Olin päättänyt ostaa pioneja.
Kadotin jälleen linssinsuojuksen, puhelimen, avaimet, puolityhjän kahvikupin ja tuon pioni- sanan.
Kukkakaupassa sanoin naiselle tiskin takana, että sellainen kukka, jonka nimeä en nyt saata muistaa.
Pankissa valehtelin mukavalle, nuorelle virkailijamiehelle, että lapsi söi verkkopankkitunnukseni. Että sillä on sellainen tapa. Mukava, nuori virkailijamies sanoi, että yleensä se on koira. Sanoin, että espanjanvesikoira ois kiva. Se on myös kalastajien ja merimiesten apuri.
Olen katsonut liikaa jalkapalloa, syönyt suklaajäätelöä, lukenut ääneen tarinaa kekseliäästä myyrästä, joka on myös kanan kaveri.
Tahtoisin matkalle heti.
Olen jo pitkään meinannut käydä naapurin mummolta kysymässä josko saisin ostaa muutaman pionin oksan hänen kauniista pionistaa jossa on aikankin 20 kukkaa. En ole vielä uskaltanut.
VastaaPoistaMinä taas olen kuunnellut liikaa jalkapalloselostuksia, siis miehen suusta :)
Meillä katsotaan onneksi vain Englannin pelit. Ei haittaa mua, mutta kyllä näkyy ja kuuluu kaduilla. Tuntuu kuin koko seutu huokaisisi kun pallo menee ohi verkon.
VastaaPoistaYritän olla ostamatta kukkia. Nyt ois kaupat pullollaan halpoja harjaneilikoita, ne on nättejä, mut taidan jättää sinne.
Saitko lopulta pioneita?
Minäkin tahdon matkalle ,mutta ilman matkatavaroita -voi olen myös kokenut tuon unohtamisen-olen varma että meille "kadottajille" on oma erityishaltijamme:) avaimet pulpahtavat jostain takaisin, vuosien päästä löytää kadonneita tärkeitä papereita ja koodeja -ja sen väliajan elämä on kulkenut omassa tahdissaan.Kaunista keskiviikkoa sinulle!
VastaaPoistaMinä en ole päässyt vielä jalkapallohuumaan, vaikka Englannin pelejä olenkin katsonut. Matkalle sen sijaan tahtoisin heti, vaikka Englantiin.
VastaaPoistaMukavia juttuja kerrot tuntemattomille. Minulla on sama tapa, opin sen entiseltä kemian opeltani, joka sittemmin oli myös pomoni, ja joka alkoi vaatia minulta selityksiä myöhästelyyni yläkoulussa, vaikka sitten keksittyjä. Sen jälkeen olen keksinyt selityksiä paljon ja ahkerasti. Se on ihan mukavaa.
Oi että sait minut hyvälle tuulelle tällä mainiolla jutullasi. Että lapsi söi verkkopankkitunnukset, koska sillä on sellainen tapa :) Ihan mahtavaa. Minäkin voi välillä puhua läpiä päähäni ja ihan pokerinaamalla.
VastaaPoistaMinun avaimet katoavat näinä päivinä laukun vuoren sisään, koska en ole jaksanut paikata vieläkään koloa. Sieltä ne aina löytyvät, hyvästä piilosta.
Ihana tunnelma näissä kuvissa.
Minäkin tahtoisin matkalle, taas. Nälkä kasvaa aina syödessä.
VastaaPoistaJuuri eilen sanoin torin kukkamyyjälle etsiväni sellaista jonka nimeä en muista. Myyjä vähän hermostui, että tulla nyt sellaista kyselemään. Herkesin oikein kattavaan kuvailuun, mutta myyjä ei kuunnellut. Olisi tahtonut vain nimen.
Pankissa joka kerta tyrkytetään verkkotunnuksia. Valehtelen aina ettei minulla ole konetta, se on helpompaa päästä asiasta kuin ryhtyä selittelyyn. Haluan maksaa mieluummin automaatilla.
Minä elän jännityksessä, että unohdan mihin meillä on kätketty tänään kriittisessä tilanteessa avaimet ja rahaa... Tuntuu hoopolta säilyttää huonossa muistissaan tällaisia jännittäviä asioita ja piilotella niitä omassa kodissaan. Elämä on... Kysy ihmeessä pionia. Antamisesta voi olla iloa mummolle ja saamisesta sinulle moneksi päivää.
VastaaPoistahi hii, rupesi hymyilyttämään tämä tarina.
