Ylimmässä kuvassa on lapsen kädet. Samat kädet, jotka näin päivällä mielessäni.
Luin tänään lapselle kirjaa niin kuin teemme usein. Patjan reunalla, selät vasten sänkyä, sammakkotyyny kaiken välissä. Kesken lauseen, jossa puhutaan tomaatista, leivästä, makkarasta, suklaakastikkeesta ja omenoista, lapsi sanoi jotakin, en saata muistaa mitä, mutta hätkähdin, koska olin yhtäkkiä aivan varma, että vieressäni on sama, eri tyttäreni, mutta lähes aikuisena, kylkeeni nojaten niin kuin teini- ikäiset saattavat tehdä laiskoina raajat ulottumattomiin venähtäneinä, ja ihan lähellä, ja kaukana ja pelottavina, ja kauniina.
Lapsi katsoo minua hämmentyneenä, osoittaa viinirypälettä esittävää violettia kivikasaa sormellaan, kysyy: äiti, mikä tämä on? Vastaan heti: viinirypäle.
Olen valmis heittämään tämän hetken oman aikansa nojaan.
Myöhemmin iltapäivällä otan valokuvan, jossa on tuon melkein aikuisen tytön kädet.
Nyrkit minulta suljettuna.
Sinä kuvaat niin herkästi ja oivaltavasti hetkiä. Sitä hetkeä, kun tulevaisuus lävistää nykyisyyden. Kun se on hetken tässä, kaikki se mikä on tuleva. Se menetyksenkin hetki.
VastaaPoistaIhmettelen näitä kuvia ja sanoja. Kiitos.
sweet sweet images
VastaaPoistaElämä on niin läsnä tässä tekstissä ja kuvissa. Monasti olen kysynyt, miten toimia, jotta nyrkit pysyisivät auki, kun niiden täytyykin oppia sulkeutumaan. Aika on näyttänyt, että sekin on mahdollista. Suuri lahja, kun nuori paljastaa kämmenensä.
VastaaPoistaTiedätkö,minullekin on tullut tuon tyylisiä tunteita tässä lähiaikoina..olen yhtäkkiä tajunnut,että lapsesta tosiaan kasvaa iso ja aikuinen ja myös samalla tavalla "nähnyt" hänet sellaisena hetken. Todella kummallista! Ja niin pelottavaa,en halua hänen kasvavan vielä pitkään aikaan..
VastaaPoistaKaunis kuva tyttösi käsistä. Näyttävät minustakin jo ihan ison tytön käsiltä.
Minulla oli yhdeksänvuotiaani kanssa sellainen teinihetki eilen. Katsoimme miehen kanssa toisiamme ja sanoimme 'nytkö se alkaa'.
VastaaPoistaToisinaan, jossain bussissa istuessa vaikka, näen tyttöni nuorina aikuisina. Se ei minusta ole pelottava ajatus, vaan odotan sitä tavallaan uteliaana.
Kylläpä sujahti teksti syvälle minuunkin. Vaikka en ole äiti - mutta olen kyllä tytär.
VastaaPoistaKuva on kaunis, siinä on kiehtova syvyyden ja illuusion tunne.
Tykkään sinun kuvistasi ja teksti kyllä kosketti minuakin, pienen tyttären äitiä.
VastaaPoistaSuloisen haikeaa ja suloisen katkeraakin (pikkuisen)
VastaaPoistaantaa tilaa ja olla rajana äitinä .Tyttäressä näkee oman itsensä muutumisen lähemmäksi mennyttä aikaa.Ja toisen kasvamisen kohti tulevaisuutta jossa itse "edustaa" mennyttä-saatkohan yhtään kiinni mitä mietin-mun tuli hyvä olo tästä mitä ylhäälle olit kuvannut ja kirjoittanut.Onni on saada olla lähellä, se on tärkeintä.
Voi hyvin Celia.
Olipa kaunis teksti, kosketti minuakin, vaikka lasta ei olekaan. Saatoin kuvitella miltä omasta äidistäni on voinut tuntua joskus aikoinaan.
VastaaPoistaKuva on kiehtova, todella.
Hieno teksti, en nyt osaa muuta sanoa, vaikka herätti paljonkin. Violetista kivikasasta eli viinirypäleistä tuli mieleen Oili Tannisen Nunnu-kirjat.
VastaaPoistaKuvissasi on jotain slaavilaista, vievät usein ajatukseni sinne suunnalle, Romaniaan tai Kaukaasiaan tai Tarkovskin Neuvostoliittoon.
Minulla ei ole omia lapsia, mutta joskus olen yrittänyt kuvitella, miltä se tuntuisi. Ensin ajattelen, että odottaisin lasta ja maha pyöristyisi pikkuhiljaa. Olisikohan se tyttö vai poika? Vauvalle pukisin jalkaan oikein pienet villasukat ja se puristaisi minua sormesta. Myöhemmin voitaisiin värittää värityskirjoja ja keittää leikkipuuroa pihalla majassa. Siitä minä pidin lapsena. Pitäisiköhän sekin raejuustosta? Teini-ikäisen kuvittelu menee jo vaikeaksi. Tiuskisiko se ja olisi aina eri mieltä? Mistä me puhuisimme? Minkälainen aikuinen siitä tulisi? Minkälainen äiti minä olisin? Kun näin pitkälle pääsee ajatuksissaan niin alkaa melkein jo pyörryttää.
VastaaPoistaTuli kylmät väreet. Minäkin olen joskus tavoittanut tuollaisen hetken. Joskus se särkyy, kun sanon sen ääneen tai edes "puoliääneen" itselleni. Miehelle joskus, katso, teini? Tuoltako näyttää teininä? Väreet, koska kuvasit osuvasti.
