Tultiin takaisin laukku täynnä vanhoja nuotteja esimerkiksi Oskar Merikannon urkuharmooni koulu alotteleville( suora lainaus kannesta). Nuotit ovat isäni lahja M:lle . Kun ei itse osaa eikä ymmärrä nuotteja, tuntuvat ne ihmeelliseltä salakieleltä. Mieleen tulee keskustelu, jota seurasin junassa uuden vuoden tienoilla.Pieni ruskeatukkainen tyttö kirjoitti jotain pieneen kiinalaiseen kirjaansa, ojensi kirjan äidilleen ja sanoi: äiti, lue minulle ääneen. Äiti luki: muistin mukaan rrrässrtyyyöihhhrse. Pieni ruskeatukkainen tyttö kuunteli haltioituneena ja kirjoitti taas pieneen kiinalaiseen kirjaansa, ojensi kirjan äidille ja äiti luki. Tämä toistui koko junamatkan.
Lopuksi Oskarin neuvo tulevalle urkuharmoonin soittajalle: Kynnellä ei saa painaa kosketinta; kynnet olkoon lyhyiksi leikatut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti