Tämän viikon olen pitkästä aikaa opettamassa.
Huomaan nyt kuinka kovasti olen kaivannut tätä. Tärpättikin tuoksuu hyvälle.
Tietyt asiat toistuvat aina. Esimerkiksi ihonväri. Lähes jokaisella on jokin käsitys siitä, miltä väriltä ihon kuuluu näyttää, jotta sen tunnistaisi ihoksi. Usein se on lämpimällä okrankeltaisella taitettu roosa, jossa on häivähdys kylmää punaista ja hurjasti titaniuminvalkoista. Ja varjot.
Varjoja varten ihonväriin lisätään hieman mustaa. Niin, että näyttää kuin silmien alla olisi mustelmat ja poskissa toiset.
Vaahteran lehdistä lähtee niin kaunis ääni, kun niitä haravoi.
Aivan toinen kuin syreenistä. Äitini pihan syreenin lehdet ovat kovin vaitonaisia. Harvakseltaan kuuluu matala suhina. Aivan kuin joku yrittäisi kuiskata, joku jolla on ääni maassa, joku joka kuiskii, koska pelkää nukkuvan heräävän.
Kaunis kirjoitus.
VastaaPoistaEi mulla muuta... :)
Värit on tosi mielenkiintoisia. Se miten ne toimivat yhdessä, erikseen, vierekkäin, limittäin, sekoitettuna, isoina ja pieniä pläntteinä. Ihan loputonta leikkiä ja oivalluksia!
VastaaPoistaKirjoitit hienosti vaahteran lehdistä. Heh, oikeen hihityttää. Noinhan se on. Minusta metalliharavoista lähtee komea ääni, kuulee ainakin mitä on tekemässä. Vähän sama kuin vertaisi vanhaa käsinpuskettavaa ruohonleikkuria moottoriversioon.
Hiljaa kuiskaan täältä, että leijun tyytyväisenä kuvistasi. Ihanat.
VastaaPoistaVärimaailma on ihmeellinen. Mieheni näkee ihan oudosti siniset vihreänä ja vihreät sinisenä. En tajua ollenkaan. Mustan ja valkoisen erottaa kyllä. :)
Kaunis kirjoitus minustakin,kiehtova. Itse en tajua väreistä tai maalaamisesta mitään,mutta värien nimet kuulostavat hienoilta.
VastaaPoistaJa kauniita ovat kuvasikin,oih.
hyppelin eilen kaapelitehtaan työhuoneiden käytävillä ja näin kauniita maalauksia, värejä.
VastaaPoistatänään ihastelin erilaisia värejä sinisen taivaan alla. syksy maalaa kauniisti.
kun olin ala-asteella, kuvisopettaja näytti miten kasvoja varjostetaan vihreällä. se tuntui aika hurjalta. olinhan juuri maalannut kauniin naisen kirkkaanpinkit kasvot. silloin se ihonväri oli minulle sellainen possunpunainen. nyt se on jotain muuta.
värit ja mielet muuttuu.
niin ja vielä, ihanat kuvat taas kerran Celia.
Ihon väri, sehän se vasta onkin joskus maalatessa tuntunut hankalalta. Pitkään aikaan en ole maalannut ihoa, ehkä pitäisikin taas kokeilla. Pitkään aikaan en ole oikeastaan maalannut paljon mitään, askarrellut vaan.
VastaaPoistaNiin ja lapsena etsi aina kuumeisesti sitä ihonväristä puuväriä...
VastaaPoistaMinusta iho jo lähtökohtaisesti taittaa sävyjään toisilla selkeästi vihreään, jollakin keltaoranssiin tai violettiin. Varsinkin varjoissa tämän huomaa.
oli ompeluseura mullakin mielessä:) pitäisköhän vaihtaa ihan meiliosoitteita niin vois tuumailla sopivaa ajankohtaa tälle juhlalliselle tapahtumalle...
VastaaPoistaMusta tuntuu että oma ihonvärini on juuri nyt lähinnä niitä varjoja...varsinkin suun ympärillä ja silmien alla;-)
VastaaPoistaPidän kirjoituksen otsikosta.
Väristä.
Väri tai sitten verbi "väristä". Väri värisee. Hmmm....
Blogissani on tunnustus/haaste sinulle. :)
VastaaPoistaMä ajattelin otsikosta: to shiver, siis väriseminen.
VastaaPoistaja sitten kun puhuitkin myös noista lehdistä ja tuli mieleen kun oltiin juuri oikein vastarakastuneita niin aina sanoin/tunsin että havisen kun mieheni katsoo minuun. aika hillittömän söpöä.
Nämä sinun kuvasi. Katselen ja jumitun. Herkkiä, ihan kuin runoja.
VastaaPoistaVärit nähdään ja koetaan niin erilailla. Ja ihon väri, se lienee yksi suurimmista mysteereistä. Omani tuntuu milloin harmaalta, milloin sinipunaiselta=)
ElsaIlona:
VastaaPoistakiitos kaunis ElsaIlona!!
Neiti Nimetön:
Totta, käsinpuskettavassa ruohonleikkurissa on aivan oma jäljittelemätön äänensä, jotenkin sellainen humoristinen kitinä.
Satu:
kiitos Satu!!
Lapsuudessani oli eräs talo, jonka väristä jokainen oli eri mieltä. Parhaan ystäväni mielestä se oli vihreä, minusta keltainen, eräs tuttuni oli täysin varma, että se on indigonsininen.
Niina:
voi kiitos Niina!
Värien nimet on minustakin ihania.
Olen joskus miettinyt, että olisi kiva olla ammatiltaan värien nimittäjä esim. antaa kynsilakan sävyille nimiä.
Outi:
voi, ollapa Kaapelitehtaalla työhuone, tykkään siitä paikasta hurjasti.
Possunpunaiset kasvot tein minäkin ja joulupukinpunaisen permanentin päähän.
Maija:
"..pitkään aikaan en ole maalannut ihoa..." - kauniisti sanottu, en osaa sanoa miksi, jotenkin ihana lause.
Maijja:
nyt huomasin, että löytyy värituubi, jonka nimi on ihonväri. Hassua minusta.
Löytyyköhän posken väri, korvan väri.
Outi:
Vaihdetaan ihmeessä osoitteita!!!
Ois ihana!
Violet:
minun ihonvärini on kans nyt aika varjoinen, violetit laikut silmien alla.
Mietin juuri tuota, värinää, väristä, vähät värittää.
Marjohei:
kiitos, Marjohei!!!
Isoinpapu:
ihanaa!
Tuli tuosta mieleen P. Saarikosken runo:
Hampaasi ovat niin harvat
että kun hymyilet,
tuuli tekee minut mustasukkaiseksi.
Olina:
voi Olina,
niin kauniisti sanottu,
kiitos!