Eksyin ja löysin pienen mansikkapaikan ja valkoisen kissan. Mietin voisiko valkoinen kissa tuoda onnea, jos musta tuo epäonnea?
Kissa kulki rauhallisin painotuksin edelläni, pysähtyi violetin syreenin eteen ja vilkaisi taakseen kuin tarkistaakseen, että olen yhä hännän ulottuvilla. Hännässä oli musta laikku pienen karttaan kelpaamattoman saaren muotoinen. Tuli asfaltti ja kissa katosi.
Olemmeko tulevaisuudessa yritysten, emme niinkään valtioiden kansalaisia?
En tiedä. Sen tiedän, etten tahdo ostaa enää mitään, minkä tähden joku toinen joutuu istumaan 15tuntia vaipat jalassa minimini palkalla väkivallan pelossa.
Minäkin katsoin sen saman dokumentin..avasin telkan ensimmäistä kertaa eilen illalla ja juuri ykköselle. Pakko oli istua alas ja katsoa. Tuli kaikki nuo samat,viha,suru,ahdistus..ei meillä ihmisillä ja luonnolla taida olla juurikaan arvoa isojen yritysten mielestä. Vaikka ihmiset ja luonto on kaikista tärkeintä! Eikä edes ihmiset,vaan luonto..maapallo. Voi voi..
VastaaPoistaJa niinhän se on,suuryritykset ne Jenkkejäkin hallitsevat,ei presidentti. Aika pelottavaa. Toisaalta olen onnellinen,että en elä ikuisesti enkä pääse seuraamaan ahdistavan tuntuista tulevaisuutta..mutta ei ole kiva ajatus,että tyttöni joutuu kokemaan sen. Ja tulevat sukupolvet. Sellaisia ihmisiä,jotka välittävät on liian vähän,tai ei ehkä edes lian vähän vaan heillä ei ole vain valtaa. Niin kuin siinä dokumentissakin hyvin osoitettiin..
Ollapa valkoinen kissa,tietämätön kaikesta tällaisesta..
On hyvä olla vihainen silloin kun siihen on oikeasti aihetta!Pieni ihminen pystyy paljoon maailman puolesta ,sillä yksin emme ole vaan meitä on monta ,jotka välittävät!Maapallo on arvokas ja se on ainutlaatuinen.Olemme vastuussa lapsillemme valinnoillamme.Kun yrittää itse vilpittömästi kuunnella ja taistella "turhakkeita" vastaan on jo matkalla parempaan huomiseen.Kiitos Celia ajatuksen ravistelusta!
VastaaPoistaIhana tuo alakuva! Suloiset. :)
VastaaPoistaEn nähnyt tuota(kaan) ohjelmaa, mutta tosi on, että usein hirvittää, ruokakaupassakin. Kunpa voisin opettaa lapsellenikin, että arkipäivän valinnoilla on väliä.
Minäkin olen sellainen realistinen idealisti, että haluan uskoa, että pienillä teoillakin pystyy vaikuttamaan. Että valinnoilla on jotain merkitystä. Mutta kyllähän se tietysi vaatisi kansan liikkeen, kansojen liikkeen, että asiat tosiaan muuttuisivat. En valitettavasti nähnyt tuota ohjelmaa, kuulostaa nimittäin mielenkiintoiselta.
VastaaPoistaJa piti vielä sanomani, että tuo kuvasarja sopi tähän tekstiin loistavasti. Nuo pienet jalat rinnakkain...
VastaaPoistaTykkään niin kissatarinastasi.
VastaaPoistaUnohdin tuon ohjelman. Haluaisin elää oikein pienesti, nuo isot jätit on jo ajatuksenakin kurjia, miten ulottavat lonkeronsa kaikkialle ja silloin ei enää välitetä ihmisestä.
Kauniit kuvat, tuoli on ihana.
Mä en jaksa käsittää sitä ahneuden ja välinpitämättömyyden määrää, mikä likaiseen bisneksentekemiseen liittyy. OIkeasti käsittämätöntä ja silti totta.
VastaaPoistaOikeasti: pohditaankohan joskus kaikkea tätä mädännöisyyttä samalla tavoin kuin nykyään ajatellaan toisen maailmansodan kauhuja? Että miten se kaikki on voinut olla mahdollista? Miltä "tavallisista" ihmisistä tuntui? Yrittivätköhän ne tehdä jotain?
Ja kyllähän me yritetään. Ei kai ole oikein verrata tilanteita noin, mutta silti mietin.
Voi että.
Mutta, tykkään näistä kuvista.
Voi maailmaa.
niin kauniit kuvat ja tärkeä teksti.
VastaaPoistaniinpä. en kyl halua minäkään ostaa enää mitään minkä tähden joku on istunut elämänsä pakkotyössä. onneksi ei tarvitse ostaa niin paljon mitään. ruokaa kyllä, ja hyvää sellaista, mutta kun sekin tulisi mielummin läheltä ja ilman kaikenmaailman myrkkyjä.
mä luulen että tämä meidän aikamme nähdään just vasta etäisyyden päästä, niinkuin isoinpapukin kirjoitti. ja sitten mietitään että miksei ne tehnyt mitään!? herääminen ottaa aina aikansa..
Kuvasit kaksi niin eri tunnelmaa. Kissa oli ihana, just niin kissamainen.
