Humiseva perjantai

Olin sekoittanut päivät, epähuomiossa laittanut ykkösen kakkosen eteen. Kanniston näyttely loppuikin jo 2.2, luulin, että 12.2. Pettymys oli suuri. Lohdutin itseäni katselemalla Kanniston kuvia netistä, ei ole sama asia, mutta jotain kuitenkin.
Toinen lohtu: kierrätyskeskus, josta löysin kaksi kermakippoa, yhden pullalautasen, jossa on ruusuja ja kultareunukset. Ja peilin, jossa on punainen lintu.
M soittaa pianolla Wuthering Heights (meniköhän oikein). Kannattaa katsoa Kate Bushin oikea video, spastinen postpsykedeelinen aerobic( erityisesti red dress version).

Vihreää ikävä

Ihanaa, että lehtiin tulee taas puut ei kun puihin lehdet ja ne on vihreät.

Harmaa päivä

Tänään tuntui, ettei talvi lopu koskaan. Yön aikana nukuttuja tunteja neljä. Kävelen huoneesta toiseen( niitä on kaksi) unohtelemassa asioita ja tavaroita. Joka puolella roikkuu ja kuivuu tai sitten on menossa pyykkiin.
Huomenna kaikki on toisin, laitan pandasilmiini ripsiväriä ja luomiväriä, lähden siskon kanssa Aino Kanniston näyttelyyn ja olen keveä kuin linnun laulu.

Lattialla

Viihdyn hyvin lattialla. Lattialla voi tehdä kaikkea esim. istua, tanssia, maalata, piirtää, venytellä,leikkiä, kieriskellä, piehtaroida, lukea, ajatella, varsinkin jos on hyvä ja hellä matto. En ole tuoli ihminen, vaikka ovatkin kauniita esineitä. Maaria Wirkkalan teoksessa nimeltään Tirami su Venetsia tuoleja on ripustettu talon seinämälle ja vastakkaisen talon parvekkeille, sieltä ne katselevat toisiaan kaihoisasti.

Välillä suren rumaa itsestään likaista harmaata muovimattoamme. Siinä heijastuksetkin tuntuvat väsyneiltä ja sumeilta.

Ei siinä mikään heijastu.

Joskus minulla on huone ja huoneessa puinen lattia. Tähän ajatukseen en koskaan väsy.

Iltasatu

Innostuin uudesta satukirjasta. Erityisesti minua kiinnostaa näiden iranilaisten satujen lopetukset ja opetukset. Kuinka ne eroavat esimerkiksi Topeliuksen satujen tavasta neuvoa lukijaansa. Tässä Silkkimaton loppu.

" Sitten hän otti turbaaninsa, kietoi auki sadan metrin pituisen hunnun, repi sen satoihin palasiin ja heitti ne synkkään puutarhaan. Tuuli kohotti palaset kuin viisisataa valkeata perhosta, ne kantautuivat pois ja hävisivät yön pimeään. Hadsi- Murat katsoi ihmettä, mutta ei kirjoittanut siitä runoa. "
- Silkkimatto, Jascha Golowanjuk-

Silkkimatto ja muita satuja

Päivänä, jolloin saimme uuden jääkaapin, löysi isäni kirpputorilta vanhan vihreäkantisen satukirjan ja minä leivoin vaniliinintuoksuista pannukakkua. Ei huono päivä siis.

Sadussa sanottua: ...erämaan hiekka on tuohtunut, viimeisetkin kivet tasoittuneet maan tasalle, ei ole enää ketään, joka ajattelisi Bibi- Hamudia.

Univajetta

Ostin kotimatkalla itselleni vaaleanpunaisia ja aniliininpunaisia neilikoita. Kolmetoista kukkaa ja ainakin kymmenen nuppua. Unet ei riitä, tahtoisin nukkua, sanoi joku. Niin minäkin. Tänään kelluin vauvojen kanssa, ei tuntunut yhtään siltä mitä olin kuvitellut. Johtui varmaan pukukaapista, johon mikään ei mahtunut tai alusvaatteistani, joita pengoin lapsi kainalossa alastomana. Olin lopulta valmis lähtemään pikkuhousuitta, ilman sukkia ja rintaliivejä kunhan pääsen pukuhuoneesta äkkiä pois. Mielessäni vallitsi sellainen kaaos, missä vaatteita heitellään ilmaan ja sitten juostaan niiden perässä.

Kotona laitoin neilikat veteen ja vedin henkeä.