maanantai 26. marraskuuta 2012



Ajattelen erästä takkia.
 Äitini sai sen syyskuussa 1968. Siperiassa ja Kiinassa sattui silloin täydellinen auringonpimennys. Siitä oli ollut puhetta, vaikkei mitään näkynyt. Takin sisällä on suuri ja horjumaton vuori.
En tahtoisi ajatella erästä toista takkia. Ostin sen vuosi sitten kiireessä, kun äkkiä tuli kamalan kylmä ja paleli. Kuvittelin, että sen nimiset kestäisivät edes jotakin. Ei nyt auringonpimennystä , mutta kuitenkin enemmän kuin yhden, kaltevan vuoden. Nyt sen sisus rakoilee miten sattuu, päästää kaiken läpi. 
En tiedä mistä nämä takit tulevat, mutta äkkiä ne menevät. Ei taida olla minusta enää uuden takin ostajaksi.

12 kommenttia:

  1. Hirveän lohduton tuo viimeinen lause.
    Tai sitten ajattelin sitä vain liian syvällisesti.

    Takkien ostaminen on kyllä kamalinta maailmassa. Aina niissä on jokin vika.

    VastaaPoista
  2. Voi, ei ollut tarkoitus olla kamalan lohduton. Mutta ymmärrän, että lauseen voi ajatella niinkin.
    Tuntuu vain, etten enää tiedä mistä saa kunnollisia takkeja. Tuo minunkin lärpäke oli olevinaan "merkkituote" ja puoleen hintaa, muuten minulla ei olisi ollut siihen todellakaan varaa. Ehkä nykyään ei tehdä takkeja, jotka kestävät jopa kaksi vuotta. Ettei ihmiset vaan lopeta ostamista.

    Onneksi on kirpparit. Täytyy palata sinne:)

    VastaaPoista
  3. No kuule juuri samaa ajattelin lauantaina. Ei vain liittynyt takkiin mutta vaatteisiin ylipäätään. Viimeisten viiden vuoden aikana olen ostanut yli puolet vaatteistani käytettynä vanhojen tavaroiden kaupoista. Olen ostanut laatua jota ei enää tehdä tai joka olisi uutena niin kallista etten voi tai halua.
    JA hitsit...nämä jutut ovat niin paljon parempaa laatua että alta pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoissa ajatuksissa täällä. Mä en oikeasti enää tiedä mistä saa vatteita, jotka kestää. Siis paitsi vanhojen tavaroiden kaupoista ja kirppareilta. Kun hinnankaan perusteella ei nykyään voi olla varma, että onko laadukasta tavaraa. Kummallinen maailma, täynnä roskaa ja lisää tulee joka tuutista.

      Voi kiitos Piilomaja!!!
      Tuli niin hyvä mieli sanoistasi.





      Poista
  4. onpa kaunis kuva!

    niinpä, näitä takkeja. vuosia kuljin äidin ja isän vanhoissa takeissa. ne olivat kestäneet 60-70-luvuilta näihin päiviin asti hyvinä ja horjumattomina. sittemmin olen hankkinut uuden talvitakin lähes joka toinen vuosi. kun nämä uudet venyy ja vanuu ja vuoret hapertuu. kuulostan ihan joltain hyvinkin vanhalta henkilöltä, "nämä uudet"..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kaunis Outi!!!

      Minustakin tuntuu, että puhun takeista niin kuin omaisin omia muistoja kultaiselta kuuskyt- luvulta:)Harmittaa vaan, kun mikään ei kestä. Juu, mutta nämä pakkaset vaativat kyllä kunnon vermeet. Tänään oli kolme villatakkia päällekäin.

      Poista
  5. Kaunis kuva ja teksti....ihana lause: takin sisällä on suuri ja horjumaton vuori. Oi voi. Miten ainutlaatuinen takki sen on pitänytkään olla. Minä ostin juuri sunnuntaina kirpparilta takin. Ehkä tykkään tästä, ostin jo aiemmin syksyllä toisen takin,muttei meistä tullut mitään. Harmitti, mutta laitoin kympin takin kiertoon. Ehkä se löytää hyvän kodin. Minä luulen, että takkiin kiintyy vuosien mittaan, kun yhteistä historiaa on takana paljon. Mutta totta on kyllä se, ettei nykyiset vaatteet oikein kestä mitään. Ei yhtään seikkailua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kirjailijatar♥
      Se on kyllä jännä, kun joidenkin takkien kans ei vaan synkkaa. Kaikki on periaatteessa kunnossa, mutta ei vain löydy yhteistä säveltä. Mulla on kans yks sellainen kaapissa. Kutsun sitä etnohippisotilastakiksi:)

      Poista
  6. Kuva on kuin sadusta tai venäläisestä elokuvasta...

    Olen vastahakoinen takkien ostaja ja toivon taaskin tänä talvena että vanhat kestävät vielä. Kirjoituksestasi muistin yhden takin, jota en ole käyttänyt moneen vuoteen. Ostin sen kerran Virosta kirpputorilta ja se on varmasti yhtä vanha kuin äitisi takki. Täytyy tarkistaa, mutta luulen että se on vielä ihan käyttökunnossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, ihanasti sanottu. Kiitos kaunis Luminen!!!

      Minä olen kans aika vastahakoinen takkien ostaja. Lähden vasta ostoksille, kun on ihan pakko.
      Toivottavasti takkisi löytyi. Tuollaiset palttoot ovat oikeita aarteita.

      Poista