VastaaPoistaEsikoiseni on valtavan ihana miltei kuusivuotias nyt. Yhtäaikaa pieni ja "jo" kuusi. Olen nukahtanut iltasadun jälkeen hänen viereensä parina iltana. Enkä ole raaskinut heti havahduttuani nousta pois. Ajattelen, että kauaa emme varmasti nuku niin vieretyksi. Nyt hän vielä käpertyy kainalooni. Tai kiipeää syliin. Sanoi eilen illallakin, että nyt tulen äiti syliisi. Saunassakin tuli. Sanoin "pitkästä aikaa". Ei tule kauaa, ajattelen. Muruni. He ovat niin hetken kämmenet auki, lainassa. Kiitos Kirjoituksesta, tämä tunne teki hyvää. Nyt jaksan siivota poikien "pukuhuoneen", komeron, jossa säilyttävät urheiluromppeitaan:).
Kirjailijatar:
VastaaPoistavoi kiitos Kirjailijatar kauniista sanoistasi!!
Sanoit juuri sen, mitä ajattelin myöhemmin, mutten osannut sanoiksi pukea.
Olen viime aikoina ollut jotenkin kovin herkkänä tällaisten asioiden äärellä. Välillä kaikki tuntuu vähän liian tiheältä.
Barbara:
oh thank you Barbara!
Seija:
niin totta: nyrkkien täytyykin oppia sulkeutumaan.
Meidän 2- vuotias opettelee juuri nyt tuota nyrkkien sulkemista, erityisesti maistelee EI- sanaa suussaan. Täytyy aina välillä muistuttaa itseään siitä kuinka tärkeä taito sekin on.
Kiitos Seija viisaista sanoistasi.
Niina:
kuulostaa niin tutulta!
Se on varmasti tämä ikä. Lapsi on samaan aikaan kovin pieni ja iso. Oppii koko ajan hurjan määrän sanoja ja käsitteitä. Heittelee niitä sinne tänne.
Kummallista toden totta.
Kiitos kaunis Niina!
Merja:
luin vasta jostain, että teini- ikä alkaa nykyään paljon aikaisemmin kuin ennen, johtuu osaksi saasteista, aika pelottavaa minusta.
Lapsen kasvamiseen liittyy niin monia tunteita. Toisaalta suurta iloa, ylpeyttäkin ja uteliaisuutta, mutta myös surua ja pelkoa.
Maijja:
voi kiitos Maijja!!
Tyttärenä mietin tätä itsekin, omia suljettuja nyrkkejä ja niitä hetkiä, kun kaikki on auki.
Ulla:
kiitos kovasti Ulla!!!
Onpa kiva kuulla sinusta pitkästä aikaa!!
Maria:
saan hyvin kiinni ajatuksestasi. Jäin miettimään sitä pitkään.
Kiitos Maria!!!
Tärkeintä olla lähellä. Niin se on. Se on tärkeintä ja välillä myös vaikeinta.
Solen:
kiitos kaunis Solen!!!
Samaa mietin minäkin: miltä omasta äidistä on täytynyt tuntua. Hämmentävää.
Lumikko:
Nunnu- kirjat ovat aivan mahtavia!!
Muistan tuon kuvan violetista paperista leikatuista palloista.
Ihanaa, jos kuvani vievät ajatuksesi tuonne suunnalle. Tunnen tuota maailmaa kohtaan sielunsukulaisuutta.
Kiitos Lumikko!!!
Iina:
minäkin tykkään raejuustosta.
Meidän tyttö ei kyllä vielä tykkää, tai ehkä hän ei koskaan tykkää. Kuka tietää.
Tykkään kans kuvitella tulevia, kunnes saavun tuohon pyörryttämispisteeseen:)
Joola:
minua liikuttaa kovasti tuo mitä kerroit pojastasi ja sylistä. Kuinka hän kiipeä syliisi ja sanoo sen sinulle.
Syli on ihmeellinen paikka ja sanakin.
Minun tyttöni haluaa nykyään olla koko ajan sylissäni. Oli paikka tai tilanne mikä tahansa hän löytää tien syliin. Tulen siitä hurjan onnelliseksi.
Kiitos Joola. Tuli hvä mieli. Ollaan oikeassa paikassa.
Ihana Celia olet, niin kaunis, kirpaiseva kirjoitus! Tuntui sielussa asti.
VastaaPoistaElän pojan kanssa nyt sitä, että hän karkaa käsistäni. Täyttää pian 13 ja minä olen hukassa. Miten osaan muuttua hänen mukanaan? Kun vasta pitelin sylissäni ja roikkui jalassani. Minä jäin kiinni, hän irtoaa.
huokaus, näitä kuvia ja tarinoita. niin kauniita.
VastaaPoistaiso lämmin halaus sinne!
Satu:
VastaaPoistavoi kiitos Satu!!!!
13 on hurja ikä.
Tavallaan lapsuuden ja nuoruuden välissä, ei enää ihan lapsi, muttei vielä nuorikaan. Sellainen kummallinen välitila.
Tunnistan nuo huolesi, vaikka oma tyttöni on vasta 2- vuotias. On niin vaikea päästää irti ja luotttaa, ettei se toinen mihinkään katoa.
Voimia ja iloa uuteen vaiheeseen sinulle ja pojallesi!!!
Outi:
kiitos kaunis Outi!!!
Halauksia sinulle sinne!!
Tule pian takaisin:)