perjantai 11. helmikuuta 2011
We are the robots
Lapsi tahtoi olla robotti.
Minusta tuntuu, että olen robotti, lähiohjattu robotti, joka tekee hyvää kaalilaatikkoa. Teippasimme lamppulaatikosta robotin. Siitä tuli vahingossa kovin romantillinen robotti, uupunut lopotti, joka tykkää hyppiä seinille.
Tänään ajattelin Bo Carpelania ja hänen runojaan.
"Yön tullen makasin pimeässä, lyhdyt pihalta
silmäluomillani kuin hopeakolikot."
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ihana robotti:)
VastaaPoistaYöllä huomasin ikävöiväni sitä, ettei talossa ole enää pientä lasta. vaikka toisaalta en kaipaa sitä "hoitamista".
Bo Carpelankin on ihana.
Oi, ihania kuvia ja ihana teksti. Lobotti. Sulan.
VastaaPoistaTuo robotti on ihana, romantillisesti uupunut. Voi häntä.
VastaaPoistaKun luin eilen (yhdestä blogista) Bo Carpelanin kuolemasta tuli äkkireaktioksi sellainen että kirjoitin kommenttilootaan: voi saatanan helvetti.
Jälkikäteen ajatellen se oli lapsellisen tyhmästi kiroiltu mutta se oli ensimmäinen ajatus mikä tuli.
Onneksi syksyllä julkaistaan vielä häneltä yksi kirja.
Romanttinen robotti on kiva:)
VastaaPoistaMinullakin on tuo Durasin kirja, tykkään siitä kuinka hän kirjoittaa, kaikesta arkisestakin...
Uupunut lobotti on niin suloinen.
VastaaPoistaBo Carpelan on aina ollut suosikkini.
Minä luin Bo Carpelania jo nuorena, silloin hän oli jotenkin merkityksellinen minulle.
VastaaPoistaMutta uupunut lopotti on suloinen. Meillä ei ole koskaan asunut lopotti, vain tiikeri, hieno rouva, peikko ja Peppi.
Mainio, uuvahtanut robotti :)
VastaaPoistaNyt mulla voi kraftwerk päässä....
VastaaPoistaRobotti on niin herkkä. ja Bo Carpelan.
TUolla alempana olikin hyvää keskustelua blogeista, kilpailusta jne. Siitä kiitän, kun en ehtinyt ajoissa. Hyvä aihe.
suloinen lopotti.
VastaaPoistamulla naksahti kans joku vaihde päälle kun tulin kotiin; laskut-meilit-pyykit-tiskit-duuniin-duunista duuniin.
lopotti-elämää.
Liivia:
VastaaPoistaminusta tuntuu, että talossa on yhtäkkiä niin iso tyttö, vaikkei hän vielä sitä olekaan. Lapselta tulee puhetta niin hurjasti, se hämmentää.
Bo Carpelainia tulee ikävä.
Pellon pientareella:
oi kiitos!!!!
Niin ihanasti sanottu.
Violet:
kiitos Violet!
Katsoin juuri dokumentin Carpelanista. Tuli niin hyvä mieli, että maailmassa on tuollaisia ihmisiä niin kuin hän. Toisaalta kauhea suru.
Hippityttö:
kiitos, Hippityttö!
Duras on hieno kirjailija ja ajattelija. Ihailen häntä kovasti.
Himalainen:
kiitos kaunis Himalainen!
Lepoa kaikille uupuneille lopoteille toivon ja vaadin!!!
Kirjailijatar:
minulle Carpelanin runot ovat olleet tärkeitä, proosa on vieraampaa. Tahtoisin tarttua niihin seuraavaksi.
Teillä asuu ihania olentoja, odotan innolla ketä meille vielä muuttaa lopotin seuraksi.
Lumikko:
voi kiitos Lumikko!!
Isoinpapu:
kiitos kaunis Isoinpapu!
Olen miettinyt tuota kilpailemista viime aikoina kovasti. En tiedä onko naivia ajatella, ettei tahdo kilpailla ja miettiä mitä taloudellista hyötyä mistäkin esim blogista on ja kuinka paljon voi saada tästä näkyvyyttä.
Outi:
ihanaa, kun olet tullut takaisin!!
Just tuohon kuvailemaasi lopotti- elämään on pakko aina välillä saada jotain taukoja, sitten jaksaa katsella asioita vähän lempeämmin, toivon.
love the box as a robot mask, so cute!
VastaaPoista