VastaaPoistaminä opin toissapäivänä monta uutta kukan nimeä, mutta unohdin jo ne kaikki. malvian muistan, mutta sen olen kyllä kuullut aikaisemmin. mutten enää muista miltä se näyttää. mutta kuulostaa mukavalta, malvia.
Juksasitko niistä tunnuksista ihan muuten vaan?olen joskus huomannut että jossakin vähän samanlaisessa tilanteessa olen sanonut "vaarattoman valheen" enkä ymmärrä edes syytä miksi.
VastaaPoistaSitten on tietysti niitä valheita joita päästellään jotta välttyy joltakin. Esim. kampaajan kyselyt siitä miksi olen täällä ja mistä kotoisin jne.
VAstailen niin lyhyesti kuin taidan ja annan valheita jos en jaksa selittää koko totuutta.
Sinun tekstit on kuin sellaisia koruja, jotka löytyvät taskusta, kun on jo luullut, että ne on kadonneet. Sellainen ihana yllättävä hyvä :)
VastaaPoistaEspanjan vesikoirat on myös sähkömiesten apureita, syövät sähköjohdot. Ja syövät myös reinot, kai ne on sitten reinojenkin ystäviä. Meidän meinasi kuolla viime kesänä reinoihin.
Tänäänkin tulit mieleeni, kun ajelin etelän Tamperetta ympäri postitorvenkadulla ja silla suunnalla etsiessäni tuttua paikkaa, jonne luulin osaavani ilman osoitetta, mutta jonka nimeä en varmaksi tiennyt. Löytyi lopulta muutaman u-käännöksen ja hien jälkeen.
VastaaPoistaSolen:
VastaaPoistaoi kysy ihmeessä.
Ihana tuollainen pioninaapuri:)
Hanna frm the corner table:
Englannissa tuo jalkapallofanius on varmaan ihan omaa luokkaansa. Oispa hauska joskus kuulla tuo kokokulmakunnan huokaus, kun pallo menee " väärään osoitteeseen " . Tulee heti joku hyvä brittileffa mieleen.
Sain pioneja. Oli ihana kukkakauppias.
Maria:
sellaiselle kevyelle matkallle minäkin tahtoisin, vähän kantamuksia ja murheita niskassa.
Ihana ajatus tuo unohtelijoiden oma haltijakummi.
Lempeää torstaita sinulle!
Mimmi:
Englantiin tahtoisin minäkin, en ole koskaan käynyt siellä.
Opttajilla on varmaan parhaimmat myöhästelyselitystarinat varastoissaan. Mulla oli niin tiukka kemian ope, etten uskaltanut edes myöhästyä. Aika tylsää.
Kirjailijatar:
Voi kiitos Kirjailijatar!!
Tuli niin hyvä mieli sanoistasi.
Olin odottanut varmaan tunnin pankissa, joten ajattelin, että kyllä tässä nyt jotain täytyy keksiä, kun pääsee itse virkailijan puheille.
Liivia:
olipa tosi tylsä kukkakauppias.
Niissä on muuten tosi suuria eroja. Jos löytää hyvän ja kauniin kukkakaupan, niin siitä ei halua luopua ikinä.
Mulla menee aina ne tunnukset hukkaan, joten lopulta maksan automaatilla. Ihan älytöntä.
Rva Pioni:
juu, pitäis olla jokin vihje kirjoitettuna paperille, että missä kätkö on ja paperi liimattu seinään kiinni. Mahtaisiko sitä sitten muistaa.
Outi:
malvia on kyllä hurjan kaunis sana ja salvia kans. Kasvikirjoista on kiva etsiskellä kauniita kukkien nimiä.
Violet:
tämä oli varmaan sellainen puolihuolimaton valhe, juuri sellainen, jonka syystä ei ole oikein varma. Järkevämpää olisi ollut sanoa, että hukkasin ne, mutta usein sitä ei osaa eikä jaksa olla aina niin jäkevä.
Ja toisaalta tällaiset "vaarattomat valheet" ovat silloin tällöin paikallaan.
Himalainen:
olipa kauniisti sanottu!
Samalla tavalla ajattelen sinun blogikirjoituksista. Niihin on aina niin hyvä palata.
Voi, onko sulla Espanjan vesikoira? Minä haaveilen sellaisesta. Oi onneksi ei kuollut reinoihin.
Rva Pioni:
hienoa, että löysitte perille!
Mitä tekisimmekään ilman tuota mainiota u- käännöstä:)