Elma

Lumipesty aamu niiskutusten laaksossa. Paranemaan päin. 

Sammaleenvihreät sukkahousut vaihtavat kuvassa väriä.  Vai onko se sittenkin merensininen? 

Eilen Talvikki, tänään Elma. Minusta oli tulla Kukka tai Henna. 

Mietitään lapsen kanssa kissalle nimeä. Vielä ei ole kissaa ei nimeä, mutta ehkä keväällä. 

Toipilaiden valssi

Pakkanen laski. Ääneni sen mukana. 

Minulla on tumma kohtalokkaan naisen ääni lainassa. Kokeilin sitä tänään virastopuheluissa. Tuo tumma nainen soittaa hämäräperäiseen puhelinyhtiöön, rummuttaa verenpunaisia kynsiään pöytää vasten, huokailee pahaa enteilevästi, jonotusmusiikkia.

 Bang, bang, my baby shot me down.

Mikä lie tauti, mutta saisi jo mennä.

 Lapsi on jo parantunut. Tahtoo pukeutua mekkoon, tanssia hiljaa valssia.

Onnettareni, viralliset pehmoleluvalvojat ja minä innostuimme hieman ensikertalaisina ja arvoimme kuusi voittajaa. Onnettareni olisi mieluusti arponut koko päivän mustan samettipussin tyhjäksi. Mutta kuusi on hyvä, pyöreä luku.
Viime päiviin on mahtunut rakkaita ystäviä, nopeita siirtymiä, ihmeellinen ääni hämärässä, kohtaamisia ja eroja.
Ystäviä ja kohtaamisia tulee ikävä.
 
Korttisarjan voittivat:
Sokerikorppu
Liivia
SARI
Minja
Lumikko
Maria

Laitattehan yhteystietonne minulle, niin laitan kortit tulemaan.
pienivihko@luukku.com

Onnea kaikille!!!
PS. Kortteja tulee pieni erä keväällä myyntiin.

Launtaina -34 asteen pakkasessa etsin turkooseja sukkahousuja kaupungista, jossa ei ole yhtään ainoata turkoosia sukkahousuparia. Löysin punaisen koltun, jossa pionit kukkiva yhä. 

Pieni vihko täytti tammikuussa kolme vuotta. Lämmin kiitos teille kaikille ihanille!! 

Päätin järjestää elämäni ensimmäistä kertaa arpajaiset. Arpajaisvoittona siskoni Linnean ja minun yhteisen projektin aikana syntynyt korttisarja. Neljä korttia. 

Onnea!! Onnea!! Onnea!!

Aurinko tuli takaisin!!!
Sen kunniaksi olemme  maalanneet pensselit huulessa, tanssineet tangoa sohvalla, ummistaneet silmämme kaikelta muulta, kulkeneet jalan valkoisin ripsin. Pakkanen teki.

Kahdeksan

Sain Maijjamaisen ihanasta maailmasta haasteen kertoa itsestään kahdeksan asiaa. Pääsin listassa aina viitoseen, kunnes pyyhin kaiken pois. Kummallinen viitonen ja pois pyyhitty, synkähkö, tynkähkö lista. Joten.
 Tein näin: 

 kahdeksan minulle tärkeää taiteilijaa, satunnaisessa järjestyksessä. 

1. Louise Bourgeois
2. Frida Kahlo
3. Mirkka Rekola
4. Helene Schjerbeck
5. P.J Harvey
6. Monika Fagerholm
7. Sophie Calle
8. Maaria Wirkkala

Yllättäen kaikki ovat naisia. On toki monia muitakin, miehiä myös. Nämä kahdeksan ovat minulle niin tärkeitä ja rakkaita. Sellaisia voimaolentoja, joiden elämästä ja taiteesta saan lohtua, kauneutta, toivoa. Tunteen, etten ole yksin, että asioilla on tarkoituksensa.
Jos innostutte, niin olisi kiva kuulla teidän voimaolennoista!

Talvehtija

 

Vaaleanpunainen amaryllis menetti eilen viimeiset terälehtensä. Ne vain putosivat pois. 

Mietin, meneekö se nyt talviunille? 

Tuntuu kuin talvehtisin. Huonekaluja ei ole huputettu eikä kristallikruunua kääritty sifonkiin, mutta yhden posliinikissan päässä on raidallinen sukka, minä piilossa kaapin takana. 

Katsoin kaksi Woodyä putkeen. Barcelonan ja Pariisin. Barcelona ärsytti. Pariisi viehätti. 

Taidan olla enemmän Woodyn vanhempien elokuvien ystävä.

Manhattan ja Hannah ja sisaret ovat rakkaani.