Lähdimme toiselle matkalla ensimmäisen jälkeen.
Pakkasin vähän enemmän, unohdin vähän enemmän, muistin pienen lusikan, tunnusluvut ja mustan mekon.
Tuli heinäkuu ja selkään kahdet uimapuvun ääriviivat. Heinäkuussa uin lisää, unohdan ajoittain ajankulun, punon valkoisista apiloista seppeleen,
saatan rakkaan ihmisen viimeiselle matkalle.
Linnut laulavat yhä. Se on hyvä.
Voimia rakkaan ihmisen matkaansaattamiselle.
VastaaPoistaKauniit kuvat. Minusta tuntuu jotenkin kummalta, että nyt on jo heinäkuu. Miten se taas tuli niin äkkiä. Voi tosiaankin todeta, että tuli heinäkuu, nimittäin tuntuu, että se tosiaankin vain jostakin tuli, vähän varkain, ei suunnitellusti.
Hyvää matkaa rakkaalle ihmiselle.
VastaaPoistaEn ole vielä uinut kertaakaan, eikä johdu rannan puutteesta. Ei ole vain tehnyt mieli.
Kauniit kuvat, kuten aina. Taattua celia-laatua:)
Tärkein kulkee sydämessä.Kaunista heinäkuuta Celia sinulle!
VastaaPoistaLinnut laulavat, totta, aina, tuli mitä tuli. Toivottavasti mustan mekon päivän jälkeen voi muistaa rakasta kevyin mielin.
VastaaPoistaIhanat kuvat!
Tästät tulee sellainen suuren asian olo. Matka.
VastaaPoistaVoimia saatolle!
VastaaPoistaTämä postisi vain voimistaa mun järvi-ikävääni, voi voi :)
Musta mekko ja rakkaan saattaminen keskellä kesää pysäyttää kaiken. Lämpimiä ajatuksia sinulle.
VastaaPoistaNiin herkkä ja voimakas yhtäaikaa tuo ajatus, että linnut laulavat yhä.
Kauniisti kirjoitat kauniista asioista! Kuvatkin herkkiä ja kauniita.. Voimia sinulle suruun! Ilse mielestäni osuvasti kommentoi.
VastaaPoistaVoimia teille!
VastaaPoistaLämmin kiitos lempeistä sanoistanne.
VastaaPoistaVoimia sinulle. Vihlaisi tämä kirjoitus. On raskasta pukea musta mekko, kun kesä on kauneimmillaan. Mutta niinhän se on, elämä jatkuu. Minäkin ajattelin punoa seppeleen apiloista.
VastaaPoistaOlet suurentanut kuvat, ovat entistäkin kauniimpia!
VastaaPoistavoimia saattomatkalle <3
VastaaPoistalinnut nneksi vielä laulavat. nukun ikkunat auki ja herään lokkien riemunkiljuntaan. tai mistäs minä tiedän mitä ne kiljuvat, riemua vai tylsyyttään, mutta kiva kun kiljuvat. tai siis, laulavathan nekin kai omalla tavallaan..
Hei Celia,
VastaaPoistaOlen pahoillani että olet joutunut eroamaan rakkaasta ihmisestä.
Pidän kovasti näistä " viitteellisitä " kuvistasi- se kertoo ilmiselvästi ettei tarkkuus todella ole valokuvan tärkein edes tärkeä ominaisuus.
Voimia sinulle Celia. Rakkaan ihmisen hyvästely on aina vaikeaa.
VastaaPoistap.s. blogissani on sinulle piristys (toivon niin)
Hei Celia, yritimme jo Mallan kanssa ratkaista blogini tapaa rajata kuvani väärästä kohdasta. Meille tuli mieleen, että ehkä sinä tietäisit miten saada isot kuvat näkymään suorakaiteen muotoisina, kun sinulla nuo kuvat ovat ihanan isoja suorakulmaisia. Ei neliöitä niin kuin minulla (mitä en siis halua)
VastaaPoistaHei Celia,
VastaaPoistamietin tuossa kun taistelen kuvieni kanssa, että sattuisitkohan tietämään miten saisin kuvani näkymään isompana ja tuolla lailla suorakulmaisen muotoisena, kun minun kuvat ei tunnu mahtuvan kokonaan ja blogger tekee niistä neliön mallisia ja rajaa yhden kulman pois? Olipa sekavasti selitetty, mutta siis, pointti on, se, että miten sinä saat kuvasi näkymään noin isona ja kokonaisena? :)
Oho, tulipas monta kertaa. Ja pahoittelut häirinnästä :) Vika korjattu.
VastaaPoista