.
En ole oikein hyvä marraskuun kanssa. Mutta opettelen.
En tiedä tarkkaan ottaen miksi. Ehkä siksi.
Marraskuun aurinko kävi tänään puolen päivän aikaan taivaalla.
Eläimen muotoisia pilviä, yksi kirahvi ainakin ja valtava laama.
Tilhiä lentää siinä kaiken päällä. Maa täynnä pihlajanmarjoja.
Kuvassa yksi sumuinen ilta. Kaunis koti, jossa liversi, ihana pieni tyttö.
Kaappi, vanhoja lehtiä.
Kaappi, vanhoja lehtiä.
Minä olen ihan sinut marraskuun kanssa. Ehkä se liittyy melankoliseen puoleeni, nautin harmaudesta, siitä ettei tarvitse jaksaa mitään. Kun ei luontokaan jaksa.
VastaaPoistaMelkeinpä taidan arvata tytön, joka liversi. Ihanasi sanottu.
Minä en nähnyt tänään aurinkoa ollenkaan. Vain sumua ja lisää sumua.
Sinulla on viisas asenne marraskuuhun.
VastaaPoistaMä otan vähän liiankin vakavasti tämän pimeyden, se tuntuu vievän kaikki voimat. Ja just nyt pitäis jaksaa ja jaksaa. Juu, mutta onneksi kaikki on väliaikaista, marraskuukin:)
Tyttö, joka liversi, toi valoa ja iloa.
Kaapi ja vanhat lehdet sopivat hyvin marraskuuhun. Minullakin aamuisin vanhat lehdet, roskiksesta poimitut ;)
VastaaPoistaJuu, roskiksesta minäkin:) Ennen mulla oli vanhoilla kulmilla pari aarreroskista, joista saattoi löytää vaikka mitä.
PoistaTunnistin heti tuon ihanan kodin, siellä oli ihan omansa tunnelma, lämmin ja pehmoinen, ja jotenkin...viisas. Voiko kodista sanoa niin, minä sanon.
VastaaPoistaMarraskuu tuntuu olevan mulle hyvä, ainakin tähän asti. Joulu kyllä jo ikävästi hönkii ja yrittää marraskuuta pilata. Minullakin vanhoja lehtiä, ihan yhtä päteviä tuntuvat olevan.
Ihan samanlainen olo minullekin tuli tuosta kodista, viisas ja lempeä.
VastaaPoistaIhanaa, että marraskuu on kohdellut sinua hyvin. Mulla tämä vuosi on ollut niin rankka, että kaikki kuukaudet saavat siitä osansa. Mutta sellaista tämä elämä välillä on.
Marraskuu on minulle tavallaan helpotus. Omenapuiden sesonki on ohi, myös talvisellaisten, eikä tarvitse höyrytä tuolla pihalla hedelmiä noukkimassa ja haravoimassa. Olen myös ehkä vähän nostalginen pimeyden suhteen.. tykkään pimeistä illoista.. Synnyin joulukuussa, ehkä se johtuu siitä.
VastaaPoistaMarraskuu on myös kaunis. Eräs tuttu vasta kertoi minulle kuinka rakastaa pimeyttä, sellaista oikeaa pimeyttä, jota ei valosaaste pilaa. Tavallaan ymmärrän kyllä senkin. Ehkäpä opin itsekin vielä pitämään tästä kuukaudesta.
VastaaPoistaMulla on myös hieman hankala suhde marraskuun kanssa. Yksi lempikirjoistani on Muumilaakson marraskuu. Siinä se on mielestäni hyvin kuvattu. Se sellainen melankolinen, hieman surullinen tunnelma, luopumista ja haikeutta, mutta myös pisara toivoa jostain tulevasta. Luen sen kirjan yleensä joka marraskuu, siitä tulee hieman parempi olo.
VastaaPoistaJa niisk. Olen täällä aivan tippa linssissä kaikista kauniista sanoista.
Mietin just tänään, mikä marraskuussa on minulle vaikeinta. Tulin siihen tulokseen, että se on tuo pimeys. Aamulla, kun lähtee töihin on pimeää. Illalla, kun tulee takaisin kotiin, on pimeää. On niin ikävä valoa, päivän valon ihme.
VastaaPoistaMuumilaakson marraskuu on ihana kirja. Kuvailit tuon kirjan niin hienosti. Täytyypä kaivaa se esille:)