Olohuoneemme seinällä on mielivaltainen videoteos, jossa sataa aineetonta lunta. Kutsun sitä Suureksi lumetukseksi. Naapurin rakennustyömaan valtava lamppu osoittaa juuri ikkunaamme, yhä verhottomassa olohuoneessamme ei ole koskaan aivan pimeä. Tämä talvi on taas pitänyt huolta siitä, että valkoista kiviseinää pitkin leijailee aina jotain.
Lauantaina ajattelin, että tahdon jo jotain suojaa. Olin asettanut seinälle vastalauseeksi vanhan koulutaulun, jossa juuret kurottelevat. Kuljimme siskon ja äitini kanssa kankaalta toiselle, mutta oikea ei osunut kohdalle. Levittelimme pöydälle harmaita palloja, isoja, mustia, tunnistamattomia kukkia, jotka näyttivät vähän kaalinpäiltä, väsyneitä englantilaisia maisemia.
Verhot ovat minusta vaikea tehtävä. Täytyy jatkaa etsintöjä, koska valtava lamppu ei lopeta.
Voi Celia, ihana kirjoitus... Suuri lumetus, oi
VastaaPoistaHänellä näyttää olevan jo aika pitkä tukka:)
Onnea kovasti uuteen kotiin!
Meilläkin on viikon ollut valotaidetta olo/makuuhuoneen seinällä kun kulttuuripääkaupunki harjoittelee vieressä avajaisvaloshowta. Meille näkyy myös ikkunasta upeasti valaistu telakkanosturi, joka liittyy tuohon spektaakkeliin myös. Harmi vaan että nämä valot ovat niin rajuja, ettei lumisade näy varjona.
VastaaPoistaIhanat kuvat. Herkkää ja suloista ja jännittävää.
Jännittävät, uniset kuvat, odottavat. Ehkä verhoja? Suuri lumetus kuulostaa kiehtovalta. Ja olen samaa mieltä, verhot ovat vaikeita, ja kalliita, jos oikein verhokangasta halajaa, minä päädyn useimmiten johonkin ale- tai kirpparikankaaseen. Sitten kun ne viimein ovat ikkunassa, en ihan äkkiä vaihdakaan. Paitsi keittiössä täytyy olla talvi- ja kesäverhot erikseen.
VastaaPoistaMinä haluaisin asua sellaisessa paikassa,missä ei tarvisi verhoja ollenkaan. Tai siis voisihan ne olla,mutta että niitä ei olisi pakko joka ilta vetää ikkunan eteen. En tykkää pitää verhoja kiinni,mutta en kyllä tykkää siitäkään että meille näkee sisään..
VastaaPoistaJa verhot on kivoja mutta vaikeita! Meillä on ollut samat verhot olkkarissa kohta kolme vuotta..tekisi mieli uusia mutta en osaa valita kaikista vaihtoehdoista. Joten olkoot. Ja se vaihtaminenkin on ihan ärsyttävää:)
Ihana vaaleanpunainen kuva tytöstäsi - ja mitkä saparot!
Onneksi pian taivas on taas niin sininen ja vihreys ulkona-silloin kaikki näyttää taas erimaailmalta-
VastaaPoistaminä olen tylsä ja pidän valkoisista vanhoista lakanoista ikkunoissa...
Ihanin muisto verhottomasta kodista on vanha asuntomme Pariisin laidalla, kukkulalla. Iltaisin kun Eiffeltorni valaistiin ja sen huipulla oleva lamppu alkoi pyöriä, kuin majakan valo, tuli makuuhuoneeseemme kaunis, kelmea valo joka pyörähdyksellä. Jälkeen päin luin että valo on niin voimakas että se kantoi kilometrien päähän.
VastaaPoistaNykyiseen kotiimme näkee ja täältä näkee toisten koteihin. En osaa ajatella siinä mitään ikävää. Tiedän kyllä että jos joskus näkisin jonkun varta vasten seisoskelevan ja tuijottavan meitä...mielikuvitukseni saattaisi lennähtâä.
YmMärrän heitä joiden on vaikea nukkua valoisassa. Mua se ie kovin haittaa - paitsi Suomessa käydessä kesäöiden valo on ihan eri juttu!
Voi miten upeita kuvia.
VastaaPoistaMinullekin verhot ovat aina ongelma. Tänne kotiin ostin ihan tavallisia verhoja, jotenkin ne sopivat tänne. Aiemmin olen vierastanut näitä suorana riippuvia jonkun värisiä verhoja ja pitäytynyt laskosverhoissa. Olisi kiva, jos voisi olla ilman verhoja, mutta kun tulee pimeä, vedän aina verhot eteen, ennen kuin sytytän valot. En halua olla näyteikkunassa.
Meilläkään ei ole verhoja (onneksi ylin kerros eikä vastapäätä naapureita). Ikkunalla on sivuilla värikkäät helmiverhot ja paperista tehtyjä vesivärillä maalattuja paloja ommeltuna yhteen. Olohuoneessa on vihreitä kasveja ikkunalla. Mukavaa näin...
