Send me more flowers

Kaikkien näiden vuosien jälkeen yhä, aina kukat kasvoilla.
Tässä ollaan lähes tismalleen vuosi sitten Outin kanssa Berliinissä.
Kylpyhuoneessa, jossa kimmelsi aina ihmeellinen valo.
Blogi on jäänyt tänne. Onneksi se on tallessa.
Enemmän kaikkea löytyy nyt https://www.instagram.com/siljakejonen/
ja meidän Hilamkollektiivi on ainakin https://hilmakollektiivi.pb.gallery/photos

You can find me https://www.instagram.com/siljakejonen/
And our Hilmakollektiivi https://hilmakollektiivi.pb.gallery/photos

Syyskuu

Kello kuuden keltainen aamu.
Aina sama vanha mies kulkee hitaasti pihan poikki kuin varoen, ettei satuta nurmea. Samettiruusut nukkuvat laatikossa. Nainen kantaa pyykkikoria kuin vastasyntynyttä. Verenpunainen tyynyliina, narulle unohdettu, kastuu aina uudestaan.
Mielessä monta asiaa.
Eteisessä säkki leluja kaukaa tuleville lapsille. Pidetään huolta toisistamme.

 Tänään olemme kontaktoineet yhden matematiikan kirjan, Pikku Myyn nenän ja haarautuneita hiuksia. Paljon ilmakuoppia vai mitä ne on siinä kirjan pinnassa.
 Koulu on omituinen paikka. Sääntöjä ja käsivälejä.  Olin ehtinyt unohtaa.
Onneksi tuli kesä.

Hiuksia ja

Pitäisi laittaa taulut seinille.
Sen sijaan irroitan hiuksia maalauksista. Pellavaöljy imee kaiken sisäänsä. Kissa katsoo kauhuissaan vierestä.
Tämä ilma ja ikä saa minut kihartumaan.  Yhtäkkiä minulla on kihara tukka ja äitini posket. Pullistuvat tuulessa.

Under the moonlight the serious moonlight

Taas uusi vanha alku. Tahtoisin saada pienen vihkon rytmistä kiinni.
Elokuu, humisevat, daaliat, yhä humisevat muistot pituusjärjestyksessä ja lyijykynät, terotettuina ensimmäiseen koulupäivään.
 Muutettiin taas. Entinen koti oli kuin kaunis, vanha rouva, joka polttaa kuin korsteeni. Uusi koti on vielä (savuton) mysteeri. Talo,  jonka ikkunoissa lepattaa ja mustatukkainen tyttö päästää kissan irti pihalle.
Katsotaan kuinka se katoaa saniaisen helmoihin.

Kolmetoista pyyheliinaa ja liivit

Kadonnutta posliininukkea etsiessä löytyy kaikenlaista: kasa vanhoja kutsukortteja, punaiset hansikkaat Vanhojen tansseista, pitsinenäliinaan pukeutunut muovi- Alladin, repaleinen pahvilaatikko ja valokuva.

Valokuvassa neljä naista istuvat valkoisella liinalla peitetyn pöydän ääressä ja katsovat kohti. Liinalle on katettu kahvikupit, pullaa, kahvipannu ja maitokannu. Maljakossa havunoksia. Havunoksat piilottavat mummoni suun. Aivan kuin hänen huulensa olisivat tikattu pehmeillä havunneulasilla.
Valokuvan selkään on kirjoitettu kaunokirjaimin: 14. 2. 1926 Impille 3housut, 3yöpaita, 3lakana, 1pöytäliina, 1nenäliina, 13pyyheliina, 1liivit, 1esiliina, 2tyynyliina, 10nenäliina, 3sukat.

" Tarkoitus oli aloittaa blogi tästä päivästä", kirjoitin tammikuussa 2009 ensimmäistä kertaa pieneen vihkoon. Muistan parvekkeella sinistä kaakeliseinää vasten nojanneen runkopatjan. Muistan, että se oli sininen. Seinä ja patja. Ehkä.

Vihreä nurmi näkyy jäämurskan alta ja pienet punaiset marjat. Niihin ei niin vain pääse käsiksi. Jouluvalot mutisevat ikkunassa, jääkaappi hengittää raskaasti. Meillä on uusi koti ja unohdettu  hiekkalaatikko pihan perällä, parvekkeelta näkyy kaupunki. 

Bussissa tytöt puhuvat karkkilakosta ja laskevat päiviä. Tuoksuu vanilja. Tyttöni haluaa olla Jenni Haukion koira Linnan juhlissa.

"Koska sillä on niin ryttynen nenä. "