin. Onneksi tosiaan pientä muutosta tapahtuu koko ajan, vaikka toisaalta tuntuu että tämä aika on korostuneen "perhekeskeinen" tavalla, jonka ainakin itse koen aika ahdistavaksi. Tuo "perhekeskeisyys" tulee hyvin näkyväksi just koulujen ja päiväkotien juhlissa, joissa usein tuntuu, että roolit on jaettu joskus 50- luvulla eikä niistä saa poiketa.
PoistaMinä liukastelen kans. Lumi suli, loka tuli.
Kiitos Varista ajatuksistasi! Niitä on ilo lukea.
Voi ymmärrän!!!Meillä isiä oli kaksi eilen juhlassa lapsen lähellä pieni pää pyöri kumpaankin päin ja kaksi lahjaa olivat miehillä käsissään...perheitä on monenlaisia rakkaus on aina suurin lapseen ja rakkaus on sama niissä kaikissa .Yhden äidin kanssa halasin ja joimme kahvia kai liikaakin ukki oli pikkuisen kanssa sylikkäin...
VastaaPoistakuvissasi on tarinoita .Voi elämä on niin yllättävä tarina.
Lämpöisin ajatukseni sinulle ♥
Voi kiitos Maria!! Sinä olet kyllä niin oikeassa paikassa♥ Ihanaa, että teidän päiväkodissa on tilaa kaikille.
PoistaLämpöisiä ajatuksia sinne kans!!!
Hyvä kirjoitus.
VastaaPoistaAiheeseen tavalaan liittyen:
Muistan Hollannissa kun aina poikia koulusta ja siellä oli 99 prosenttisesti äitejä. Tutustuin yhteen irlantilaiseen mieheen joka oli koti-isä, hänen vaimollaan oli korkea virka eräässä kansainvälisessä rikosoikeudessa. Mies naureskeli aina että ei mene opettajille jakeluun se että kun koulusta soitetaan jos lapsi on vaikka kipeä niin heidän tapauksessaan toivotaan että soitetaan isälle, koska hän pystyy vastaamaan koko päivän, pystyy lähtemään lasta hakemaan jne. mutta äiti ei. Ja olivat sen kuulemma moneen kertaan sanoneet. Eli tosi vahva se ajatus ettei mies VOI OLLA "vain kotona", kyllä se on automaattisesti äiti jos joku...
Kiitos Kati!!!
PoistaSukupuoliroolit ovat totisesti tiukassa. Voin kuvitella kuinka opettajat ovat kertakaikkisen kauhuissaan, että mitä tämän yhden "äidin" kanssa tehdään. Kun se on MIES! On se vaan karmeeta tollanen:)
alkoi itkettämään kun luin tämän. ja kun tuo eka kuvakin on niin kaunis, aivan valtavan kaunis.
VastaaPoistame ollaan täällä kans kahdestaan isänpäivää viettämässä. tuo yksi isä on vielä muilla mailla kaukahilla. en itseasiassa olisi edes muistanut koko isänpäivää, ellei radiossa siitä oltaisi puhuttu.
ja kyllä niin on monenlaisia perheitä tässä maailmassa, ja hyvä niin!
Voi kiitos kaunis Outi!!!
PoistaKuvat ovat marraskuun hämäriä.
Meilläkin puolet perheestä unohti koko isänpäivän. Me syötiin niidenkin edestä kakkua. Hyvää oli:)
Kyllä! Hyvin kirjoitettu. Olen ollut ainoana äitinä päiväkodin isänpäiväkahveilla, tänä vuonna saatiin onneksi isoisä paikalle. Yhteishuoltajuus on paperilla, mutta isä ei osallistu. Istuessani isänpäiväkahvilla tuumasin, että olen arjessa isä+äiti, hoidan molempien hommat, joten olen ne kahvit ansainnut. Meille kaksoisvanhemmille voisi olla oma päivä. Vaikka isä luistaisi kaikesta, lapset haluavat häntä helliä. Sitten se vanhempi, joka oikeasti hoitaa isänkin tontin lasten elämässä, kököttää isänpäivänä yksin kotona.
VastaaPoistaKiitos kaunis kommentista!!!
PoistaMinä olin kans viime vuonna ainut äiti niissä kekkereissä. Tällä kertaa meitä oli kolme äitiä pahvisolmiot kaulassa.
Tuollainen kaksoisvanhemmanpäivä on loisto idea!! Kannatetaan!!
Vielä nyt jälkikäteen vasta itse äitiytyneenä on kirjoitettava ja liityttävä tähän kannattajien kuoroon. Meidän valitsemamme elämäntapa poikkeaa myös tavanomaisesta. Kaikki on niin tavanomaiseen kangistunutta, että olen törmännyt vaikeuksiin täyttää virallisia lomakkeita - elämäntapamme ei niihin taivu.
VastaaPoistaMonenlaista on vanhemmuutta, mutta sitä se silti on.
Nyökyttelen täällä. On niin monenlaista vanhemmuutta, kunpa se todellakin muistettaisiin. Toivottavasti teillä asiat järjestyvät kangistuneista kaavoista huolimatta.
PoistaVoimia ja iloa sinne!!!
Törmäsin blogiisi, jossa on ajatuksia herättäviä kuvia ja tekstejä. Täytyy palata ajan kanssa.
VastaaPoistaEn edes tiennyt, että päiväkodeissa on isänpäiväkahveja. Aika kamalaa. Osalla lapsista voi myös isä olla kuollut. Tämän ajan perhekeskeisyys on hengeltään usein todella konservatiivista.
Jos olisin niin onnellinen, että perheessämme olisi lapsi (tai no emme kai me edes kelpaa perheeksi ilman sitä lasta), ehdottaisin kyllä päiväkodissa mieluummin juhlaa, johon kaikki voivat osallistua ja olla iloisia :)