VastaaPoistaOnhan se tosi, että isot yhtiot omistaa aivan hurjasti. Ne on haarautuneet niin moneen ja laajalle. Kaikesta ei ole aina edes tietoinen ilman, että rupeis ite ottamaan selvää.
Omia kulutustottumuksia on hyvä miettiä. Niilläkin voi saada jo paljon aikaan. Mua esim. ärsyttää täällä kun ruoka on aivan ylipakattua. Mutta tämä tietty vaan yksi noista ärsytysaiheista. Voi voi...
Olen hyvin tietoinen kaikista tuollaisista pahoista asioista mitä tässä maailmassa tapahtuu ja ahdistun niin kovasti välillä, että järki meinaa lähteä. En voi katsoa mitään tuollaisia ohjelmia, kun sen jälkeen tuntuu, että pää hajoaa tähän järjettömään kuluttamiseen ja ihmisten välinpitämättömyyteen.
VastaaPoistaMikä ihmisiä vaivaa?! Valta ja raha sekoittaa pään.
Muistan kun olin lapsi ja leikimme ystäväni kanssa korkeiden ruohojen keskellä, olimme muka eksyksissä. Yhtäkkiä valkoinen kissa tuli sinne keskelle ruohoa ja johdatti meidät pois sieltä. Se tuntui hienolta silloin lapsena, taianomaiselta.
Niina:
VastaaPoistaminäkin satuin avaamaan tv:n juuri, kun tuo ohjelma alkoi.
Öljy-yhtiöiden ja politikkojen toiminta on niin järkyttävää, että pää räjähtää sitä ajatellessa. Ahneudella ei ole mitään rajoja.
Niinpä, valta tuntuu olevan pelottavissa käsissä.
Maria:
totta, me olemme vastuussa, kunpa vain ne, jotka päättävät kuljettaa öljyä meren halki, hakata sademetsät, keinottelevat rahat ja ajavat valtiot konkurssiin tajuaisivat sen myös.
Ilse:
kiitos kaunis, Ilse!
Sitä minäkin olen monesti miettinyt, vaikka lapseni on vielä aivan pieni, että kuinka opettaa tiedostamaan nämä asiat kuitenkaan liikaa ahdistumatta.
Kirjailijatar:
se oli hyvä ohjelma. Löytyisköhän Yle- areenalta.
Kertoi öljyturmasta, joka tapahtui muistaakseni vuonna 1989. Antaa todella pelottavan kuvan siitä, millä maailmassa on suurin valta.
Kiitos Kirjailijatar!
Himalainen:
voi kiitos Himalainen!!
Olen yleensä ollut mustien laikukkaiden kissojen ystävä, mutta tuossa valkoisessa kissassa oli jotain satumaista. En olisi yhtään ihmetellyt, jos se olis yhtäkkiä kääntynyt ja sanonut: hei, minne matka?
Isoinpapu:
Totta!
Uskon myös, että meidän aikaamme kauhistellaan tulevaisuudessa, aivan kuin nyt kauhistellaan orjuuden pitämistä luonnollisena, tms. Vaikka esim. rotuerottelua asettui vastustamaan suuri jouko ihmisiä, muutoksiin tarvittiin
valtavasti aikaa. Ihmiset, jotka ovat kasvaneet tietyn järjestelmän arvoihin, eivät millään halua irrottautua niistä - ja kuten orjatyössä, myös luonnon riistämisessä on paradoksaalisesti kyse toimeentulosta. Jos se kielletään, pitää rakenteita muuttaa, ja se on useimpien mielestä liian vaikeaa.
Kiitos Isoinpapu!!
Outi:
kiitos kaunis Outi!
Olen kans iloinen siitä, ettei tarvi ostaa mitään ja jos jotain tarvii, niin kirppareilta löytyy.
Niin se varmasti on. Tulevaisuudessa ihmiset miettii, kuinka ne saattoivat. Eivätkö he tienneet mitä tekivät.
Hanna from the corner table:
kauhee kissakuume, omaa kissaa ikävä.
Sama juttu. Ärsyttää tuo ylipakkaus, varsinkin, kun se on pakattu muoviin. Onneks nyt saa tuoreita vihanneksia, se on niin luksusta!
Solen:
VastaaPoistaminulla jäi pyörimään päähän kuvat öljyssä seisovista linnuista, ei noita dokkareita oikein pysty katsomaan.
Tuntuu, että tämä maailma on rakennettu kuluttamiselle, eikä mikään saa häiritä sitä.
Järki lähtee, just niin kuin sanoit.
Ehkä valkoiset kissat tuovat onnea.
Toivotaan niin.
Hei Celia, kirppari vol. 2 on avattu :)
VastaaPoistaNopeasti huikkaan(kai se on oikea sana,apua), että tykkään kuvistasi, TAAS :)
VastaaPoistaYstävällä on valkoinen kissa, Hugo. Hugo on kuuro, hänellä on kello kaulassa, löyt(d)y nopeamin, ihana kissa... hyvän onnen kissa :)
Isot öljy-yhtiöt ovat pe---stä{sorry}!
Tieto lisää tuskaa ja silti minäkin tahdon tietää. En tahdo ostaa mitään arvelluttavaa ja melkein kaikki on arvelluttavaa, ja sitten kuitenkin ykskaks huomaamattani olen ostanut halvan mekon, jonka juuret ei voi olla kunnioitettavat.
VastaaPoistaNuo kuvat on niin söötit. Tahtoisin tuollaisen villatakin itselleni, minun koossa.