Maaliskuun ensimmäinen

Keskittymiskykyni on ollut hieman heikonlainen viime aikoina. Olen lueskellut enimmäkseen satuja, runoja,lehtiä, takakansia ja muistilappuja. Eilen aloitin kunnon kirjan, oikean romaanin. Olin jo melkein unohtanut, miten ihanaa on jäädä kirjaan kiinni. Niin, että koko ajan etsii tilaisuutta, milloin voisi jatkaa lukemista. Tai kun löytää ihanan lauseen ja haluaa lukea sen uudestaan ja uudestaan. Se on kyllä ihan parasta.

Tänään sukelletaan ja sitten leivon pyöreitä sämpylöitä.

Juoksevat asiat

Lähdimme heti aamulla ulos, melkein teki mieli juosta. Sain tiputettua kirjeen postilaatikkoon, soitettua tärkeän puhelun virastoon. Asioita, jotka olisi pitänyt tehdä jo viikkoja sitten. Matkalla mies kysyi tietä Kätilöopistoon, yhtäkkiä en ole varma mikä on vasen ja mikä oikea. Yleensä näissä tilanteissa mieleni tekisi saattaa toinen perille.

Mitä kuuntelin tänään: http://www.myspace.com/scandinavianmusicgroup ja Näin minä vihellän matkallani.

Tyhjä pää

Eilen kävin pitkästä aikaa ihan rauhassa uimassa. Uimahalli tosin oli tupaten täynnä, mutta minua se ei haitannut, kuhina oli suorastaan eksoottinen kokemus. Uimahallissa kuulee usein hauskoja keskustelun pätkiä. Eilen (väärin) kuultua: " ...olitko sinä Mairen kukkalaitteessa...? "

Lasken jo päiviä, että pääsen lempipaikkaani: Kumpulan maauimalaan.

Katselin vanhaa muistikirjaani. Nyt tuntuu, että pää on ihan tyhjä. Mukava huomata, että on siellä joskus jotain ollut. Eiköhän sinne jotain taas ilmaannu ajan kanssa.

Leppoisaa laskiaista!

Eräs huone

Kuvan huonetta sellaisenaan ei enää ole. Ystäväni muutti minulle monien vuosien aikana omalla tavalla rakkaaksi tulleesta asunnosta pois. Joihinkin paikkoihin on niin erityislaatuinen suhde, että kun niitä ei enää ole, niin huoneet siirtyvät uniin. Näin on käynyt esimerkiksi lapsuuden kirjastolle, joka ei tilana sinänsä edes ollut mitenkään erikoinen. Se, mikä yhdistää noita unien tapahtumapaikkoja on, ettei niihin enää fyysisesti pääse sisälle.

Kuvan huoneessa siskoni otti nämä kuvat tasan vuosi sitten.

Aamun kimallus

Silmät sirrillään keräilen ajatuksia. Äiti antoi lahjaksi kasvin, joka muistuttaa etäisesti kissankelloa. Ainakin sen kukkaa, mutta tämä kukka on violetti. Näyttää kuin ruokapöytämme olisi salakavalasti muuttumassa pieneksi alttariksi. Joka puolella vaaleanpunaisia neilikoita ja keskellä sisarelta lahjaksi saatu vihreä Neitsyt Maria.

Se tuntuu ilmassa...

Vietin eilen syntymäpäivää, pienesti ja hauskasti. Keksin lapselle mekkopatalappuhelmilapasmobilen, tuntui tykkäävän. Mikä parasta, siiihen voi aina lisätä pyykkipojalla uuden liikkuvan osan.

M antoi minulle radion, ensimmäinen laulu, joka kuului sieltä oli Kauko Röyhkän "Kevät".

"...se tuntuu ruumiissa..."

Happy Sunday

Tänään menimme ystävien luokse sunnuntaibrunssille. Lattia oli katettu kauniiksi ihanilla herkuilla, puhe sorisi, aurinko lämmitti, tytöt kävelivät paljain jaloin. Lapsi ihmetteli tyytyväisenä, eikä vierastanut lainkaan. Aivan kuin olisin hypännyt eri vuodenaikaan. Kun kävelimme kotiin, törmäsimme matkalla kirjavaan kissaan, joka katosi aurinkoon ja tuli takaisin. Oi mikä onnellinen iltapäivä.