Tämä oli kovin kaunis ja surullinen kesä. Puhun menneessä muodossa ja kadun heti.
En ole jaksanut kirjoittaa. Mietin jo osaanko kirjoittaa tänne enää lainkaan.
Kissankelloja olen kuvannut, enemmän kuin koskaan ennen. Luin jostain, että kissankello on kellokasveihin kuuluva ruoho. Ruoho, jonka päässä huojuu sininen kello.
Lapsi oppi kokonaisen lauseen ja toistelee sitä nyt alati: " Tuli sade rankka, tiri tombaa, tiri tombaa, tiri tombaa " .
Voi ajattelen jo samoin ja kadun samalla.Onneksi kurkkasin tänne.Kiitos Celia.Ihana pienesi.Voi kultaa!
VastaaPoistaEi huono kuva - tai muisto - ollenkaan, vaikka onkin surua. Että aina oli ne kissankellot, tulevinakin kesinä.
VastaaPoistaTiritomba! Voi. :)
Kesä jatkuu, usko pois.
Sanoisin samaa; oli kaunis, mutta surullinen kesä. Meillekin tuli kuin tulikin ne yhdet hautajaiset neljien häiden lisäksi.
VastaaPoistaMinulla on tunne, että olen elänyt vain toisten kesää, en omaani. Siksi peruin kolmet vieraat, joiden piti vielä tulla. En vaan enää jaksanut. Nyt vähän paha mieli kuitenkin siitä.
kaunis ja surullinen on välillä pari. ei se mitään.
VastaaPoistaja kirjoitat mitä haluat ja jaksat, tämä on sun oma blogi.
kauniit kuvat ja kaunis laulu tuo tiri tombaa. mitäköhän menninkäiskieltä sekin on..?
Todella kaunis tuo ensimmäinen kuva. Ja tiritombaa, oioi, toit mieleeni sen tutun laulun. On niin paljon lauluja, jotka on unohtanut.
VastaaPoistaKirjoita meille, ihan mitä vaan. Koska haluat ja miten haluat :)
Osaat kirjoittaa, eikä haittaa vaikka ei aina kirjoitakaan. Välillä voi vaan olla ja katsoa, laittaa vaikka yhden kuvan kissankellosta.
VastaaPoistaToivon sinulle voimia surussasi.
Muutosten kesä, tunteiden kesä. Itse ajattelen, että kesäähän on vielä pitkästi jäljellä. Tai yritän olla ajattelematta sen kummemmin. Vähän sama kuin ei katsoisi koko päivään kelloa, eikä haittaisi ollenkaan.
VastaaPoistaKuvasi, niin kauniit! Ja suloinen pieni <3
oi minä olen nauttinut blogisi lukemisesta, myös tänä kesänä. kuin runoja lukisin ja kuvatkin vielä. kiitos tästä.
VastaaPoistavoimia surujen kantamiseen. jotkut tulevat jäädäkseen. ja tämän on tarkoitus olla lohdun sana. jotenkin niin, että surun hetkellä ei edes tavallaan halua toipua, kun suru on niin suuri, että haluaa surulla osoittaa sen, kuinka suuri se on. äh, en osaakaan kirjoittaa, mitä haluaisin.
ihana lause lapsellasi toisteltavana. heissäpä se valo aina. myös syksyllä, talvella ja keväällä ja uutena kesänä. mutta nyt on tämä. voimia ja valoa tähän kesään, siihen mitä siitä on vielä jäljellä.
Ihanasti taas kaikki sanottu. Toivon, että jaksat kirjoittaa aina ja aina! Sinulla ja minulla molemmilla kaunis ja surullinen, mutta mulla lisäksi jotenkin oudon loppumaton kesä. En pane mitään noista pahaksi, otan mitä annetaan kait.
VastaaPoistaMaria:
VastaaPoistakiitos sinulle Maria.
Voimia kovasti sinulle!!!!
Ilse:
kauniisti sanoit kissankelloista ja kaikesta.
Kyllä kesä jatkuu, siitä ja monesta muusta olen kiitollinen.
Liivia:
hämmentävää, tuo mitä kirjoitit: elää toisten kesää. Juuri tuolta minustakin on tuntunut, en vain ole osannut sitä sanoa. Jos vielä mietin, niin minusta tuntuu kuin olisin katsellut vierestä toisten kesää.
Ei aina tarvitse jaksaa, vieraita eikä muutakaan. Rohkea ja viisas se, joka uskaltaa suojella omia rajojaan.
Outi:
oi kiitos Outi- kulta.
Pidetään pian ompeluseuran tapaaminen, ois ihana!!!
Kirjailijatar:
minun äitini aina laulaa tuota laulua, laulan sitä nyt omalle tytölleni. Tykkään kovasti siitä.
Kiitos kaunis Kirjailijatar!
Solen:
ihan totta, yksi kuva riittää, aina ei sanoja tarvita.
Saitko apua kuvakokoasiassa? Laitoin siitä sinulle blogiisi viestiä. Toivottavasti apu löytyi.
Kiitos Solen!
Hanna from the corner table:
juu, sama juttu täällä. Yritän olla ajattelematta. Minua aina hieman pelottaa kesän loppuminen. En oikein tiedä miksi. Ehkä se on se pimeä.
Kiitos Hanna kauniista sanoistasi.
Joola:
ihanaa, kun kirjoitit, jätit viestin itsestäsi. Tuli hyvä mieli.
Kuvasit hyvin juuri sen, mitä olen miettinyt. Toisaalta haluaa pitää surusta kiinni pelkää, että toinen katoaa jos lopettaa suremisen. Toisaalta ei halua eikä voikaan enää surra. En osaa selittää, mutta minusta tuntuu, että ymmärrät.
Kiitos sinulle Joola.
Valoa, lämpöä ja lempeä päiviisi!
Maijja:
minäkin toivon, että sinä jaksat kirjoittaa aina ja aina!
Tavallaan olen onnellinen tästä kesästä, toista samanlaista ei ole eikä koskaan tule. Otetaan mitä annetaan.