Kolmetoista pyyheliinaa ja liivit

Kadonnutta posliininukkea etsiessä löytyy kaikenlaista: kasa vanhoja kutsukortteja, punaiset hansikkaat Vanhojen tansseista, pitsinenäliinaan pukeutunut muovi- Alladin, repaleinen pahvilaatikko ja valokuva.

Valokuvassa neljä naista istuvat valkoisella liinalla peitetyn pöydän ääressä ja katsovat kohti. Liinalle on katettu kahvikupit, pullaa, kahvipannu ja maitokannu. Maljakossa havunoksia. Havunoksat piilottavat mummoni suun. Aivan kuin hänen huulensa olisivat tikattu pehmeillä havunneulasilla.
Valokuvan selkään on kirjoitettu kaunokirjaimin: 14. 2. 1926 Impille 3housut, 3yöpaita, 3lakana, 1pöytäliina, 1nenäliina, 13pyyheliina, 1liivit, 1esiliina, 2tyynyliina, 10nenäliina, 3sukat.

" Tarkoitus oli aloittaa blogi tästä päivästä", kirjoitin tammikuussa 2009 ensimmäistä kertaa pieneen vihkoon. Muistan parvekkeella sinistä kaakeliseinää vasten nojanneen runkopatjan. Muistan, että se oli sininen. Seinä ja patja. Ehkä.

Vihreä nurmi näkyy jäämurskan alta ja pienet punaiset marjat. Niihin ei niin vain pääse käsiksi. Jouluvalot mutisevat ikkunassa, jääkaappi hengittää raskaasti. Meillä on uusi koti ja unohdettu  hiekkalaatikko pihan perällä, parvekkeelta näkyy kaupunki. 

Bussissa tytöt puhuvat karkkilakosta ja laskevat päiviä. Tuoksuu vanilja. Tyttöni haluaa olla Jenni Haukion koira Linnan juhlissa.

"Koska sillä on niin ryttynen nenä. "

Tallinn

Tänä vuonna kaikki vihreys puhkesi yhdessä yössä. Silloin keväällä.
 Nyt puihin on laskeutunut loppukesän raskaus ja humina. Sitä seuraa surunhumahdus ja ikävä.
Aina sama juttu.

Kuvissa Tallinna ja paikka, jossa kohtasimme ainakin kaksi koiraa, huutavan miehen ja hiljaisen junaradan.
Tallinnassa kohtasimme myös ensimmäistä kertaa ihanan ja niin kauniin Marikan. Parasta maailmassa ovat kohtaamiset.
 Ja kissanpojan iltavilli.

I would walk 500miles- Tallinna

Aloitan kesken lauseen kaiken, puolivälistä, kuukausien takaa.
Yhtäkkiä kesä, kaupunki, jossa kaikkialla leijailee poppelin pumpulia vai onko se lehmus, joka sataa päälle. Puhi, hän sanoo ja katsoo taivaalle.
Kesänpehmeä päivä, kuljemme merenrannalle, tuuli heiluttaa keltaisia kukkia.
Tahtoisin kirjoittaa postikortin onnellisille sanoille.

And I would walk 500 more. We had such a lovely day in Tallinn with my dear friend. Walking, talking, meeting sweet Marika, laughing, getting happily lost in translation.

Asioita mielessä:

- Moonrise Kingdom- elokuva.
- Ajatus polkupyöräilystä.

- Aino Vennan musiikki.
- Lupa olla eri mieltä ilman, että se tulkitaan riidanhaluisuudeksi.

- Tämä, joka inspiroi minua kovasti.

- Talvehtivat pelargoniat.
- Linnunlauluun herääminen keväällä.

Kuvissa punaista viime vuodelta.

Peitossa

Kuvat otti sisareni Linnea

Barbit ja yksi ruskea rotta on puettu parhaimpiinsa iltaa varten. 

Mennyt kuukausi on ollut sairastamista, tulehdus ja useita variaatioita. Ehkä se on nyt ohi.

 Koputan ja halaan kaikkia puita.

Toivon iloa, valoa ja rohkeutta vuodelle 2013!!
Olkoon se hyvä meille kaikille.

Ajattelen erästä takkia.
 Äitini sai sen syyskuussa 1968. Siperiassa ja Kiinassa sattui silloin täydellinen auringonpimennys. Siitä oli ollut puhetta, vaikkei mitään näkynyt. Takin sisällä on suuri ja horjumaton vuori.

En tahtoisi ajatella erästä toista takkia. Ostin sen vuosi sitten kiireessä, kun äkkiä tuli kamalan kylmä ja paleli. Kuvittelin, että sen nimiset kestäisivät edes jotakin. Ei nyt auringonpimennystä , mutta kuitenkin enemmän kuin yhden, kaltevan vuoden. Nyt sen sisus rakoilee miten sattuu, päästää kaiken läpi. 

En tiedä mistä nämä takit tulevat, mutta äkkiä ne menevät. Ei taida olla minusta enää uuden takin ostajaksi.