Innostuin uudesta satukirjasta. Erityisesti minua kiinnostaa näiden iranilaisten satujen lopetukset ja opetukset. Kuinka ne eroavat esimerkiksi Topeliuksen satujen tavasta neuvoa lukijaansa. Tässä Silkkimaton loppu.
" Sitten hän otti turbaaninsa, kietoi auki sadan metrin pituisen hunnun, repi sen satoihin palasiin ja heitti ne synkkään puutarhaan. Tuuli kohotti palaset kuin viisisataa valkeata perhosta, ne kantautuivat pois ja hävisivät yön pimeään. Hadsi- Murat katsoi ihmettä, mutta ei kirjoittanut siitä runoa. "
- Silkkimatto, Jascha Golowanjuk-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti