Pyörän selästä nähtyä

Tänään polkupyöräilyn hurmaa. Matkalla nähtyä:

- asfaltilla kaksi jättimansikkaa, toista selvästi puraistu

- nurmikolla yhdet mustat nailonit mytyssä

- kartan kanssa juokseva mies

- hölkkääviä kesämiehiä liian vähissä vaatteissa

Sulkakampaus saapui kaupunkiin. Vappu on alkanut.

Tiistai Tuesday

Tähän aikaan vuodesta tulee ikävä omaa pihaa. Toivoisin, että voisin jättää ulko-oven auki ja istua kuistilla, ehkä palellen, mutta istua kuitenkin. Juoda kahvia ja ihmetellä. Käyttää sanoja kuten orvokkiaika, kirsikkapuisto ja tuulensuoja.

Toisaalta tiedän, että olen laiska puutarhuri. Ja pelkäisin, että unohtaisin leikata kirsikat talvella tai unohtaisin omenapuut omilleen. Ja surisin sitä jo valmiiksi.

Huomenna teen pieniä vappuvalmisteluita. Vappu vietetään tyttöjen kesken, kun mies lähtee kulttuurimatkalle Berliiniin. Olen kevyesti kateellinen. Toisaalta, kiva, kun äitini tulee tänne ja tehdään kaikkea kepeää ja hyvää.

I miss a yard of my own, where I could leave the door open and sit on the porch, maybe catch a cold, but sit anyway. Drink some coffee and ponder things.

On the other hand, I would probably be a lazy gardener. I would most likely forget to prune the cherry trees in the winter and leave the apple trees on their own. And feel sorry for that already in beforehand.

Tomorrow I'm making some preparations for the First of May. We'll celebrate in the company of girls, since my spouse leaves for a short trip to Berlin. I'm slightly envious. On the other hand, I'm going to see my mom, which is really nice.

Pieniä aarteita little treasures

Toin äidin luota mummoni minulle ompeleman myssyn ja mekkosen. Pieniä aarteitani.

Mummoni oli ammatiltaan ompelija. Äitini on kertonut kuinka hän istui pienenä tyttönä singerin vieressä pienellä vihreällä jakkaralla jalat ilmassa heiluen ja kuunteli kuinka mummoni sovitti leninkejä "hienoille upseerin rouville " nuppineula suussa.

Koko viikonlopun minulla on ollut kova kauneuden kaipuu ja melankolia, se ei ole minulle mitenkään tavatonta, nyt vain on tuntunut, ettei mikään riitä. Järjestelen ympäri kotia pieniä asetelmia, viikkailen vaatteita värijärjestyksessä. Tuntuu välillä, että flunssa on sokeuttanut aistit. Ehkä juuri siksi on niin ikävä kaikkea.

My grandmother, who worked as a seamstress, made this bonnet and dress for me. They are my little treasures. My mother has many memories about grandma working with her clients, "fine officers' ladies", as they were trying on their dresses.

All through the weekend I've been feeling blue and longing for some beauty. Surely the flu is the blindness of all senses.

take me out tonight

Kuusi päivää vai onko se seitsemän toukokuuhun. Ihanaa minusta.

Olo on vielä kuin hieman rapistuneella talolla, maalit rahisee, lattia natisee ja tapetti kiertyy rullalle kuin vanha Euroopan kartta, jossa jo kauan sitten kadonneet kaupungit seisovat utuisina pisteinä paikoillaan.

Parempaan suuntaan ollaan kuitenkin menossa, eiköhän tämä tauti ole jo voitettu (koputan kaikkia mahdollisia puita).

Juon lisää inkiväärijuomaa, kuuntelen Järvisen Annaa ja leikin lapsen kanssa.

Ihanaa viikonloppua kaikille!!

I have been thinking about writing also in English. So here it comes, some little notes of my life.

Let's see what happens.

Today I'm listening to the soft voice of Anna Järvinen, playing with my baby and drinking hot water with ginger root to get over the flu, which keeps me indoors. It looks like spring.

Happy weekend for you all!

Sisällä

Jatkan vielä viime viikkoisilla kuvilla, en ole jaksanut flunssapäissäni kameraan koskea. Sairastaminen on kyllä taitolaji, en osaa millään kunnolla sairastaa, vaikka olo on kuinka tukala, mieleni tekisi puuhailla jotakin.

Olen lueskellut lehtiä, katsellut kuvia, syönyt vaniljajäätelöä, näitä tavanomaisia ja tavattomia. Suomalaisia sisustuslehtiä en nykyään oikein viitsisi lukea ollenkaan, en tiedä miksi ne tuntuvat minusta jotenkin niin tylsiltä ja arvattavilta, liian kesyä ja siistiä minun makuuni. Ei tarvitse mennä kuin Ruotsiin, niin tunnelma on aivan toinen. Näinhän aina.

Ikkunamme alapuolelle on muodostunut pienten poikien skeittipaikka. Sen tapahtumia on niin mukava seurailla. Joku on piirtänyt asfalttiin vaaleanpunaisella liidulla mäyrän (puolison mielestä kissan, koska sillä on viikset). Näyttää kuin se yrittäisi twistata.

Horses

Flunssan ja kuumeen kurjimuksessa viime viikon hevosia. Ääni madaltui pari oktaavia, kunnes katosi kokonaan. Ei saisi kuiskata. Supattelen hiljakseen menemään. Siitä ei ole ollut mitään puhetta.

Orkidea on vielä hengissä. Se kääntyy välillä minua kohti kuin kysyäkseen jotakin, mutta unohtaa kesken ajatuksen mitä ja hiljenee. Olen ihmeissään, että se on vielä täällä.

Nyt juuri huhtikuu tuntuu julmalta, vaikkei se varmaan sitä ole.

Ja tuulinen päivä

Saimme flunssan matkalta tai mistä lienee, vaikea jäljittää sen alkuperää. Riensin tänään luontaistuotekauppaan ostamaan kaikenlaista parantavaa, kaulassa turkoosivillahuivi, päällä liian kevyt takki. Sisko soitti matkalta. Oli löytänyt kirppikseltä minulle naulakon, jossa oli palloja, mihin ripustaa. Ja lapselle tuolin. Punaisen.

Yksi parhaista lääkkeistä löytyi postista. Elokuva-arkiston kesäohjelma: Truffaut, Almodovar, Godard ja villi länsi. Keitin kahvia, avasin varovasti jäätelörasian, ettei sen narina herättäisi lasta päiväunilta ja nostin jalat ylös. Hyvä lauantai.