Aurinko tuli takaisin!!!
Sen kunniaksi olemme maalanneet pensselit huulessa, tanssineet tangoa sohvalla, ummistaneet silmämme kaikelta muulta, kulkeneet jalan valkoisin ripsin. Pakkanen teki.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Muistiinpanoja siitä, mikä ei isoon vihkoon mahtunut.
Hurmaavaa! Kauneutta, kiitos siitä.
VastaaPoistaSatu:
Poistakiitos kaunis Satu!!!
Helmikuun valo tuntuu niin hyvältä.
Voi iloa!
VastaaPoistaJa voi haikeutta kun mekin yhdessä maalasimme noin. Nyt on vähän erilaista. Toinen raapustelee vieressä muotisuunnitelmia. Mutta yhdessä puuhaamista sekin.
Me ollaan vasta nyt alettu yhdessä maalailemaan tai oikeastaan tyttöni maalaa ja minä raapustelen omiani vieressä. Lapsi ei ollut ennen kiinnostunut oikein koko puuhasta, mutta nyt on päiväkodissa löytänyt vesivärit. Yhdessä puuhastelua päivänvalossa, se on parasta.
Poistavoi hurja mitkä kuvat. miten tuo viimenen onkin noin hieno! ihan kuin maalaus jo itsessään. ja pieni ihminen on jo jotenkin aika iso?!
VastaaPoistahassua. muistan miten ekan kerran löysin blogiisi ja hän oli juuri syntynyt. nyt hän maalaa siellä pensseli huulillaan ja tanssii tangoa.
ja hei, jonkun käsi on jäänyt ikkunan väliin..?
Minä mietin ihan samaa viikko sitten.
PoistaHämmentävää ja haikeaa. Kolme vuotta sitten aloitin blogin vauvan kanssa. Nyt kuvissa on iso, pieni tyttö.
Kummallista tämä elämä.
Kiitos kaunis Outi!!
Niin upeat, villit, kauniit kuvat!! Miten sinä aina teet tämän, saat sydämessä läikähtämään, kun tulen tänne. Minäkin mietin, että kylläpä lapset kasvavat, ihan samoja ajatuksia kuin Outilla...että minänkin muistan blogisi kaukaa ja silloin hän oli pieni.
VastaaPoistaVoi, olen niin onnellinen, jos saan sydämesi läikähtämään!!!!
PoistaKatselin vasta kuvia blogini alkuajoilta. Kolmessa vuodessa ehtii tapahtua yllättävän paljon.
Lempeää viikonloppua sinne!!