VastaaPoistaVerhot ovat vaikeita, koska ne ovat niin dominoivia. Ne eivät oikein saisi olla väärät, koska koko huoneen tunnelma nyrjähtää vääristä verhoista.
VastaaPoistaHuisin hienoja kuvia taas.
Marika:
VastaaPoistaOi kiitos kaunis Marika!!!
Tämä talvi on kyllä yksi Suuri lumetus.
Lapsen tukka on ihan luonnontilassa:)
Isoinpapu:
oi,teillä onkin jännät näkymät. Näin pätkän Turun valoista uutisista, hurjat värikylvyt.
Niin paljon mielenkiintoista siellä, pakko päästä Turkuun pian.
Kiitos Isoinpapu!
Satu:
ihan sama juttu minullakin, kirppis- tai alekankaaseen päädyn lähes aina ja muutan mieleni heti, kun verhot on saatu tangoille:)
Äidilläni on kans keittiössä kesälle, talvelle ja keväälle omat verhot. Minusta siinä on jotain ihanaa.
Kiitos Satu kauniista sanoistasi!
Niina:
jos meillä olisi sellaiset kauniit, vanhat ikkunat, niin ehkä sitten jättäisin ne verhotta. Toisaalta tykkään kovasti kankaista ja siitä kuinka niillä voi vaikuttaa tunnelmaan, peittää ja paljastaa. Hm..ehkä kuitenkin olen verhoihminen, mutta totta verhot on vaikeat.
Kiitos kaunis Niina!!
Maria:
meilläkin on usein lakanat ikkunoissa, täytyypä koluta taas liinakaappi läpi, jos sieltä löytyisi jotain ikkunaan.
Violet:
hieno kuvauksesi Pariisin ikkunan näkymästä. Luin sen monta kertaa,
Eiffeltornimajakka verhottomassa huoneessa.
Minäkään en osaa pelätä sitä, mitä muut näkevät tai eivät näe. Pelottavampaa olisi asua jossain niin syrjässä, missä ei koskaan näe ketään.
Kirjailijatar:
niin se on: pimeys ulkona ja valo sisällä tekee ikkunoista näyteikkunoita. Meillä ei toisella puolella ole vielä "yleisöä" , ehkä siksi tämä verhottomuus ei ole tuntunut oikein miltään.
Ens syksyyn mennessä täytyy hommata ainakin joku esirippu.
Kiitos Kirjailijatar!
Hippityttö:
hieno idea tuo viherkasviverho!
Kiitos vinkistä!!!
Lumikko:
meillä on niin isot ikkunat, että tuo nyrjähtäminen voi saada aika suuret mittasuhteet. Toisaalta minua kiehtoo just se, mitä kaikkea tuolla tilalla voi tehdä.
Kiitos Lumikko!!!
Hei, Celia
VastaaPoistaIhailen näitä kuviasi ja tekstejä myös.
Tuolla aiempana perhonen niskassa -kuva on suosikkejani, huikean hieno. Olen lumoutunut!
Auschwitzia mietin kovasti. Näen usein unia toisen maailmansodan ajoilta, juutalaisvihasta. Tuo aihe vaivaa minua valveillakin.
Verhot ovat minustakin vaikeita. Jo senkin takia, että kaipaan niin kovasti luonnonvaloa, etten haluaisi salvata siitä yhtään hippusta pois. Meillä on kolme verhotonta ikkunaa: keittiössä, makuuhuoneessa ja pienen pienessä työtilassa. Jälkimmäisessä oli kauan kirkaanpunainen kappa, jonka helmassa oli harmaapartaisia velhoja. Jouluverhoksi se ehkä oli tarkoitettu, mutta minä pidin siitä ja sitä ympäri vuoden. Keittiön pikkuikkunaan teen aina jouluksi piparkakkuverhon: tein piparkakkuihin (tänä vuonna tähtiä) ennen paistamista reiät ja uunista otettuani ripustin niihin villalangat. Sitten nostin verhotankoon roikkumaan, kaikki hiukan eri korkeudelle. Joulun jälkeen ne verhot sai syödä.
Mattojen kanssa on minulla hiukan sama juttu. En osaa oikein niitäkään. Olemme asuneet täällä jo aika kauan ja nyt vasta olen löytänyt pari mieluisaa.
Katja:
VastaaPoistakiitos Katja kauniista sanoistasi!!!!
Ne merkitsevät minulle paljon.
Minustakin tuntuu, että jokainen verhoon kadonnut valon häivähdys on liikaa, mutta sitten toisaalta kaipaan piiloa, jonkin eteen vetämistä, avaamista ja sulkemista. Sitä hetkeä, kun jokin paljastuu verhojen takaa silmille.
Hassua, minulla on aivan sama juttu mattojen kanssa. Tai siis, nyt on. Ennen tahdoin verhota lattiat ihan millä vaan, nyt haluan vain tuntea puun jalan alla. Se on parasta.