Hyvä viikko sai valkean perjantain.
Talvivalo tuntuu ihmeelliseltä kesän jälkeen. Käytiin siskon kanssa heti tunnustelemassa sen laatua. Tällaisina päivinä ikävöin kovasti koiraamme, joka kuoli viime heinäkuussa siskoni syliin. Koiran iloa lumesta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ihmeellistä se onkin, talvivalo.
VastaaPoistaNäen sellaista niin harvoin täällä enää että ihan tapahtuma on. Kalenteriin siitä kirjoitetaan että näin kävi, lunta tuli ja se meni.
Jotain hirmu hirmu kiehtovaa näissä kahdessa kauniissa kuvassa...jotain salaista syvyyttä, sellaista mikä kosketti kovasti.
VastaaPoistaKaunis, kaunis valo!
VastaaPoistaNe kuvat, jotenkin niin erilaisia vaikka sama paikka ja aika...
Talvivalo on omaa luokkaansa, siis silloin kun sitä on. Tykkään näistä kuvista kovasti.
VastaaPoistakiva blogi, ihania kuvia! ensi kertaa tänne eksyin :)
VastaaPoistaOikeasti?! Täällä ei ollut mitään tuollaista, mutta viileää kyllä. Kauniit kuvat, kumpi on kumpi?
VastaaPoistaMeillä muuten on sen talvivaloleffan ohjaajan kaappi, huomattiin se tässä taannoin, Kun nuo on Taikin vanhoja opiskelijoiden kaappeja.
Myöhäiset onnitelut 1-vuotiaalle!
Ja ruusuista. Yksi japanilainen valokuvaajakaveri teki kokonaisen kirjan ruusuista. Ihmeellinen ja rohkea projekti. Ja klassinen. Jos mulla olisi se kirja, niin näyttäisin. Tapasin sen kanssa kerran ruusutarhalla.
Violet:
VastaaPoistatänään lumi oli jo lokaa ja toinen sukka märkä.
Silti, olen vielä talvivalon lumoissa. Inspiroi kovasti.
Satu:
voi kiitos Satu!!
Sinä osaat sanoa niin kauniisti.
Marika:
kiitos kaunis Marika!!
Minäkin ihmettelin kuinka valo voi muuttua niin lyhyessä ajassa.
Liivia:
kiitos Liivia!!!
Minulle tämä valo herätti taas innostuksen kuvaamista kohtaan. Tekis mieli lähteä kameran( ja mallin) kans metsään.
47000456:
kiitos, 47000456!!
Tosi kiva, kun eksyit tänne ja jätit jäljen itsestäsi!
Tule ihmeessä toistekin.
Hannna:
lähdin pohjoiseen lapsen kanssa kyläileen, kuvat on otettu täällä. Helsingissä tuskin on lunta.
Mietin just tuota talvivaloleffaa. Kävin kattoo sen taas. Jäi vaivaan.
Siis onks se kaappi siinä leffassa?
Kiitos onnitteluista! Hämmentävää, nyt meillä on varmaan sitten taapero. ( Inhoan tuota sanaa)
Hei tahtoisin todella nähdä tuon kirjan. Kuulostaa hienolta projektilta. Mietin mikä toinen kuva- aihe voisi olla vastaava, yhtä vaikea, loppuun kuvattu ja samalla kiehtova.
Olen sinisessä villapaidassa.
Tulin ensimmäistä kertaa. En ymmärrä, mikä näissä kuvissa pysäytti, mutta en saa varsinkaan ensimmäistä mielestäni. Tekisitpä siitä kortin, ostaisin sen, laittaisin seinälle.
VastaaPoistaÄh, kirjoitusvirheitä.
VastaaPoistaMeidän kaapissa lukee Joakimsdottir Anna-Maria, se on numero 14. Hän on varmaan opiskellut valokuvataiteen osastolla. Meillä on kaapit # 13-19.
Taapero on kaamea sana. Kun alkaa taapertaa, niin ei kai enää ole vauva. Meidän vauva haluaa nukkua sylissä.
Ihania kuvia ja ihanaa lunta! Tuli ikävä pohjoiseen, kotikonnuille.
VastaaPoistaEn tiedä onko kuvat otettu samasta paikasta, mutta minusta ne näyttävät kuin eri vuosikymmenillä otetuilta. Voi kun täälläkin ois lunta!
VastaaPoistaBarbro V:
VastaaPoistakiitos kovasti, Barbro!
Täytyy miettiä tuota korttia asiaa. Ensiksi pitäisi saada kasaan hyvä, ehjä kokonaisuus, Panen ajatuksen mietintämyssyyn.
Hannna:
meidän tyttö tepastelee ja syöksyy raivokkaasti.
Maija:
kiitos Maija!!
Sataispa kunnon lumipeite. Tänään näin vääntyneen lumiukon.
Neiti Nimetön:
kuvat on otettu samasta pihasta ei aivan samasta paikasta. Ja välissä on noin puoli tuntia.
Onpa ihastuttava blogi sinulla ! Täällä ensimmäistä kertaa - niiiin kauniita kuvia KAIKKI ja siitä jossa kuivuneita liljankukkia sen piirroshameen päällä jäin melkein suu auki tuijottamaan- upea !
VastaaPoistaOnneksi olkoon kaikesta tästä !
Melita:
VastaaPoistavoi kiitos kauniista sanoistasi Melita!!!
Tosi ihana, että löysit tiesi tänne ja jätit viestin.
Mua alkoi itkettää nämä kuvat, hyvällä tavalla. en tiedä miksi. L:n tukka näyttää ihanalta.
VastaaPoista