Vähäunisuus on tehnyt minusta kovin hajamielisen. Olen koko ajan etsimässä jotain, kunnes unohdan mitä olin hukannut, sitten olen hetken etsimättä, kunnes huomaan tarvitsevani jotain tai olen muistavani jotain. Alan pikkuhiljaa sopeutua tähän olotilaan. Pyydän jotakuta, joka sattuu olemaan samassa huoneessa soittamaan minulle, että löytäisin puhelimen. Sitten istun alas ja alan miettiä kenelle minun piti soittaa ja miksi ihmeessä.
Järjestelin esineitä lapsen nukkuessa. Muistan lapsuudesta sellaisen leikin, jossa lattialle asetetaan sekalainen esinekokoelma, sitten pyydetään toista leikkijää katsomaan toisaalle tai vaihtoehtoisesti sulkemaan silmänsä (joilllekin oli vaan pakko laittaa side silmille) ja sen aikana otetaan yksi esine pois. Toisen leikkijän tulee yrittää arvata, mikä puuttuu.
Minusta mukavinta siinä leikissä oli järjestellä esineet asetelmaksi ja katsella niitä.
Järjestelin esineitä lapsen nukkuessa. Muistan lapsuudesta sellaisen leikin, jossa lattialle asetetaan sekalainen esinekokoelma, sitten pyydetään toista leikkijää katsomaan toisaalle tai vaihtoehtoisesti sulkemaan silmänsä (joilllekin oli vaan pakko laittaa side silmille) ja sen aikana otetaan yksi esine pois. Toisen leikkijän tulee yrittää arvata, mikä puuttuu.
Minusta mukavinta siinä leikissä oli järjestellä esineet asetelmaksi ja katsella niitä.
ah näitä värejä..
VastaaPoistatalvi tekee minut hajamieliseksi. jokainen päivä yhtä harmaa, oikestaan aivan sama joko on tänään, huomenna vai toissapäivä..
ps. minä taisin olla niitä joille oli pakko laittaa se side silmille;)
Muistipelissä muisti muuttuu ihan toisenlaiseksi. On kaikenlaisia sääntöjä ja kaavoja, joiden avulla muistia voi avittaa. Mutta silloin ei voi vain katsella, vaan täytyy painaa mieleen: alarivi, toinen vasemmalta, tähden vieressä sininen kukka jne. Shakissa on sama, mutta siinä muistetaan reittejä.
VastaaPoistaJossain luki, että kun kissa vanhenee, sen muisti pettää nopeasti. Heikkenemistä ei helposti huomaa, mutta kissa saattaa esimerkiksi eksyä nurkkaan tai naukua haikeasti, koska on yhtäkkiä unohtanut, mihin oli matkalla.
Outi:
VastaaPoistakesällä hajamielisyys on kyllä erilaista, jotenkin kevyempää, päivien sekoittuminen tuntuu jopa rentouttavalta.
Sitten on vielä nämä siteen alta kurkistelijat, mutta se on ihan oma heimonsa.
Solveig:
olispa kissa, meidän äidin kissa on tosiaan alkanut naukua vanhoilla päivillään aivan eri tavalla ja eri tilanteissa, se saattaa mennä alakertaan niin kuin on aina mennyt, mutta pysähtyä yhtäkkiä portaikossa kuin säikähdyksestä ja naukua, ulkoapäin katsottuna tämä vaikuttaa lähes suunnitellulta, mutta voi varmaankin olla unohdusta.Se surettaa minua.