.

Siivosin työhuoneen. Nyt siellä voi liikkua.

Lapsi sanoo: kirjoita sinne, että lammas karjuu unia. Mehiläisessä on hiiren hiljaista.

Syksyisin erityisesti tulee kaipuu suurempiin kaupunkeihin.

 Pyöräilen aamulla koululaisten joposumassa. 

Lapsi laulaa selkäni takana, pihlajat punastuvat silmissä. 

Kuvittelen toisia kujia, rapisevia taloja , ihmisvilinää, 

vanhoja naisia kirkuvan punaisissa huulissaan, jotain mihin upota.  

Tämä paikka ei tuoksu kaupungilta.

Vihreä kaappi on nyt vanha roosa.

Summer' s almost gone

.

Elokuu alkoi sateilla, korvien rätinä muuttui tulehdukseksi, jatkuvaksi huminaksi, huimaukseksi. 

Kuinka kaipaankaan kirkasta kuulemista.

Vihdoinkin muistin ostaa sulkapallon. Tähän asti olemme pelaneet näkymättömällä pallolla, jolla on  lumottu riikinkukon sulka. 

Lentää aina.

Maitopurkissa lapsuutensa viettäneet unikot kukkivat. 

I have been thinking that it would be fun to write here  something in English. Poppies are in bloom. I can still remember them as seeds. 

Summer' s almost gone. Where will we be when summer' s almost gone.

.



Elokuu.

Lapsi kirjoittaa joulupukille vakavamielistä kirjettä, paljon teippiä ja lintuja. 

 Puolipilvistä, sinistä taivasta ja aurinko. Kävimme vanhassa kotikaupungissa, siskon ikkunalaudalla on hyvä olla. 

Vielä joku päivä tullaan takaisin. 

Toinen korvani rätisee kuin sijoiltaa mennyt radio, ei löydä oikeaa asemaa. Kohta se varmaan sulkeutuu kokonaan.

 Täytyy olla kuulolla.

Minun ei pitänyt puhua sateesta.
Mietin mikä oli se kesä, kun satoi aina. 2004, ehkä.
Katselen pionia. Istutin sen viime kesän illassa, kun lapsi oli nukahtanut tavallista aiemmin.
Nyt se kukkii. Ihme.
Radio puhuu tiikereistä. Kuinka ne pikkuhiljaa katoavat.
 Lapsi tahtoisi nähdä jääkarhun lapsen. Kuinka se ui jäätä pitkin äitinsä luo.

Illan päivä

Sairauspäivä, kuuntelen vuoteessa puiden huminaa kunnes ymmärrän sen sateeksi. Unessa puhun puuta

heinää, herätessä ääneni on kadonnut. 

Postiluukussa niin kaunis kirje, jossa mies seisoo käsillään vaaleanpunaista vasten. Se kuulostaa hyvältä ajatukselta. 

Mielessä Jäämeri, Titovka, Ivalo, Maauimala, Kumpula, pieni jyrkkä mäki, jonka osaan ulkoa, yksi hymyilevä koivu, 

Tukholma, pieni metsä, metsässä keto ja kedolla aivan hiljaista. 

Pupu, prinssi ja kaappi

Viimeisestä muuttolaatikosta löytyi pupu.
Laatikoiden takaa vanha kaappi, jonka olin jo unohtanut. 

Pupulla käy aika pitkäksi. Minun pitäisi olla prinssi, juosta syreenin oksa kädessä ympäri pihaa ja huokalla ihastuksesta. 

Kaappi oli tuon värinen, kun sen muinoin löysin. Nyt sai vihreä mennä. Sisko ehdotti syreeniä. Pupu vaaleanpunaista.

Prinssi miettii vielä.

    Viikon jokaisen päivän päällä on piirretty sadepisara. Piirretty pilvi, piirretty pisara.

    Naapuri rakentaa taas uutta katosta. Kerran näin katoksen, jonka alla satoi aina. 

    Runossa maitohorsmat kukkivat, kesä on jo pitkällä. Minusta tuntuu, ettei  se ole vielä alkanut. 

    Kesä.

    Pienessä metsässä kukkii mustikka. Minulla on uusi mustikkamekko.